Kirjoitukset avainsanalla huonekasvit

 

Rakastan huonekasveja ja ne tuovat kotiin ihanaa tunnelmaa sekä persoonallista fiilistä. Lisäksi huonekasvien sanotaan puhdistavan huoneilmaa, joten siitäkin syystä tykkään, että kotona on kasveja.

Luin joskus viime vuoden puolella, että avokadon siemestä tai kivestä, kumpi se mahtaa oikeasti ollakaan, saisi kasvatettua itse avokadopuun. Projekti kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että päätin kokeilla ja onnistuihan se! Kaikista kolmesta siemenestä kasvoi avokadopuun taimi.

Kasvatus itsessään on helppoa, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Itseltä ainakin meinasi uskoa loppua kun siemenet juurtuivat vesilasissa monta kuukautta eikä mitään näyttänyt tapahtuvan. Kärsivällisyys palkittiin ja lopulta avokadot rupesivät kasvamaan!

 

 

Näin kasvatat avokadopuun siemenestä:

  1. Irroita avokadon siemen hedelmälihasta ja pese se huolellisesti täysin puhtaaksi.
  2. Anna siemenen kuivua muutama päivä ja kuori sen ruskea pinta pois. Itse käytin osassa siemenistä vain kynsiä ja osassa kuorimaveistä. Molemmat tavat näköjään toimivat, sillä kaikki alkoivat itämään.
  3. Työnnä siemeneen muutama hammastikku, mutta varo, ettet työnnä tikkua "saumakohtaan". Työnnä tikut siemeneen niin, että siemenen leveämpi osa jää alaspäin ja suipompi pää ylöspäin. Juuret alkavat aikanaan kasvaa leveämmästä päästä, joten sen kuuluu olla vedessä.
  4. Aseta siemen vesilasiin tikkujen varassa niin, että vettä on suunnilleen siemenen puoleenväliin asti ja leveämpi pää on vedessä. Itse tykkäsin laittaa siemenet kirkkaaseen vesilasiin, jotta näen kun juuret alkavat kasvaa. Vaihda vettä usein niin, että se pysyy raikkaana.
  5. Kun siemen on kasvattanut juuria (tai juurta) niin paljon, että ne alkavat yltää lasin pohjaan, istutetaan avokadopuun alku ruukkuun. Itse suosin saviruukkua, jonka pohjassa on reikä. Laitan pohjalle kerroksen ruukkusoraa ja siihen päälle multaa. Hiekkapitoinen kaktus- ja mehikasvimulta on sopinut omille kasveilleni, joten sitä käytin myös avokadopuille.
  6. Kun avokadopuu on kasvanut noin 15 senttiseksi kannattaa se joidenkin ohjeiden mukaan leikata. Itse leikkasin varresta reilut viitisen senttiä, mutta en ole ihan varma kannattiko se. Oletin, että puu olisi alkanut haaroittumaan, mutta niin ei kyllä käynyt. Tosin, jos en olisi leikannut sitä, ehkä puu olisi vain kasvanut hurjan paljon pituutta.

 

 

Itse laitoin kolme avokadon siementä itämään ja vastoin kaikkia oletuksia, jokainen niistä kasvoi puuksi asti! Jokainen kolmesta on omanlaisensa. Yhdellä on isot lehdet ja lyhyt varsi, toisella taas pitkä varsi ja pienmmät lehdet. Se, ovatko ne nättejä, riippuu toki katsojasta. Minusta ne ovat ihania, sillä olenhan ne itse alusta asti kasvattanut!

Kolmas avokadopuu on ihan omanlaisensa. Sillä kesti hirvittävän kauan kasvattaa juuri ja myös otti oman aikansa ennen kuin varsi alkoi kasvaa. Loppujen lopuksi varsia kasvoi useampi ja jokaiseen niistä useita lehtiä. Tätä yksilöä en koskaan leikannut, sillä sen kasvu oli niin maltillista.

Olen lannoittanut avokadopuita suunnilleen kerran viikossa nyt kesäkautena ja talvella sitten taas vähennän lannoittelua. Multaa täytyy lisätä kaikille avokadoilleni ja itseasiassa tekisi mieli kokeilla vielä kasvattaa yksi ylksilö niin, että laittaisi kuoritun siemenen suoraan multaan.

Avokadopuut tykkäävät, että multa on kosteaa, mutta ei kuitenkaan ihan läpimärkää, joten olen kastellut niitä melko usein, mutta en kuitenkaan liikaa. Tykkään, että saviruukut ovat kastelun kannalta parhaita, sillä kosteus pääsee haihtumaan niistä hyvin ja lisäksi pohjassa on reikä ylimääräiselle vedelle. Avokadopuut tarvitsevat myös valoa, jotta ne jaksavat kasvaa.

 

 

Odottelen, että avokadopuut vielä hieman tuosta kasvaisivat tuuheammiksi, mutta se, että tapahtuuko niin, jää nähtäväksi. Jos siellä on jollain avokadopuun kasvatusvinkkejä takataskussa niin ne ovat tervetulleita!

 

-R

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ruokailutilan sisustus sai vanhan lipaston ikkunan alle
Ruokailutilan sisustus sai vanhan lipaston ikkunan alle

 

Yksi huonekalu kotona on sellainen, joka on seilannut huoneesta toiseen aikalailla parisenkymmentä vuotta. Se oli huoneessani jo teininä ja sen jälkeen matkannut mukanani kodista toiseen. Täällä Kumpulassakin lipasto on majaillut eteisessä ja olohuoneessa (lue myös: Olohuoneen remontilla pimeyttä vastaan). Nyt se pääsi ruokailutilaan ikkunan alle kukkapöydäksi!

Pöytä alkaa olla jo aika kulunut, mutta tykkään siitä ihan kamalan paljon! Se on ihanan siro ja pieni, mutta kuitenkin juuri sopivan kokoinen. Lipasto toimi hetken aikaa myös työpöytänäni, mutta siihen se oli loppujen lopuksi liian matala (lue myös: Työpöytä olohuoneessa - uhka vai mahdollisuus? ja Uutta olohuoneen työpisteelläni).

Isäni on lipaston jostakin joskus pelastanut, joten sillä on minulle rutkasti tunnearvoa ja on ihanaa, että se mahtuu meidän kotiin! Usein nämä vanhat huonekalut ovat sen verran kookkaita, että ne vievät paljon tilaa, mutta sitä tämä ei tee.

 

 

Ruokailutilan sisustuksen suosikit

Lipasto mahtui pöydän taakse, ikkunan eteen, juuri sopivasti eikä tila ole käynyt yhtään liian ahtaaksi. Kasvit pääsivät ikkunan alle ja minusta liian tyhjältä tuntunut ruokailutila sai täydennystä osakseen! Minusta tuo ananaskin sopii hyvin tuonne lipaston alle ja nyt kasvit ovat mukavasti hieman eri kerroksissa.

Mustat patsaat ja lasinaluset olen saanut myöskin isältäni Vietnamista ja ne ovat yksiä lemppariesineitäni kotona. Ruokailutilan hyllyillä olevilla esineillä ja tavaroilla on kaikilla omat tarinansa ja jokaisen niistä olen saanut. Kaikki ovat minulle jollakin tapaa merkityksellisiä ja haluan pitää ne esillä.

Metallihyllyistä tykkään edelleenkin tosi paljon ja samoin myös ruokailuryhmästä tuoleineen, penkkeineen ja jakkaroineen. Ruokailutilasta voi myös bongata Halloween-lepakoita ja tuhatjalkaisia, joita lapset ovat laittaneet kukkaruukkujen reunoille sekä työmaavalaisimen metallikehikkoon. Ne ovat myös lemppareitani tällä hetkellä!

 

 

Sisustuslöytöjä omasta kodista

Olen monesti aiemminkin kirjoittanut, että on ihan parasta tehdä sisustuslöytöjä omasta kodista! Vähän kun pyöräyttää esineitä ja huonekaluja uusiksi niin johan on taas ihan eri tunnelma. Vien usein huonekaluja ja muita tavaroita varastoon joko saunarakennukselle tai autotalliin ja käyn niistä sitten aika ajoin penkomassa löytöjä takaisin kotiin.

Pienet Halloween-koristeet piristävät myös kummasti ja meillä on nyt virallisesti korkattu kynttiläkausikin. Kaivoin komerosta viimevuotisia kynttilöitä ja laitoin niitä esille tunnelmaa luomaan. Lasten kanssa täytyy olla todella tarkkana kynttilöiden kanssa ja lähinnä niitä tuleekin poltettua vasta kun he ovat jo nukkumassa.

Tunnelmallista tiistaita kaikille!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Halloweeninä kodin kruunaa ehdottomasti kummituspuu!  Se on erikoinen, jokseenkin hentoinen ja harva, hieman kituvankin näköinen huonekasvi ja sopii tähän Halloweenin hujakoille ihan täydellisesti. Yhdessä muiden Halloween-koristeiden kanssa kummituspuu kruunaa kodin Halloweenin täydellisesti aavemaisella olemuksellaan.

Olen myös melko varmas, että Halloweenin aikaan kun kummituspuun vie mukanaan ystävälle tai muuhun kyläpaikkaan, ollaan siellä hyvin otettuja. Kummituspuu kun taitaa olla yksi tämän hetken trendikkäimmistä huonekasveistakin kaiken lisäksi.

 

 

Kummituspuu (Corokia cotoneaster)  viihtyy hiekkapitoisessa mullassa ja pintamulta saa kuivahtaa kasteluiden välillä. Liikaa ei sitä siis saa kastella! Paras paikka kummituspuulle on valoisassa, puoliaurinkoisessa, mutta kaikkein kovimmassa paahteessa se ei viihdy. Kesällä sen voi viedä myös ulos ja leikatakin kummituspuuta voi, jos haluaa muotoilla siitä mieleisensä.

Olen nähnyt viimeaikoina erikoisliikkeiden lisäksi kummituspuita esimerkiksi ihan Citymarkeissakin. HInnatkin ovat olleet hyvin kohtuullisia (alle 10 euroa), joten mikään suuri sijoitus tämä karu, mutta kaunis kasvi ei ole! Veikkaan kyllä, että kummituspuusta on hyvin paljon iloa, jos sellaisen viemisiksi ostaa. Ja sopiihan se toki ihan omaa kotiakin ilahduttamaan!

 

-R

 

Kommentit (4)

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Mulla on myös harmaata tuolla seassa ja oon kans miettinyt, että onkohan se kuolemassa! 🤔 Mutta toisaalta kun muiden kuvia katselee niin enimmäkseen ne taitaa kuitenkin olla harmahtavia. 😅

-R / Koti Kumpulassa

iida
2/4 | 

Itse ostin kummituspuun viime vuonna (ish?), ja vaikka kuinka yritin sitä hoitaa ohjeen mukaan, se kuoli. Enkä ollenkaan käsitä, miksi. Yhtenä päivänä kastelun yhteydessä vain huomasin, että sen lehdet lähtivät varisemaan pienestäkin kosketuksesta, ja pian ruukusta törrötti vain alastomat oksat :( Se oli kyllä supernäyttävä, ja haaveilen vastaavasta kasvista yhä vieläkin. Ehkä jonain päivänä uskallan uuden kotiin ostaa!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Voi harmi! 😔 Kyllähän tosiaan välillä noi kasvit tuppaa kuolemaan vaikka kuinka niitä yrittäisi oikein hoitaa. Toivotaan, että jos joskus vielä uuden hankit, niin se olisi pitkäikäisempi! 😊

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Edellisessä postauksessa kirjoittelin meidän ruokailutilan kasviviidakosta ja nyt olisi olohuoneen vuoro. Olohuoneessa meillä ei ole ihan yhtä montaa kasvia kuin ruokailutilassa, mutta muutama sieltä löytyy kuitenkin. Olohuoneesta löytyy myös kolme suurinta kasviani - peikonlehti, flamingonkukka  ja jukkapalmu.

Flamingonkukan olen saanut isältäni synttärilahjaksi muutama vuosi sitten - jukkapalmu ja peikonlehti ovat taas äitini antamia. Jukkapalmu on muistaaksi äidin vanha ja peikonlehden hän taisi ostaa minulle ihan tuosta Kumpulan K-Marketista  joskus. Ne ovat mielestäni aivan ihana kolmikko ja on mahtavaa katsella kuinka ne kasvavat melkein silmissä.

 

 

Yksi olohuoneen lemppareistani on kasvitikkaat, jotka olen saanut mieheltä ja pojalta tuliaisiksi kauppareissulta. Niihin olen laittanut saviruukkuihin pienempiä kasveja ja yksi purkki on pyhitetty valojen sekä ilmalämpöpumpun kaukosäätimille ja peliohjaimelle. Tykkään myös metallisesta, valkoisesta, kasvitelineestä, jossa flamingonkukka saa saviruukussaan kasvaa.

Tikkaiden viereisellä apupöydällä kasvava aloe vera  on myös jo muutaman vuoden vanha ja kasvanut ihan hurjasti! Yritän kovasti malttaa olla kastelematta mehikasveja liikaa, mutta aika monet niistä olen saanut tapettua liikakastelulla. Mehikasveista ja kaktuksista tykkään kyllä kovasti ja niistä taisi itseasiassa tämä minun kasvi-innostukseni saada aikoinaan alkunsakin.

 

 

Olohuoneessa on tällä hetkellä myllerrys käynnissä kun mies erehtyi sanomaan, että pitäisiköhän meidän laittaa se meidän vanha kulmasohva takaisin olohuoneeseen. No, minähän tietenkin innostuin heti ja sohva kannettiin melkein siltä istumalta takaisin olohuoneeseen. Flamingonkukka joutui hieman vaihtamaan paikkaa tässä rytäkässä, mutta toivottavasti se ei ole moksiskaan!

Palailen olohuoneen tunnelmiin vielä myöhemmin lisää kun saan kaikki apupöydät ja muut tavarat paikoilleen sekä kattovalaisimen paikan siirrettyä. Rakastan kannella huonekaluja ympäriinsä ja miettiä, että minne ne sopivat parhaiten!

 

-R

 

Kommentit (2)

Helenamaria
Liittynyt25.8.2017
1/2 | 

Tykkään ihan mielettömästi kukista, mutta harmikseni ne kerkeevät aina kuolla kupsahtaa käsittelystäni. En tiiä, mitä teen väärin? Vaikka kuinka olis hyvät ohjeet en saa niitä pysymään kauniim vehreinä. Siksi meillä käytetään tekokukkia. Kauniilta näyttävät nuo asetelmat ja tykkään kodistasi 🤗

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos! ❤️ Mulla kanssa alkuun kuoli kaikki, mutta nyt tosiaan oon vähän jo oppinut. 😊 Kukat ja kasvit on kyllä ihania ja piristävät kotia kummasti!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat