Kirjoitukset avainsanalla ilkeily

 

Olen jo pitkään miettinyt, että kiusaaminen mahtaa maailman typerin ja säälittävin harrastus. Niin harmillista, että joidenkin ihmisten täytyy oikeasti pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan haukkumalla, mollaamalla ja lyttäämällä muita! Ilkeilyssä ja kiusaamisessahan usein on kyse vain siitä, että kiusaajalla on huono itsetunto ja paha olla. Hän ei ole tyytyväinen elämäänsä ja on oikeasti hyvin epävarma itsensä suhteen, vaikka yrittää esittää kaikkea muuta.

Silloin, kun kaikki on elämässä hyvin, ei todellakaan ole aikaa tai tarvetta kirjoitella kenellekään ilkeitä kommentteja. Ihminen, jolla on hyvä ja terve itsetunto, osaa ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia ja teemme sekä ajattelemme asiat eri tavoin. Hän tietää, että hänen ei tarvitse verrata itseään muihin. Kun itsetunto on kohdillaan ja on itseensä tyytyväinen, voi olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Silloin ei ole tarvetta pönkittää omaa egoaan olemalla ilkeä.

Eri mieltähän saa aina olla, mutta sen voi ilmaista asiallisella tavalla. Ei ilkeilemällä, haukkumalla tai mollamaalla toisen tapaa olla ja ajatella. En ole koskaan ymmärtänyt kuinka jotkut ihmiset esittävät olevansa suorapuheisia, vaikka oikeasti ovat vain ilkeitä kiusaajia. Ei suorapuheisenkaan tarvitse sanoa asioita inhottavalla tavalla! En myöskään usko, että ilkeilijät ovat oikeasti kiinnostuneita muiden hyvinvoinnista. Tavoite on vain saada oma olo paremmaksi polkemalla muita alas.

 

 

Minua itseäni ei haittaa, jos joku haukkuu olohuonettani, sisustusmakuani, ulkonäköäni tai tapaani ajatella. Saan ilkeitä kommentteja säännöllisesti, mutta en kuitenkaan ongelmaksi asti onneksi. Osaan ajatella asian niin, että siinä taas joku säälittävä, huonolla itsetunnolla varustettu, nettikiusaaja tai ilkeilijä haluaa yrittää parantaa omaa huonoa oloaan ja itsetuntoaan saamalla minulle pahan mielen. Tuskin kuitenkaan olo sillä paranee, sillä syyt hänen ongelmilleen ovat varmasti syvemmällä.

Minulle ei tule paha mieli siitä, että joku kokee tarpeelliseksi haukkua minun tekemisiäni. Blogin kommenttiboksin olen laittanut esimoderoinnin alle siksi, että en halua näiden ilkeilijöiden loukkaavan ketään muuta ja haluan pitää blogin fiiliksen hyvänä. Hyväksyn kaikki kommentit yksitellen ja julkaisen vain asiallisesti kirjoitetut. Esimerkiksi lasteni ei tarvitse lukea kuinka joku anonyymi kommentoija haukkuu hänen kotiaan ihan vain huvikseen.

Surullista kyllä, olen lapsillekin kokenut tarpeelliseksi selittää, kuinka jotkut vain harrastavat nettikiusaamista ja ilkeilyä. Ihan samoin kuin koulukiusaamistakin. Minä olen halunnut, että lapset tunnistaisivat somessa nämä ilkeilijät sekä nettikiusaajat ja osaisivat jättää heidän kommenttinsa omaan, alhaiseen, arvoonsa. Olen yrittänyt selittää, että nämä henkilöt vain haluavat satuttaa ja loukata muita ihmisiä. Että see on heidän mielestään hauskaa.

Harmillista toki on, että lapsille tälläistä joudutaan selittämään. Ihan kuin se olisi normaalia! Sitähän se oikeasti ei ole, vaan tämä nettikiusaaminen ja ilkeily on ihan täysin epänormaalia sekä terveen järjen vastaista. Olen senkin kyllä lapsille yrittänyt selittää. Jotenkin ilkeilystä vain on tullut ihan yleinen käytäntö nettikeskusteluissa. On ihan ok olla ilkeä. Aika säälittävää!

 

 

Olen sitä mieltä, että meidän aikuisten pitäisi ihan oikeasti opetella käyttäytymään netissä. Lapset ja nuoret saavat somesta helposti sellaisen kuvan, että ihan mitä vaan saa sanoa toiselle eikä tarvitse pätkän vertaa ajatella, miltä toisesta tuntuu. Julkkiksia ja tähtibloggareita saa haukkua ihan niin paljon kuin sielu sietää ihan vain siksi, että kyseessä on julkisuudessa oleva henkilö. Kyllähän heidän nyt haukut pitää kestää!

Esimerkiksi esikoisvauvan äidille nämä tälläiset ilkeät egonpönkityskommentit voivat tuntua kamalille! Tuore äiti kun on yleensä melko epävarma, saattavat ilkeät kommentit satuttaa. Kommentit, joiden tarkoituksena on antaa ymmärtää, että olet huono äiti ja kommentoija on hyvä äiti, saattavat lisätä tuoreiden äitien paineita ihan liikaa. Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla äiti tai ihminen. Miksi sitä on niin vaikea hyväksyä?

Itseäni usein mietityttää, että ovatko miehetkin yhtä armottomia toisiaan kohtaan kuin naiset ovat? Ovatko he yhtä kärkkäitä kommentoimaan ja olemaan ilkeitä vai onko tämä vain naisten juttu? Anonyymeistä kommenteista on joskus mahdotonta arvata kommentoijan sukupuolta, mutta useinhan se on niin, että vain nainen tai äiti on naiselle (tai äidille) susi. Toki harvemmin miehet kirjoittavat esimerkiksi perheblogia ja varmaan myös aika harvoin niitä lukevatkaan, joten keskustelijat ovat pääosin naisia.

Varmasti nettikiusaajia ja ilkeilijöitä löytyy niin naisista kuin miehistäkin, mutta oma huomioni on naisena kiinnittynyt naisten tapaan arvostella toisiaan. Varsinkin äidit vaikuttavat olevan usein todella julmia toisiaan kohtaan. Tämä on taas eräs tapa pönkittää omaa epävarmuuttaan äitinä, mutta luulisi, että senkin voisi tehdä mielummin tukemalla ja olemalla avuksi. Uskoisin, että siitä tulisi paljon parempi mieli kuin ilkeilystä!

 

 

Lueskelin kohun velloessa Kolmistaan -blogissa  sinne sekä muuallekin someen ilmestyneitä kommentteja, ja olihan se hurjaa luettavaa. Myötähäpeän tunne nousi näitä kommentoija-äitejä kohtaan enkä voi ymmärtää, miksi äidit päästelevät näppäimistöltään sen tasoisia kommentteja? Ne taas kyllä todistivat, että toinen äiti todellakin on se susi toiselle äidille. Surullista. Tosi surullista! Äitien itsetunnot ovat kyllä harmittavan huonossa kunnossa.

Voisipa kaikki kiusaaminen sekä ilkeily loppua ja kiusaajat saisivat itsensä sekä ongelmansa kuntoon. Ihan reaalimaailmassa kuin somessakin! On jotenkin niin kamalan turhauttavaa kuinka ihmiset eivät tunnu ottavan opikseen vaikka kiusaamisen lopettamiseksi on tehty töitä jo vaikka kuinka kauan. Ilmeisesti ihmisillä vain on tosi paha olla, sillä kenellekään ei voi olla yllätys, että kiusaaminen on väärin, typerää ja raukkamaista!

 

-R

 

Kommentit (7)

Kirsi K
1/7 | 

Hyvä kirjoitus, ASIAA! Kyllä näin, aikuisten pitäisi näyttää lapsille mallia - tässäkin asiassa. Ja tosiaan, miehet eivät toimi näin kuten näissä blogikiusaamistapauksissa näyttää kommentoijat toimivan. Usein miehelleni ja miespuolisille ystävilleni näistä epäasiallisista kommenteista ja niiden jatkumona seuraavista kiivaista (ja usein ulkouolisen korvaan aivan naurettavista) väittelyistä (esim. kommenttibokseissa tai foorumeilla) kun olen kertonut, olen saanut kyllä niin ihmetteleviä katseita ja kommentteja: "Mitä ihmettä? Eikö niillä ihmisillä ole muuta tekemistä?" 😂😂😂 Niinpä 😊. Mutta toki miehistäkin löytyy törkykommentoijia - etenkin omien mielenterveysongelmien kanssa painijoista. Niitä netissä riittänee myös, mutta tässä kirjoituksessa ymmärtääkseni tarkoitit juuri tiettyä naisporukkaa. Huh huh, onneksi itse ei elä siinä maailmassa ja osaa ottaa asiat juuri samoin kuin sinä kuvasit. Sinulle toivon kaikkea hyvää blogiasi pitkään seuranneena - jatkahan samaan malliin 👍. Ihanaa joulun aikaa!

Vierailija
2/7 | 

Eihän kiusaaminen pelkästään aktiivista nimittelyä ole. Yhtä lailla kiusaajia ovat ne, jotka syrjivät muita, järjestäytyvät pieniin kuppikuntiinsa ja keksivät tekosyitä sille, kenelle kelpaa puhua, kenelle ei. Itsekkyydestä ja ahneudesta se alkaa ja koskee kaikkia niitä, joille elämä on vain minä, minun lapseni, minun perheeni jne. Minä, minä, minä ja minu jatkeeni. Koko elämä pyörii sen ympärillä, kuinka paljon kykenee rohmuamaan itselleen muilta pois, jotta pääsisi arvoasteikossa muita edelle. Materialistisimmissa kodeissahan ne pahimmat koulukiusaajat aina kasvaa.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Voi, kiusaamista on vaikka minkälaista! Ja se on niin kovin surullista, että ihmisillä on tarvetta sitä harrastaa. Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Mutta kyllä se taitaa meistä aikuisista kuitenkin lähteä, tai ainakin meidän pitäisi siihen puuttua. Mutta sitten kun aikuisetkin kiusaavat niin kuka siihen puuttuu? Ja miksi aikuistenkin täytyy kiusata? Meidän kuitenkin pitäisi tietää, että niin ei tehdä.

Siihen en osaa sanoa mitään, että millaisissa kodeissa ne pahimmat koulukiusaajat kasvavat. Kodissa kuitenkin. Kodissa, jossa vanhempien pitäisi pystyä asiaan puuttumaan. Näin ei kuitenkaan taida aina käydä.

-R / Koti Kumpulassa

Vierailija
3/7 | 

En ole äiti, käytön sosiaalista mediaa/nettiä verrattaen aika vähän enkä ole kuvailemasi kiusaajakaan koska harvoin kommentoin. En varmasti ole blogisi kohderyhmä enkä seuraa blogiasi usein. Olen kyllä huomannut tietynlaisen rivien välistä pursuavan myrkyn mitä moni kommentoija jälkeensä jättää netissä. Oikein ärsyttää MeNaisten ja muiden nettijulkaisujen kommenttiosiot. Oikein tahallaan yritetään kääntää jutun iloiset aiheet inhottaviksi.Osittain koen tällaisen suomalaisten ominaisuudeksi vaikka onhan tätä toki tullut muuallakin vastaan.

Mutta sitten myös olen miettinyt. Moni bloggaaja myöntää ihan avoimesti kirjoittavansa siloiteltua versiota elämästään ihan yksityisyyden että imagonkin puolesta. Se samainen ensimmäisen lapsen saanut äiti, joka ei saa unta, imetys ei suju ja muutenkin on kammottavan pimeää ulkona tuntee olonsa varmasti kammottavaksi kun kaikissa blogeissa koti on aseteltu viimeisen päälle joulukuntoon, perhe on sievänä, rahaa on selvästi enemmän kuin itsellä ja vielä ehditään lasten kanssa puuhastellakin. Oikeasti en tiedä millainen bloggaaja sinä olet mutta tämä kuvaus kuvaa montaa eri blogia. Koen, että se myrkky mikä pursuaa on reaktio sille, että maailmastamme löytyy siloiteltu todellisuus (sosiaalinen media, blogit), tarve ja paikka sen esittelyyn. On vaikea omana heikkona hetkenä ajatella, että puolet netistä on vain siloiteltua pintaa ja se saa pahan mielen nousemaan. Ystäväpiirissäni, jossa ei äitejä juurikaan ole, on ihan yleinen juttu, että blogit ja sosiaalinen media jätetään jäähylle kun alkaa tuntua liiaksi siltä, että on täysin oma elämänhallinta, kyvyt ja taidot hukassa. En usko, että nämä ystäväni ovat kuvailemisia kiusantekijöitä mutta ymmärrän ehkä sen tunteen joka johtaa kuvailemaasi tilanteeseen.

Mutta koska olemme aikuisia kaikki täällä niin älyä pitäisi olla jättää kirjoittamatta ne tunteet kommenttiboksiin.

Vierailija
4/7 | 

Aikuinen kiusaa samasta syystä kuin lapsi, saadakseen vallan toisesta. Miksi? Pönkittääkseen egoaan, kompensoidakseen omaa heikkouttaan, saadakseen kontrollin. Pahinta, mitä kiusaajalle itselleenkin voidaan tehdä, on myötäillä tai hiljaa hyväksyä kiusaaminen. Silloin kiusaaja ei koskaan joudu kohtaamaan omia vajaavaisuuksiaan.

Kiusaamisen uhrille kanssaihmisten hiljeneminen kiusaamisessa on julminta, mitä kanssaihmiselle voi tehdä. Kuin katselisi tyynenä vierestä, kun toista kidutetaan. Sillä kiusaaminen on toisen kiduttamista.

Vierailija
5/7 | 

Hei, minusta blogisi on niin elämänmyönteinen ja kiva, että oletko koskaan ajatellut vaihtaa blogialustasi jonnekin muualle? Menaiset.fi:n kommenttikentät on todella karmeaa luettavaa. En ollenkaan ymmärrä, miksi lehdessä ei kukaan kontrolloi kirjoituksia. "Oksentelu" ei koske siis ainoastaan blogien kommenttiosioita vaan mitä tahansa artikkeleita.

Kiitos kuitenkin sinulle kivoista jutuista ja mukavaa joulunalusaikaa :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Jokainen bloggaaja ja somekeskustelija on varmasti saanut joskus osakseen katkeria ja ilkeitä kommentteja tai ainakin lukenut sellaisia. Tämä on todella harmillista ja toivoisin, että ihmisillä ei olisi tarvetta yrittää parantaa omaa huonoa oloaan polkemalla muita. Samaa mieltä ei aina tarvitse olla, mutta ketään ei saisi yrittää tahallaan loukata.

Siitähän tässä ilmeisesti on kyse. Kommentoimalla ilkeästi tai muuten vain negatiivisesti, kommentoija yrittää parantaa omaa huonoa oloaan. Hän yrittää saada toisenkin olon huonoksi ja ilmeisesti saa siitä itselleen hetkellisesti hyvän olon tai jotain muuta tyydytystä. Mistä muusta siinä voisi olla kyse?

 

 

Minulle tulee ensimmäisenä mieleen, että näiden katkerien kommentoijien oma elämä on ilmeisen kurjaa ja, jos jollakin toisella oletetusti menee paremmin niin se ottaa päästä. Paha sanoa, miten asia oikeasti on, sillä kenenkään elämää ei voi arvioida yhden kommentin tai blogipostauksen perusteella. Ei edes kokonaisen blogin tai Instagram-tilin  perusteella!

Tuntuukin niin kovin erikoiselta, että jollekin tulee edes mieleen kommentoida nimettömänä toisen elämää vaikka oikeasti ei tiedä siitä tuon taivaallista. Vaikka minä ajattelen hetkellisesti, että ilkeän kommentin jättäjän elämä on kurjaa, tiedän, että niin ei välttämättä tosielämässä ole. Tämän takia minä en näe tarpeelliseksi vastata tälläiseen kommenttiin ilkeästi.

 

 

Ajattelen, että katkeralla kommentoijalla vain on sillä hetkellä jokin ongelma, jonka kanssa hän painii ja kokee, että ilkeily auttaa häntä ongelman ratkaisemisessa. Suon sen hänelle. Siinähän sitten purkaa pahaa oloaan. Itse en näe, että ilkeilystä olisi minulle ikinä hyötyä ongelmieni selvittämisestä, mutta jokainen tekee tavallaan.

Ihoni alle nämä katkerat kommentit eivät pääse, sillä niistä välittyy juuri se katkeruus ja tarkoituksenmukainen ilkeys. Lähinnä ihmettelen, että miksi olla ilkeä ja tuoda oma katkeruutensa esille? Eikö olisi fiksumpaa vain olla kommentoimatta, jos oikeasti kommentilla ei ole mitään muuta arvoa kuin olla ilkeä tai katkera?

Leppoisaa perjantaita kaikille!

 

-R

 

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Näinhän meille alakoulussa opetettiin, että se joka on ilkeä toisille, niin purkaa siinä vain omaa pahaa oloaan, Ja voihan se näin olla, kun kyseessä lapset. Ja voihan se joskus olla niin, vaikka kyseessä ovat aikuisetkin. Mutta pääasiassa luulisin ilkeiden kommenttien takana olevan vaan ärsytystä. Kun on blogi kyseessä, niin vaikka huonosti tehty blogipostaus. Jos "tuhlaan" aikaani huonosti tehtyyn juttuun, niin alkaahan se ärsyttää: miks hemmetissä tää ihminen kirjoittaa blogia, kun jutut on tätä tasoa? En ole koskaan lukenut blogiasi tätä ennen, joten en nyt ota kantaa juttuihisi. Mutta voihan niissä negatiivisissa kommenteissa olla jotain opittavaakin. Sanotaanko niissä, että mikä ärsyttää? Jokainen voi kehittyä paremmaksi, mitä sitten tekeekin, ja se kyllä edellyttää kritiikin vastaanottamista, ja siitä opiksi ottamista.

Havfruen
2/4 | 

Aivan totta, kaikki voivat kehittyä paremmiksi. On vaan suuri ero rakentavalla kritiikillä ja ilkeilyllä. Tässäkin asiassa taitaa monilla kommentoijilla olla oppimista.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017
3/4 | 

Kriitiikkiä pitää aina pystyä ottamaan vastaan, mutta mun mielestä asioista voi sanoa monella tapaa. Ilkeily ja tarkoituksella toisen loukkaaminen ei missään tapauksessa ole rakentavaa palautetta - siis sellaista, joka pitäisi ottaa millään tapaa oppimisen kannalta. Ne on tarkoitettu vain loukkaamaan enkä edes usko, että sellaiseen tyyliin kommentoijat jättävät näitä kommentteja siksi, että haluaisivat antaa rakentavaa palautetta tai keskustella asiasta, jossa ovat eri mieltä.

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat