Kirjoitukset avainsanalla arkiliikunta

 

Aloitin tanssimisen jo ihan pikkumimminä. Olin neljävuotias kun menin ensimmäiselle satubalettitunnille - siksi kai sitä silloin kutsuttiin. Ja se oli menoa. Melkein 25 vuotta tuli samassa koulussa tanssittua ja mahtui niihin vuosiin myös kilpailuja, kansallisoopperan erikoiskoulutusta sekä muutama vuosi tanssijan ammatissa isossa teatterissakin.

Sitten tapahtui jotain. En oikein osaa sanoa mitä, mutta perheyritys vei mukanaan, rakastuin, menin naimisiin ja tulin äidiksi.  Ammatiksi tanssiminen ja haaveet siitä, että sitä tekisi aina, jäivät ehkä pääasiassa siksi, että siitä ei saanut tarvittavaa taloudellista turvaa ja lähinnä sitä taloudellista varmuutta.

 

 

Esikoisen synnyttyä jatkoin tanssimista  baletti- sekä jazztunneilla kunnes aloin odottaa keskimmäistäni. Kunnianhimoni, jonka parikymmenttä tosissaan tanssittua vuotta olivat kasvattaneet, nosti päätään enkä enää halunnut tanssia ison mahan ja muuttuvan kehoni kanssa kun en enää pystynytkään tekemään kaikkea, mitä olisin halunnut.

Vaihdoin tanssitunnit salitreeniin ja kuntosalilla harjoittelin aivan loppumetreille saakka. Sitten keskimmäisen synnyttyä, palasin parin kuukauden päästä takaisin baletti- ja jazztunneille. Aloitin vain yhdellä tunnilla viikossa, mutta pian huomasin, että olin haalinut tunteja ainakin neljä per viikko ja olin kokoajan stressissä aikataulujeni kanssa.

 

 

Olin niin kovin tottunut siihen, että tanssiminen otetaan tosissaan eikä ole varaa löysäillä.  Jokaiselle tunnille mennään ja vedetään täysillä. Se pieni ammattitanssija, joka minussa edelleen asui, ei voinut ymmärtää sitä, että nyt ei enää treenata tosissaan ja, että aika ei enää riittänyt kuudelle tanssitunnille viikossa.

Koin jatkuvaa stressiä siitä, että en ehtinyt treenata niin paljon kuin olisi pitänyt, jotta olisin ollut tyytyväinen omaan tanssimiseeni. En osannut tanssia harrastusmielessä  ja tulin siihen tulokseen, että jätin tanssimisen esikoiselle. Tosin olen erittäin tarkka siitä, että en halua esikoiseni ajattelevan, että hänen täytyy jatkaa äidin jalanjäljissä. Hän saa itse päättää, tanssiiko vai ei.

 

 

Sitten törmäsin jossain netin syövereissä Yogaian (silloinen Yoogaia) mainokseen ja päätin ottaa testijäsenyyden. Ja se oli taas menoa se. Jooga kolahti samantien.  Se tuntui niin omalta jutulta, että salit ym. saivat jäädä. Joogasta oli tullut minulle se, mitä tanssiminen oli ennen - intohimo ja elämäntapa.

Jooga vei mennessään ja sitä tein joka päivä.  Päivä ilman joogaa - ei sellaista ollutkaan. Yogaia on siis nettipalvelu, jonka avulla voi joogata kotona tai missä tahansa kunhan on netin äärellä. Täydellinen palvelu siis juuri minulle ja oikeastaan jokaiselle. Joogan lisäksi löytyy muutakin, esimerkiksi pilatesta, voimaharjoittelua ja meditatiivisiä harjoituksia.

 

 

Odottaessani kuopusta, joogasin edelleen joka ikinen päivä. Vielä viimeisellä raskausviikolla avasin joogamaton  ja tein harjoituksen päivittäin. Eikä muuten ollut mitään turvotuksia ja muutenkin olin hyvässä kunnossa. Vauva tosin oli perätilassa ja naureskelinkin, että siellä hän istuu lotusasennossa.

Tällä hetkellä ei ole paljon kehumista joogaharjoitusten määrässä ainakaan. Mutta olen aktiivisesti harjoitellut käsitasapainoilua ja tehnyt muita lyhyitä harjoituksia arjessa lasten kanssa.  Heidän mielestään on tosi hauskaa kun äiti seisoo käsillään vessan ovea vasten tai tekee sillan olohuoneen matolla. Päälläseisonnasta puhumattakaan.

 

 

Ehdin itseasiassa jo muutama viikko sitten aloittaa päivättäisen joogaamisen kuopuksen päikkäriaikaan,  mutta sitten meille tuli influenssa ja heti perään noro. Sen jälkeen olikin miehen työreissu ja pari pitkää päivää, joten säännöllinen joogaaminen jäi. Mutta otan sen kyllä taas osaksi arkea kun vain tilanne kotona rauhoittuu.

Olen muuten aiemminkin kirjoitellut joogaamisesta ja jutun voit lukea täältä. Sieltä löytyy myös paljon joogakuvia muutaman viime vuoden ajalta. 

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat