Kirjoitukset avainsanalla kohteliaisuus

 

Viime aikoina on puhuttu paljon suorapuheisuudesta sekä kiltin tytön syndroomasta ja kannustettu etenkin naisia olemaan röyhkeämpiä. On puhuttu paljon itsensä ja oman osaamisensa kunnioittamisesta ja siitä, miksi se on tärkeää.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että jokaisen täytyisi pitää puolensa ja kertoa, jos joku asia loukkaa tai ei tunnu oikealta. Jokaisen pitäisi arvostaa itseään, mielipiteitään ja osaamistaan sekä tuoda sitä julki silloin kun on sen paikka. Niin naisten kuin miestenkin.

 

 

Mitä eroa on suorapuheisuudella ja töykeydellä?

Minun mielestäni ihmiset verhoavat välillä töykeyden ja ilkeyden aivan liian helposti suorapuheisuuden taakse. Sanotaan ilkeästi mitä halutaan ja loukataan toista "sanomalla suoraan".

Suoraan voi sanoa myös ystävällisesti, nätisti ja kunnioittavasti. Ei tarvitse käyttää negatiivisia sanoja ja olla töykeä vaan voi perustella asiansa kauniisti. Minä ainakaan en halua olla ilkeä vain, koska minä nyt olen suorasanainen ja sanon asiat niin kuin ne ovat. "Koita kestää!".

Varmasti joskus minunkin puheeni ymmärretään väärin - se on varmaa. Mutta haluan yrittää kuitenkin sanoa asiani kohteliaasti ja niin etten pahoita kenenkään mieltä. Minun mielestäni minulla ei ole syytä pahoittaa kenenkään mieltä vaikka kuinka harmittaisi tai olisin eri mieltä.

 

 

Miksi olla ilkeä?

Miksi en kertoisi mielipidettäni loukkaamatta toista? Esimerkiksi lapsille yritän opettaa, että asioista pitää puhua ja oma mielipide kuuluu ilmaista, mutta sen voi tehdä monella tapaa. Jos ei vaikkapa tykkää jostain ruoasta, sen voi sanoa, että tämä ei maistu minulle tai että en oikein tykkää tästä. Ei tarvitse sanoa, että "Hyi, yäk kun tämä on pahaa!" tai "Onpa kamalan makuista!".

Mielestäni me aikuisetkin voisimme välillä miettiä tapaamme olla suorasanaisia. Siinä, että sanoo asiat suoraan, ei ole mitään pahaa, mutta loukkaava ei silti tarvitse olla. Mielestäni suorapuheisuus ei saa tarkoittaa ilkeyttä. On paljon hedelmällisempää antaa palautetta kehittävästi kuin lyttäämällä toisen ajatukset ja mielipiteet.

Oma mielipide kuitenkin pitää aina voida sanoa, jos haluaa. Ymmärrän kyllä, että välillä on järkevämpää valita taistelunsa ja olla hiljaa, mutta mielummin asioista kannattaa puhua kuin antaa niiden jäädä kaivelemaan mieltä. Vaikka toinen ei ymmärtäisikään tai olisi samaa mieltä, kannattaa kuitenkin oma mielipide tuoda esille. Silloin on ainakin yrittänyt tulla ymmärretyksi ja kuulluksi.

 

 

Puhu suoraan, mutta ole ystävällinen

Itse en halua loukata ketään suorapuheisuudellani ja yritän puhua asioista tai mielipiteistäni kauniisti sekä kunnioittamalla toista ja hänen mielipiteitänsä. Vaikka mielipiteet olisivatkin minun mielestäni vääriä, ketään ei tarvitse haukkua tai arvostella ja verhoutua sitten suorapuheisuuden taakse. Minun mielestäni se on vain ilkeyttä.

Kenenkään takapuolta ei tarvitse ruveta nuoleskelemaan ja se on aivan eri asia kuin kohteliaisuus tai muiden tunteiden huomioon ottaminen. Siitä minun mielestäni tässä on kyse. Otetaan toiset huomioon vaikka puhutaankin suoraan. Toki joskus on tilanteita, että asioista ei voi kuin sanoa napakasti, mutta silloinkaan ei tarvitse haukkua toista tai olla ilkeä.

 

 

Mielensäpahoittajat ja nettikommentoijat

Toisaalta en myöskään ymmärrä sitä, että varsinkin somessa osa keskustelijoista tuntuu pahoittavan mielensä joka ikisestä asiasta! Se on vähintään yhtä raivostuttavaa kuin se ns. suorapuheisuus, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin loukata muita. Välillä varmasti itsekin tulkitsen osan kirjoituksista ja kommentoinneista ilkeiksi, vaikka ne eivät niin olisi tarkoitettukaan.

Kirjoitetussa tekstissä ja nettikommentoinnissa tämä kaikki vielä korostuu entisestään kun eleet, ilmeet ja äänensävyt jäävät keskustelusta pois. Moni kommentti voisi kuulostaa ihan erilaiselta, jos sen kuulisi eikä vain lukisi. Kirjoitetussa tekstissä onkin erityisesti syytä kiinnittää huomiota siihen kirjoitusasuun, jotta mahdollisimman vähän jäisi tulkinnan varaan.

Ollaan rohkeita ja sopivan röyhkeitä, mutta silti ystävällisiä toisillemme, jooko?

 

-R

 

Kommentit (8)

Torey

Kyllä!

Siis juuri yhden keskustelun kuulin, jossa ystävä kommentoi toisen painoa. "Mä vaan ystävänä sanon" on turha lause jos jankataan asiasta jolla ei pitäisi olla ystävälle niin paljoa väliä. Toinen varmasti tietää oman painonsa. Se että toinen jankkaa "sulla olevan ylipainoa" ei auta asiaa mitenkään. On turha sanoa ensin rumasti ylimääräisistä kiloista, sitten väittää olevansa vaan huolissaan toisen terveydestä ja kuitata vielä "mulle on ihan sama vaikka painaisit 150 kiloa" kun selkeästi näin ei ole, kun jaksaa keskustelussa asiasta jankata.

Yksi ystäväni aikoinaan sanoi, että hän tietää oman painonsa, kenenkään ei tarvitse siitä huolehtia. Mielestäni se oli hyvin sanottu!

Eli juurikin se, miten sanoo asioista, niin tekee paljon.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Näin on.

Ja sitten toinen raivostuttava on se, jos aloittaa lauseen, että "ei millään pahalla, mutta... "! Jos jo lähtökohtaisesti tietää, että loukkaa toista sanoillaan niin ei se "ei millään pahalla" sitä muuta mihinkään.

-R / Koti Kumpulassa

Hilu/Maatiaiskanasen Elämää

Hyvä postaus tärkeästä aiheesta! Allekirjoitan kyllä kaiken. Mutta pakko on kommentoida tuohon netti-asiaan, että etenkin naiset osaavat myös kurjan "piilokettuilun", jossa asioista puhutaan muka yleismaailmallisesti ja kuitenkin itsellään on joku tietty henkilö ajatuksissaan. On aivan totta, että väärin käsityksiä käy, mutta on myös hyvin helppoa "piilokettuilla" ja sen jälkeen mennä sen taakse piiloon, että itseppähän luit väärin ja luulit omiasi. Tai jos toinen suoraan kysyy, että tarkoititko asiallasi minua, niin sitten pitää pystyä sanomaan suoraan jos on tarkoittanut tai vastaavasti kertoa, että ei tarkoittanut ja näin saada väärinkäsityksen mahdollisuus pois. Kuitenkin mikäli itse on todellakin tarkoittanut tiettyä henkilöä omassa kirjoituksessaan, eikä edes kiellä asiaa kysyttäessä, niin mielestäni pitää ottaa vastuu, mikäli toisen mielen on pahoittanut eikä ruveta itse mielensäpahoittajaksi, kun asia nostetaan tapetille. Ja toki, aina pitää muistaa, että alkuperäisin kirjoituksen tekijä ei ole vastuussa kommentoijien jutuista :) 

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Totta! Piilokettuilu on kyllä aina jotenkin tosi läpinäkyvää ja tosiaan varmasti asianomaiset ymmärtävät mistä on kyse. Se on tosi harmillista myös ja verrattavissa ihan tuohon ilkeilyyn ja töykeyteen!

-R / Koti Kumpulassa

Vierailija

Sekin on myös aika jännä, että nämä ns. suoraan sanojat eli ilkeilijät eivät sitten itse kestä sitä, että heille huomauttaa asiasta, kun tilanne sitä todella vaatii. On kyllä monta kertaa tullut todistettua kyseisiä tilanteita, joissa joko minä tai joku muu on huomauttanut ihan aiheesta ilkeilijälle ja siitä on sitten seurannut joko ilmiriita tai vuosisadan mykkäkoulu ja pahinta on tietenkin se, että kun huomaa ilkeilijällä jo sapen kiehuvan, niin sitten sitä yrittää epätoivoisesti pehmitellä ja sovitella sanoja, ettei kukaan loukkaantuisi, mutta kuitenkin niin, että ilkeilijä ymmärtää viestin. Joskus yksinkertaisesti vain tulee tilanteita, joissa joutuu sanoa napakasti eikä silloin välttämättä auta enää pehmittelyt ja siirappiset sanat.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Tämä on myös totta! Siitä viimeistään huomaa, että kyse ei todellakaan ole suorapuheisuudesta vaan ihan täysin pelkästä ilkeilystä ja jostain kumman halusta olla olla töykeä toisia kohtaan. Minäkään en halua loukata muita, mutta tosiaan siinä kohtaa kun juuri tälläinen tilanne on päällä, ymmärrän kyllä, että asioista pitää sanoa. Ja silloinkin toki ystävällisesti! Mutta niinhän se yleensä siinä kohtaa menee, että sitä ei toinen sitten enää kestäkään.

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat