Kirjoitukset avainsanalla katkeruus

 

Jokainen bloggaaja ja somekeskustelija on varmasti saanut joskus osakseen katkeria ja ilkeitä kommentteja tai ainakin lukenut sellaisia. Tämä on todella harmillista ja toivoisin, että ihmisillä ei olisi tarvetta yrittää parantaa omaa huonoa oloaan polkemalla muita. Samaa mieltä ei aina tarvitse olla, mutta ketään ei saisi yrittää tahallaan loukata.

Siitähän tässä ilmeisesti on kyse. Kommentoimalla ilkeästi tai muuten vain negatiivisesti, kommentoija yrittää parantaa omaa huonoa oloaan. Hän yrittää saada toisenkin olon huonoksi ja ilmeisesti saa siitä itselleen hetkellisesti hyvän olon tai jotain muuta tyydytystä. Mistä muusta siinä voisi olla kyse?

 

 

Minulle tulee ensimmäisenä mieleen, että näiden katkerien kommentoijien oma elämä on ilmeisen kurjaa ja, jos jollakin toisella oletetusti menee paremmin niin se ottaa päästä. Paha sanoa, miten asia oikeasti on, sillä kenenkään elämää ei voi arvioida yhden kommentin tai blogipostauksen perusteella. Ei edes kokonaisen blogin tai Instagram-tilin  perusteella!

Tuntuukin niin kovin erikoiselta, että jollekin tulee edes mieleen kommentoida nimettömänä toisen elämää vaikka oikeasti ei tiedä siitä tuon taivaallista. Vaikka minä ajattelen hetkellisesti, että ilkeän kommentin jättäjän elämä on kurjaa, tiedän, että niin ei välttämättä tosielämässä ole. Tämän takia minä en näe tarpeelliseksi vastata tälläiseen kommenttiin ilkeästi.

 

 

Ajattelen, että katkeralla kommentoijalla vain on sillä hetkellä jokin ongelma, jonka kanssa hän painii ja kokee, että ilkeily auttaa häntä ongelman ratkaisemisessa. Suon sen hänelle. Siinähän sitten purkaa pahaa oloaan. Itse en näe, että ilkeilystä olisi minulle ikinä hyötyä ongelmieni selvittämisestä, mutta jokainen tekee tavallaan.

Ihoni alle nämä katkerat kommentit eivät pääse, sillä niistä välittyy juuri se katkeruus ja tarkoituksenmukainen ilkeys. Lähinnä ihmettelen, että miksi olla ilkeä ja tuoda oma katkeruutensa esille? Eikö olisi fiksumpaa vain olla kommentoimatta, jos oikeasti kommentilla ei ole mitään muuta arvoa kuin olla ilkeä tai katkera?

Leppoisaa perjantaita kaikille!

 

-R

 

Kommentit (4)

Vierailija

Näinhän meille alakoulussa opetettiin, että se joka on ilkeä toisille, niin purkaa siinä vain omaa pahaa oloaan, Ja voihan se näin olla, kun kyseessä lapset. Ja voihan se joskus olla niin, vaikka kyseessä ovat aikuisetkin. Mutta pääasiassa luulisin ilkeiden kommenttien takana olevan vaan ärsytystä. Kun on blogi kyseessä, niin vaikka huonosti tehty blogipostaus. Jos "tuhlaan" aikaani huonosti tehtyyn juttuun, niin alkaahan se ärsyttää: miks hemmetissä tää ihminen kirjoittaa blogia, kun jutut on tätä tasoa? En ole koskaan lukenut blogiasi tätä ennen, joten en nyt ota kantaa juttuihisi. Mutta voihan niissä negatiivisissa kommenteissa olla jotain opittavaakin. Sanotaanko niissä, että mikä ärsyttää? Jokainen voi kehittyä paremmaksi, mitä sitten tekeekin, ja se kyllä edellyttää kritiikin vastaanottamista, ja siitä opiksi ottamista.

Havfruen

Aivan totta, kaikki voivat kehittyä paremmiksi. On vaan suuri ero rakentavalla kritiikillä ja ilkeilyllä. Tässäkin asiassa taitaa monilla kommentoijilla olla oppimista.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kriitiikkiä pitää aina pystyä ottamaan vastaan, mutta mun mielestä asioista voi sanoa monella tapaa. Ilkeily ja tarkoituksella toisen loukkaaminen ei missään tapauksessa ole rakentavaa palautetta - siis sellaista, joka pitäisi ottaa millään tapaa oppimisen kannalta. Ne on tarkoitettu vain loukkaamaan enkä edes usko, että sellaiseen tyyliin kommentoijat jättävät näitä kommentteja siksi, että haluaisivat antaa rakentavaa palautetta tai keskustella asiasta, jossa ovat eri mieltä.

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Viimeksi kun kirjoittelin elämäni tavoitteista, kerroin, että haluan päästä pessimismistä eroon ja, että olen työstänyt asiaa paljon. Ja onnistunutkin!

Toinen tavoitteeni tulee tässä. En halua katkeroitua. En ikinä enkä mistään asiasta. Katkeruus on kamalaa. Se on todella surullista ja jotenkin katson katkeruuden liittyvän pessimismiin ja negatiiviseen elämänasenteeseen. On helppo katkeroitua kun mikään ei onnistu ja kaikki on syvältä.

Minun mielestäni katkeruus johtuu käsittelemättömistä suruista, pettymyksistä, kateudesta ja loukkaantumisesta. Ehkä jopa vihastakin. Katkera ihminen keskittyy vain negatiiviseen ja kaikkeen siihen, mikä on mennyt huonosti tai missä tianteessa häntä on kohdeltu huonosti.

 

 

Katkera ihminen ei pysty näkemään hyviä asioita tai tapahtumia, onnistumisia tai hyviä tunteita. Minä en halua, että pessimismini tekee minusta katkeran. En halua missata kaikkea hyvää, mitä elämässäni tapahtuu ja keskittyä vain kaikkeen, mikä ei mennyt niinkuin toivoin.

Haluan käsitellä minua loukkaavat teot, sanat ja pettymykset. Haluan puuttua minua koskettaviin epäkohtiin, jotta ne eivät jää kaivamaan mieltäni ja aiheuttamaan katkeruutta. En halua jäädä vellomaan menneitä ja muistelemaan niitä sitten vielä vuosien päästä. En halua huomata, että elämässäni oli vaikka kuinka paljon hyvää vasta sitten kun menetän jotain.

Välillä tulee toki hetkiä kun olen kateellinen muille. Muiden elämä vaikuttaa varsinkin somessa välillä niin täydelliseltä ja oma ei todellakaan sitä aina ole. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisella meillä on omat ongelmamme, joista ei julkisesti huudella eikä kenenkään elämä ole täydellistä, vaikka kuinka niin yrittäisi väittää.

 

 

Kateus kuitenkin on eri asia kuin katkeruus. Tosin kateus voi olla katkeruuden esiaste, jos kateutta ei käsittele. Jos elää oletuksessa, että muiden elämä todellakin on täydellistä ja aina vaan niin ihanaa, voi helposti katkeroitua omaan elämäänsä. Täytyy myös nähdä se kaikki hyvä, mitä omassa elämässään on, että ei katkeroidu.

Täytyy yrittää elää oma elämänsä niin, että myös itse on mahdollisimman tyytyväinen. Tehdä asioita, joista nauttii ja jotka tekevät onnelliseksi. Jos joku asia ahdistaa, muuta tai korjaa se. Siihen ei tarvita hyväksyntää keneltäkään muulta kuin itseltäsi. Tarkoitan tietenkin asioita, jotka eivät ihan oikeasti kosketa muita kuin itseä. Niihin ei tarvita hyväksyntää muilta! Ja kun itse on onnellinen, ovat läheisetkin onnellisia.

Tavoitellaan siis hyvää ja onnellista elämää. Juuri sellaista itsensä näköistä!

 

-R

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat