Kirjoitukset avainsanalla armollisuus

 

En ole tottunut menemään sieltä mistä aita on matalin. Olen aina ollut todellinen perfektionisti ja vaatinut itseltäni paljon. Joskus ehkä liiankin paljon ja usein vähempikin olisi riittänyt. Minun on ollut aina vaikea ymmärtää, miksen tekisi kaikkeani ja miksi ihmeessä pitäisi antaa itsestäni vähemmän kuin mitä on mahdollista antaa.

Kolmen lapsen äitinä olen pikkuhiljaa ruvennut ymmärtämään, että välillä on enemmän kuin ok mennä sieltä, mistä se aita on matalin. Tai matalampi. Aina ei tarvitse antaa itsestään kaikkea ja puristaa niitä viimeisiäkin mehuja. Joskus voin tehdä vähän vähemmän, jos se säästää minut hermoromahdukselta.

 

 

Meillä mies tekee pitkää päivää ja viime viikolla kun hän oli suurimman osan viikosta reissussa, muistin taas yhden tärkeän asian. Muistin mennä sieltä aidan matalammasta päästä. En yrittänyt olla se täydellinen kotiäiti, joka tekee kaiken niiden minun itselleni asettamieni odotusten mukaisesti. En yrittänyt pestä kahta koneellista pyykkiä päivässä enkä jaksanut kirjoittaa blogiakaan ihan joka päivä.

Yksi lapsista jopa meni mammalaan yökylään yhdeksi yöksi kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Osa minusta poti huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä, että ulkoistin 1/3 lapisista äidilleni vaikka ihan hyvin olisin voinut lapsen kotonakin pitää. Kyllähän minun nyt omat lapseni kuuluu itse hoitaa! Sehän on se minun hommani.

Tunsin olevani ihan täysi surkimus ja luovuttaja.

Mutta sitten tulin järkiini. Jos lasta pyydetään yökylään ja hän haluaa mennä niin miksi ihmeessä en häntä päästäisi? Siksi, että haluan hoitaa kaiken itse ja antaa itsestäni kaiken? Siksi, että minä nyt vain haluan pärjätä ja haluan hoitaa kaiken itse? Miksi ihmeessä en ottaisi apua vastaan kun sellaista tarjotaan? Ei se tee minusta surkimusta tai luovuttavaa!

 

 

Silloin kun on tavallista hankalampaa, täytyy antaa itselleen entistä enemmän armoa. Silloin täytyy oikoa mutkia suoriksi ja syödä Ikeassa  hodarit ja pehmikset iltapalaksi. Ei silloin ruveta miettimään, mitä kuuluu tehdä, jotta mennään kasvatusoppaiden mukaan. Niitä voi miettiä sitten kun hommat taas normalisoituvat. Lapset eivät mene pilalle, jos välillä syödään valmisruokaa.

Silloin kun on tavallista hankalampaa, laitetaan yksi lapsista yökylään edes yhdeksi yöksi, jos siihen on suinkin mahdollisuus ja mennään luistelemaan vain kahden muun kanssa. Silloin todellakin syödään ne hodarit iltapalaksi ja lounaaksi kalapuikkoja. Silloin hoidetaan ne hommat, jotka täytyy hoitaa ja muuten mennään fiiliksen mukaan.

Välillä väsyttää enemmän eikä aina tarvitse jaksaa tehdä kaikkea täydellisesti.

 

 

Pakollisia hommia on toki. Kouluun ja kerhoon täytyy mennä tiettyyn aikaan, alvit, sotut ja ennekkoverot täytyy maksaa tiettynä päivänä, mutta esimerkiksi akvaarion vettä ei ole pakko vaihtaa joka torstai. Harrastuksiinkaan ei ole aina pakko lähteä. Luistelu lähikentällä on myös ihan hyvä vaihtoehto, jos ei jaksa pakata lapsia autoon ja lähteä keskustan lumikaaokseen.

Haluan muistutella muitakin tunnollisia perfektionisteja siitä, että aina ei ole pakko tehdä kaikkea. Eikä kaikea tarvitse tehdä täydellisesti! Joskus suurpiirteisyyskin riittää vallan mainiosti. Minun ainakin tulee asetettua itseäni kohtaan ne kaikista kovimmat odotukset, joita kukaan ei pysty täyttämään. Välillä täytyy muistutella itseäni siitä armollisuudesta.

Lempeää viikonloppua!

 

-R

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Nunu
Liittynyt4.11.2015
1/1 | 

Ihana kirjoitus ja muistutus kaikille. Uskon, että lapset eivät kärsi siitä, kun vanhempien mielestä mennään välillä "alta riman". Todennäköisesti nauttivat vaan, kun asioita tehdään välillä eri tavalla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Kirjoitin eilen, että rakastan hyvää ruokaa ja joogaa. Jooga on antanut minulle todella paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se on pitänyt huolta kroppani kunnosta ja myös siitä, että muistan olla lempeä itseäni kohtaan. Yksi omista lempilainauksista onkin:

"When in doubt, do yoga".

Ja niin tein taas tänään illalla lasten mentyä nukkumaan. Päässä kiehui erinäiset asiat ja mieli teki syödä levyllinen suklaata. Miehelle tilitin tuntemuksiani ja pihisin raivosta. Älkää käsittäkö väärin, en ollut raivona miehelle vaan ihan jollekin muulle. Levitin joogamaton keittiön lattialle ja valitsin kunnon tehotreenin.

Treenin jälkeen olin rauhoittunut ja turhautuminen, raivo sekä ärsyyntyminen olivat kaikki tiessään. Pystyin antamaan minua ärsyttävän asian olla ja katsoin itseäni (kameran) peilistä. Makasin joogamatolla ja kasvoillani oli tyytyväinen hehku. Olin tehnyt kaikkeni muuttaakseni asiat, jotka voin ja hyväksynyt asiat, joihin en voi vaikuttaa (tämän minua ärsyttävän asian kanssa).

 

 

Tehokasta treeniä mielelle ja kropalle

Jooga on äärimmäisen tehokas laji. Se ei todellakaan ole "vain pelkkää venyttelyä" vaan käy ihan hikiliikunnasta. Joogalla saa kiinteytettyä kropan ihan huomaamattaan ja hyvä olo, jonka jooga antaa, on ihan omaa luokkaansa. Sitä ei voi verrata oikein mihinkään muihin lajeihin, joita olen kokeillut.

En yhtään ihmettele, että jooga on noussut niin suureen suosioon kuin se tällä hetkellä on! Joogaakin löytyy niin montaa eri tyyliä, joista osa on kevyempää ja osa sitten rankempaa. Itse valitsen aina ne vaativammat harjoitukset, sillä tykkään siitä, että jooga haastaa minut kunnolla. Tykkään, että joogan jälkeen tunnen treenanneeni.

Tykkään myös siitä, että voin joogata ihan missä vaan.

Voin joogata kotona, terassilla, hotellihuoneessa tai esimerkiksi mökillä. Ei tarvitse lähteä minnekään ja toisaalta, ei ole tekosyitä, miksei voisi treenata. Itse treenaan yleensä iltaisin kun lapset nukahtavat. Muulloin ei treenaamiselle oikein löydy aikaa ja haluan keskittyä harjoitukseeni rauhassa.

 


 

Armollisuutta itseäni ja kehoani kehoani kohtaan

Monesti tekisi kyllä mieli jäättää treeni väliin ja painua suihkuun, mutta pidän ajatukseni siinä treenin jälkeisessä hyvässä olossa. Kummasti se motivoi levittämään maton vaikkapa keittiön lattialle ja tekemään treenin. Ikinä en ole harjoituksen jälkeen katunut sitä, että tuli treenattua.

Itse en enää kaipaa sitä tavoitteellista, veren maku suussa treenaamista ja olen äärimmäisen onnellinen, että silloin neljä vuotta sitten joogan löysin. Jooga on opettanut minulle paljon armollisuutta itseäni ja kehoani kohtaan. On ollut upeaa nähdä, että myös lempeällä harjoittelulla saa tuloksia aikaan ja kehittyy huimaa vauhtia.

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Tänään olin juuri sellainen kuin en haluaisi olla. Pinna paloi täysin ja huusin niin kovasti, että korvissa soi edelleen. Syy huutooni ei todellakaan ollut huutamisen arvoinen ja joku toinen päivä olisin pystynyt hillitsemään itseni uhmaikäisen kanssa taistellessa. Mutta tänään en pystynyt. Tänään huusin ja raivosin yhtä kovaa kuin lapseni.

Siinä lapselle huutaessani tajusin kuinka typerä olin. Käyttäydyin ihan samalla tavalla kuin hän, joka raivostui tulisesti siitä, että ketsuppi oli makaronilaatikon päällä eikä vierellä. Sen vielä jaksoin tyynesti, mutta silloin meni minulta kuppi nurin kun vesilasi heitettiin pöydälle ja lautanen lattialle. Lautasen sirpaleita siivotessani rauhoituin ja lopulta pyysimme anteeksi.

Olen toki sitä mieltä, että vanhemmatkin saavat näyttää tunteensa, mutta samalle tasolle lapsen kanssa ei tarvitse vajota. Yleensä selvitän asiat rauhallisesti puhumalla eikä pinnani normaalisti pala kovinkaan helposti. Raja tulee kyllä minullakin vastaan ja korotan ääntäni, mutta tämänpäiväinen käytökseni oli täysin ala-arvoista eikä ollenkaan minua itseäni.

 

 

Syyt käytökseeni ovat päivänselvät. Ihan liikaa asioita mielenpäällä tunnepuolella, paljon töitä, jotka pitäisi hoitaa ja aivan liian vähän aikaa. Muutama pitkä päivä sekä huono yö alla ja soppa oli valmis kiehumaan yli. Tunnistan niin selvästi itsestäni syyt nyt jälkikäteen, mutta aiemmin en tiedostanut, että taas rupean olemaan ylikuormitettu monen pikkuasian yhteispainosta.

Normaalisti huomaan itsestäni kun on liikaa asioita hoidettavana ja osaan sitten organisoida arkeni, mutta nyt kyllä homma pääsi paisumaan huomaamatta räjähdyspisteeseen. Arki on itsessään lasten kanssa jo aika helppoa eikä nämä uhmaraivarit yleensä venettä kaada, joten syyn on oltava mielenpäällä olevissa asioissa ja tekemättömissä hommissa. 

Itsesääliin olisi helppo jäädä rypemään, mutta minä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Annan itselleni käytökseni anteeksi ja teen ensi kerralla paremmin. Ensi kerralla muistan kuinka typerä olin enkä anna enää itseni käyttäytyä niin kuin käyttäydyin tänään. Muistan kuinka kamalalta sen jälkeen tuntui. En enää päästä asioita kasaantumaan näin.

Aion organisoida työjuttuni ja aikatauluttaa arkeni lasten kanssa paremmin. Kaikkea ei vain pysty hoitamaan yhtäaikaa eikä tarvitsekaan. Teen selkeät to do -listat ja hoidan asiat pois päiväjärjestyksestä silloin kun on kunkin pestin aika. Tästä tämän hetkisestä asioiden hoitamisesta ei tule mitään. Hautaannun hoidettavien asioiden alle ja yritän hoitaa niitä kaikkia yhtäaikaa.

 

 

Nyt vedän syvään henkeä, juon kupin espressoa ja jatkan eteenpäin! En malta odottaa, että saan aloittaa Elämäni Vuosi -kalenterin täyttämisen joulukuun saapuessa. Aion nimittäin ottaa siitä kaiken irti tässä näitä asioita pyöritellessäni ja elämää aikatauluttaessani.

Muistakaa olla armollisia itsellenne. Kaikki me mokaamme välillä! Tärkeintä on kai myöntää mokanneensa ja tehdä ensi kerralla paremmin.

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat