Kirjoitukset avainsanalla lapsiluku

 

Minulta aina välillä kysytään, että onko meidän lapset nyt tehty vai onko vielä suunnitteilla perheenlisäystä. Tässä ei todellakaan ole mitään väärää enkä siis millään tapaa ärsyynny kyselyistä. Vastailen ja juttelen asiasta ihan mielelläni, en kirjoita tätä sillä. Olen vain itse jotenkin hämilläni, että mistä sen oikeasti tietää, että onko lapsiluku täynnä?

En ikinä kuvitellutkaan, että jonain päivänä minulla olisi kolme lasta. Ajattelin, että korkeintaan kaksi. Mutta kahden jälkeen se lapsiluku ei todellakaan ollut täynnä ja se tunne oli kyllä hyvin selvä. Jotenkin ajattelin, että varmasti kolmannen jälkeen tuntuu selvästi siltä, että ei enää. Mutta eipä se niin yksinkertaista olekaan. Kuvissa muuten odotan juuri kolmatta lastamme pari vuotta sitten.

Silloin kun on näitä viikonloppuja, että mies on työreissussa, kaikki lapset kuumeessa eikä kukaan nuku yöllä tai päivällä, tuntuu, että ei enää yhtään. Mutta sitten taas kun tilanne helpottaa, hiipii mieleen ajatus, että eikö oikeasti enää ikinä? Kolmen lapsen kanssa kuitenkin olen sen oppinut, että kaikki vaiheet kestävät aikansa ja helpottavat. Toki aina tulee uusia vaiheita, mutta nekin helpottavat kyllä.

Ajatus, että ei enää ikinä on jotenkin pelottavan surullinen. Sitten taas kun miettii, että en ole seitsemään vuoteen kovinkaan montaa kokonaista yötä nukkunut, herää kysymys, että olenko aivan täysin hullu kun edes mietin tälläisiä? Mutta sitten taas toisaalta, ihan hyvinhän meillä menee.

 

 

Päivät meillä on melkoista härdelliä, sattuu, tapahtuu, harrastetaan ja joku kiukuttelee väistämättä jostain melkeinpä kokojan. No ei nyt sentän, mutta kyllä tässä hommaa piisaa. Sitten kun tämä vaihe taas tästä vähän helpottaa, olisi ihan täysin järjenvastaista aloittaa jälleen alusta yhden kanssa. Mitään akuuttia vauvakuumetta en siis ainakaan tunnusta potevani, mutta luonteeni on sellainen, että kaikki tulevaisuuden suunnitelmat pitäisi olla selvillä. Se kai tässä juuri se ongelma onkin.

Ja tiedän kyllä ihan omasta kokemuksesta, että ei niitä lapsia ihan tuosta noin vaan tehdä tai hankita. Se on hölmöä ajatella edes niin, että nyt jos haluaisimme niin se ylipäätään onnistuisi. Ei se ihan niin mene. Meillä on jo kolme tervettä lasta, voiko enempää toivoa? Olisko ihan hullua edes ajatella, että heitä voisi olla neljä?

 

 

Lapsilukuhan on sellainen asia, että minä en siitä yksin päätä. Meitä on onneksi tässä sopassa kaksi ja myös toisen mielipide on yhtä painava. Sitä vain monesti mietin, että mitä, jos toinen haluaisi ja toinen ei. Kumpi silloin joutuisi luopumaan toiveestaan? Itse ajattelen niin, että jos minä haluaisin ja mies ei niin minä olisin tässä meidän tilanteessamme se, joka antaisi periksi. Meillähän kuitenkin on jo lapsia.

Mutta miltä se tuntuu kun lapsiluku ihan oikeasti on täynnä? Onko silloinkin kaikenmaailman epäilyksiä ja vaihteleeko mieli jatkuvasti? Vai onko se aivan päivänselvää, että ei enää ikinä? Ja toisaalta, tarvitseeko sitä tietääkään? 

 

-R

 

Kommentit (8)

Vierailija

Meillä on neljä lasta (tai kaksi vanhinta on nyt jo aikuisia, mutta kuitenkin...). Olin aikanaan ihan varma, että kolme on riittävästi, kunnes iski se tunne, että kerran vielä,myksinvauva vielä mahtuu ja mahtuikin. Neljännen jälkeen en ole kertaakaan miettinyt, että vauva olisi ihana ja että haluaisin vielä yhden, joten minä ainakin tiesin neljännen jälkeen, että nyt ne on tässä 😊

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos kun kirjoitit! :) Jotenkin itsekin haluan uskoa, että sen kyllä sitten tuntee kun lapsiluku on täynnä.

-R / Koti Kumpulassa

Katjaoptimismia

Kaksi kovaa pahoinvointia, lääkäreiden ennuste ettette saa yhtäkään, pää alaspäin makaaminen sairaalassaettei kuopus syntyisi liian aikaisin jne. Tiedän, etten uskaltaisi ikinä enää ryhtyä hommaan, kun ovat maailmassa. <3 Eivä tkä näköjään nuku kahden ekan vuoden aikana. :D

neito

Mä haaveilen kolmannesta, mutta mies ei halua. Muuten rauhalllinen mies ärsyyntyy / hermostuu, jos yritän puhua edes varovasti aiheesta. Saan takaisin sellaisen purkauksen, että en saa edes vuoroa kertoa omista ajatuksistani ja itselleni vain entistä surullisemman mielen. Toinen lapsi kyselee välillä, että voisiko meille tulla kolmas lapsi ja nimenomaan minulta, enkä pysty vastamaan kysymykseen.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Voi ei! Onpa surullista. Toivon todella, että pystyisitte keskustelemaan asiasta rauhassa ilman hermostumisia ja ärsyyntymisiä!

-R / Koti Kumpulassa

Nyt tiedän :)

Minulla on kaksi ihanaa teini-ikäistä poikaa (17v ja 15v.) ja kun he olivat pieniä, haaveilin vielä siitä yhdestä "tytöstä", enkä muutenkaan olisi halunnut "päästää irti" ihanista vauva-ajoista. Luulen, että silloin se vauvakuume on yleisesti juurikin voimakkain. Tykkäsin myös olla lasten kanssa kotona. Mieheni ei halunnut enää lapsia, eikä siihen liittoon niitä olisi kannattanut "hankkiakaan". Erosimme ja ruuhavuodet veivät mennessään. Sitten muutama vuosi sitten, kun olin 39v. ja seurustellut jo useita vuosia (meillä on omat asunnot edelleenkin, vuoroviikoin olemme saman katon alla, toimii :)) sain jonkinlaisia vauvakuumeen oireita, mutta miesystäväni ei halunnut enää lapsia (hänelläkin on kaksi teini-ikäistä jo ennestään), enkä tiedä kuinka tosissani itsekään olisin halunnut. Ehkä se oli osittain sitä, kun tiesin, että nyt tai ei enää koskaan.. nyt olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen, enkä voisi kuvitellakaan, että olisin aloittanut koko vaipparallin uudestaan. Rakastan vauvoja ja varsinkin pieniä lapsia ja onneksi ystävälläni ja veljelläni on niitä, mutta nyt sen tiedän, lapsilukuni on täynnä. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat