Kirjoitukset avainsanalla miksi

 

Miksi ihmeessä kaikki tärkeä hoidettava asia tulee mieleen silloin kun sitä ei pysty hoitamaan? Esimerkiksi lapsen lainaamien, hukassa olevien, kirjaston kirjojen lainojen uusiminen. Miksi sen muistaa aina vasta illalla puoli kymmeneltä kun silloin asialle ei voi tehdä enää mitään?

Kun lähdet kotoa kauppaan, on mielessä vaikka mitä ostettavaa, mutta kun pääset kauppaan, pää on ihan tyhjä. Ja sitten taas toisaalta, miksi se kauppalistan teko on niin kamalan hankalaa? Ihan turha elää siinä uskossa, että kyllä minä muistan mitä pitää ostaa. En muista. En varmasti muista!

Miksi pienet lapset laittavat kaiken kaulansa ympärille? Siis ihan kaiken. Koiranremmistä jumppakuminauhaan - kaikki kaulan ympärille. Pakko olla joku ohjelmointivirhe, sillä kaikenmaailman tavara kaulan ympärillä pikkulapsella on ihan kamalan vaarallista!

Miten voi olla mahdollista, että näppy kuin näppy niin sitä on pakko yrittää puristaa? Ihan kuin se ihan oikeasti joskus tekisi hyvää. Tiedättekös, oikein kunnon hormoninäppy otsassa ja tiedät jo kun se ilmestyy, että tätä ei sitten kannata puristaa. Ja mitä teet tunnin päästä? Puristat sitä kaikin voimin. Siis niin kovaa kuin vain ikinä pystyt! Seurauksena näpystä ei törskähdä ulos mitään vaan se turpoaa kolminkertaiseksi ja tunnet siinä sykkeesi. Seuraavana päivänä, jossei jo illalla, on sitten taas pakko vähän kokeilla, että josko sieltä jotain vaikka tulisi.

Miksei mitään voi tehdä tarkoituksella nopeasti? Keitänpä nopeasti kahvin ennen kuin lähden. No, ensin kahvimylly ei toimi, sitten purut leviävät pöydälle sekä lattialle ja kaiken kukkuraksi tippalukkokin jää vielä päälle. Ja muuten tuo tippalukko! Sillon kun sen pitäisi toimia niin ei muuten varmana toimi vaan kahvi lorisee siihen hemmetin keittolevylle.

Mikä siinä on, että epämiellettävien asioiden hoitamista lykkää ja lykkää? Sitten ne kummittelevat mielessä kuitenkin kokoajan, mutta et vain silti saa niitä hoidettua. Minulle tälläisiä asioita ovat ainakin kaikki Verohallinnon, Kelan ja vakuutusyhtiöiden hakemukset enkä oikein edes tiedä, että miksi. Jotenkin vaan niiden hakemusten täyttäminen ei ole mukavaa ja niitä tulee lykättyä ja lykättyä kunnes sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja toteaa, että eipä se nyt niin kamalaa ollutkaan.

 

 

Miksi ihminen ei opi kerrasta? Esimerkiksi miksi ihmeessä lyö päänsä aina samaan paikkaan tai ajaa autolla aina samaan kuoppaan? Miksei voisi ottaa opikseen edes sen kolmannen kerran jälkeen?

Kuinka vaikeaa voi olla valokuvien teettäminen? Olen tainnut nyt kaksi vuotta aikoa teettää kuvia ja kehystää niitä seinälle. Aikomuksena on ollut myös tehdä valokuvakirjoja, mutta tekemättä ovat. Kun kuvia on se 15 000 kappaletta ja niistä pitäisi valita seinälle kolme sekä kirjaa varten 30, tuntuu urakka mahdottomalta. Eihän niistä nyt kukaan pysty valitsemaan kun kaikki ovat ihania.

Miksi eniten rakastamani ihmiset ovat niitä, jotka pääsevät kaikista pahiten ihoni alle? Vaikea kuvitella, että tosiaan nämä omat, maailman rakkaimmat, lapseni ovat ne, jotka pystyvät ärsyttämään ja suututtamaan minua enemmän kuin kukaan muu kun sille päälle sattuvat. Toisaalta taas ketään muuta en kyllä samalla tavalla rakastakaan kuin omia lapsiani.

Mikä ihme siinä on, että omia kirjoitusvirheitään ei huomaa vaikka lukisi tekstin läpi kuinka montaa kertaa tahansa? Aina jää muutama virhe sinne tänne. Sitten kun aikaa on kulunut ja lukee vanhoja tekstejään, virheet hyppivät silmille ja tulee sellainen olo, että enkö todellakaan ole vaivautunut tarkastamaan tekstiä ennen kuin sen olen julkaissut? Mutta olen tarkastanut. Usein vieläpä monen monta kertaa ja silti ne virheet vain sinne ovat jääneet. Monta virhettä olen bongannutkin, mutta osa on kyllä auttamattomasti läpäissyt seulan.

 

-R

 

Kommentit (8)

Torey

Hyvä teksti ja samaistun osaan! Mun piti tehdä kuvakirjoja nyt, mutta tietokone sanoi itsensä irti. Nytpä sitten odottelen uutta konetta ja toivon vanhojen kuvien olevan tallessa. Koska siis piti ihan vaan muutama kirja tehdä, koska se on aina jäänyt. Argh. Tilasin sentään kuvia nyt kännykän muistista, eli jotain olen saanut aikaiseksi! :D

Ja näppyjen puristelija täältä ilmoittautuu!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Apua! Mä kans pelkään, että kone hajoaa ja kaikki menee siinä samalla. Toivottavasti sulle ei käynyt niin!

-R / Koti Kumpulassa

Vierailija

Hyvin kirjoitetettu ja täyttä asiaa, mikähän siinä on, että aina pitää jättä viime tippaan kaikki tekeminen ja sitten kuitenkin stressata sitä koko ajan... kauppalistaan sain hyvän vinkin, kännyyn saa sellaisen appsin, johon voi sanella kauppalistansa pitkin viikkoa ja kaupassa sitten katsoa listalta, mitä oli mielessä ja kärryyn kerättyään voi rasti pois listalta, tykkään!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Heh, kiitti! Ja tosiaan, kiva kuulla, että muillakin on näitä "ongelmia". ;) Mikä sen appsin nimi on? Kuulostaa erinomaiselta!

-R / Koti Kumpulassa

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Aa, toi kuulostaa kans kätevältä! Meillä ainakin käy usein niin, että mies laittaa viestin kun on kaupassa, että tartteeko tuoda jotain ja sillonhan se näkis tosiaan suoraan siitä, että mitä on listalla. Kätevää! Ja sama tietenkin toisinkin päin. ;)

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat