Kirjoitukset avainsanalla lasten yksityisyys

 

Kun aikoinaan aloin kirjoittaa blogia, päätin pitää lasteni kuvat tunnistamattomina. Yhdestäkään kuvasta ei pitäisi näkyä lasten kasvoja niin, että heidät voisi niistä tunnistaa. Toki läheiset ihmiset heidät tunnistavat, mutta pääasiassa siis niin, että juuri kasvot eivät näy.

Ja samaa mieltä olen edelleen - kasvot eivät saa näkyä. Itseasiassa linjani on jopa tiukentunut entisestään enkä halua esimerkiksi kirjoittaa lapsistani tai heidän tekemisistään sellaisia, henkilökohtaisia, juttuja, joista heidät voisi tunnistaa tai jotka kertoisivat jotain heidän käyttäytymisestään tai luonteistaan. Yleisesti ottaen voin päivän kulusta kirjoitella, mutta en halua kertoa yksilöllisesti siitä kuka lapsistani kiukuttelee mistäkin asiasta.

Lasteni kasvoja en halua näkyviin, koska minun mielestäni minulla äitinä ei ole oikeutta julkaista heistä nettiin kuvia, joista heidät voi tunnistaa. En ikinä voi tietää mihin kuva loppujen lopuksi päätyy. Tosin välillä kyllä mietin, että mitäs väliä sillä on, että näkyykö kasvot vai ei, jos kuva johonkin väärään paikkaan päätyy? Mutta ehkä siinä on kuitenkin se, että en halua kenenkään tunnistavan lastani kuvan perusteella missään yhteydessä ja kasvot ne nyt pääasiassa ovat se seikka, josta ihminen tunnistetaan.

 

 

En halua esimerkiksi kirjoittaa lapsistani sellaisia asioita, joista joku voisi jälkikäteen päästä kuittailemaan heille. Minun mielestäni minun ei kuulu kirjoittaa vaikkapa lasteni sairasteluista, käyttäytymisestä tai vaikkapa luonteenpiirteistä julkisesti, sillä ne ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Aiemmin saatoin kirjoitella esim. vauva-ajan haasteista tai flunssakierteistä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että lasteni henkilökohtaiset asiat eivät blogiini oikeastaan kuulu. En halua, että kukaan pystyy netistä lukemaan, mitä lapsilleni kuuluu ja mitä viruksia he ovat viime aikoina sairastelleet.

Vaikka meillä pienimmät lapset ovatkin vasta 1- ja 3-vuotiaita, en silti halua kertoa vaikkapa heidän toilailuistaan tai hölmöilyistään julkisesti. En vaikka niistä ei nyt suoranaisesti mitään haittaa olisikaan. Voin kirjoittaa, että leikkihuoneessa on kamala sotku, mutta en halua, että jonain päivänä koulussa kaveri kaivaa esiin äidin blogikirjoituksen, jossa esimerkiksi kerrotaan, miten lapseni kaksivuotiaana opetteli pissaamaan pottaan ja kuinka hankalaa se olikaan. Lempileluista tai -välipaloista kirjoitan kyllä mielelläni, mutta en uhmaraivareista ja niihin johtaneista, naurettavista, syistä.

Koululaisen asioita en halua levitellä oikeastaan yhtään. Voin kertoa, että hän kuuntelee äänikirjoja ja mitä mieltä minä siitä olen, mutta en halua kertoa esimerkiksi siitä mikä on hänen vahvuutensa koulussa ja missä hänellä on vielä opettelemista. Koululaiselta kysyn luvan kuvien ja kirjoitusten julkaisemiseen ja jos hän ei anna lupaa, jää jutut kirjoittamatta. Tosin ekaluokkalainen on vielä kovin nuori päättämään, mikä on julkaisukelpoista ja mikä ei. Mielestäni minun tehtäväni on vanhempana yrittää miettiä mahdollisia seurauksia ja olla kirjoittamatta lapsista sellaisia asioita, jotka ovat henkilökohtaisia.

 

 

Tämä toki on vain minun oma mielipiteeni ja mikä hassuinta, tykkään kyllä itse lukea blogeja, joissa on ihan vapaasti lasten kuvia ja joissa kerrotaan lapsiperheen elämästä avoimesti haasteineen päivineen. Minä vain en itse halua niin tehdä, sillä olen sitä mieltä, että minulla ei ole oikeutta jakaa lasteni elämää julkisesti. Toisaalta taas olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen vanhempi tekee omat valintansa tämänkin asian suhteen ja toimii niin kuin parhaaksi näkee.

 

-R

 

Kommentit (6)

T // Tasapainoilua

Olen täysin samoilla linjoilla kanssasi. Tosin kirjoitellessa olen huomannut, että rajanveto on silti vaikeaa, kun lapset kuitenkin kuuluvat elämääni niin tiukasti. Kun kirjoitan itsestäni, arjestani ja elämästäni, tulen paljastaneeksi aina jotain myös muusta perheestäni. Mutta onneksi voi valita ja rajata, miten ja mitä asioita tuo blogissaan esille :)

Kivaa syksyn jatkoa!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Toi on aivan totta! Välillä sitä itsekin ehkä tulee "paljastettua liikaa" kun todellakin lapset ovat niin valtavan suuri osa elämääni ja rajanveto toisinaan on hankalaa. :)

Kiitos ja mukavaa syksyn jatkoa myös!

-R / Koti Kumpulassa

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Mulla kyllä vähän aina välillä lapset vierailee blogissa, mutta koitan pitää kuvat niin, ettei lapsia niistä tunnistaisi! :)

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat