Kirjoitukset avainsanalla munasarjakysta

 

Olen muutamassa postauksessa kertonut, että minulle puhkesi syksyllä pirullinen perioraalidermatiitti (pod) eli suunympärysihottuma. Syitä pod:n puhkeamiseen voi olla monia ja itselläni sen mitä ilmeisimmin laukaisi hormonaaliset tekijät.

 

 

Perioraalidermatiitti eli suunympärysihottuma

Perioraalidermatiitti kuuluu Terveyskirjaston mukaan samaan tautiperheeseen kuin ruusufinni ja sitä on eniten 25-50 vuotiailla naisilla. Aiheuttajaa ei tiedetä, mutta esimerkiksi stressi, hormonitoiminta, hormonaalinen ehkäisy tai jotkin kosmetiikkatuotteiden ainesosat saattavat laukaista sen.

Näppylät ovat pieniä märkänäppylöitä, jotka esiintyvät tiheässä ja iho saattaa hilseillä sekä kutista. Ihottumaa voi esiintyä nenän tai suun pielissä sekä silmänurkissa. Raja esimerkiksi ruusufinniin, tali-ihottumaan sekä karvatuppitulehdukseen voi olla epäselvä eli kyseiset taudit voivat vaikuttaa keskenään samanlaisilta.

 

Aiheuttajat

Aiheuttajia tälle ikävälle vaivalle ei tiedetä, mutta sen voi siis laukaista esimerkiksi:

- stressi
- kosmetiikkatuotteet (voiteet, puhdistusaineet ja aurinkorasvat esimerkiksi)
- hammastahnan sisältämät aineet
- bakteeri- tai hiivatulehdukset
- SLS (eli sodium lauryl sulfate, jota on useissa hammastahnoissa, saippuoissa, pesu- sekä puhdistusaineissa ja shampoissa)
- sokeri
- prosessoitu ruoka
- alkoholi
- kahvi
- suklaa
- hormonaalinen ehkäisy sekä
- hormonitoiminnan häiriöt.

Pod:n voi siis laukaista melkein mikä tahansa ja usein se kaiketi on monen tekijän yhdistelmä. Tästä syystä laukaisijan selvittäminen voi olla äärimmäisen hankalaa ja hidasta, sillä iho reagoi nopeasti taudin ilmestyessä, mutta paraneminen onkin sitten hidasta ja aaltoilevaa.

 

 

Pod ja munasarjakysta

Perioraalidermatiitti nosti minulle ensimmäiset näppynsä minut sairaalaan vieneen munasarjakystan jälkeen. On siis hyvin todennäköistä, että kysta sotki hormonitoimintani ja se laukaisi minulla pod:n. Ainakin kuukautiskiertoni muuttui kystan jälkeen eikä ole vieläkään normalisoitunut, joten mitä todennäköisemmin hormonit heittelevät miten sattuu ja sen seurauksena kasvot kukkivat.

Minulle pod:n aiheuttamat näpyt ilmestyivät nenänpieliin ja -alle, eivät suun ympärille. Näppyjä voi ilmestyä jopa silmien ympärillekin, joten melko monimuotoinen tauti on kyseessä. Omia näppyjäni luulin ensiksi vain finneiksi, mutta sitten niitä alkoi lisääntyä ryppäinä ympäri nenänpieliä aina melkein suupieliin asti. Jossain kohtaa sitten tajusin, että eipä olekaan enää kyse finneistä vaan jostain ihan muusta.

 

Pod ja itsetunto

No, miltä se stten tuntuu kun ennestään hyvässä kunnossa oleva iho muuttuu melkeinpä yhdessä yössä huonovointiseksi ja melkein puolet kasvoista on näppyjen peitossa? Aika masentavalta. Suoraan sanottuna se on ihan pyllystä.

Sitä jotenkin kuvitteli, että teini-iän iho-ongelmat olivat se pahin taistelu tällä ihosaralla ja hommat tasoittuisivat iän myötä. Joo-o. Tasoittuivathan ne hetkeksi. Kunnes sitten tulee munasarjakysta ja räjäyttää koko potin. Tai puoli naamaa.

 

 

Vaikka pod on ihan täysin pintapuolinen ja kosmeettinen vaiva, voi se olla omalle itsetunnolle musertava juttu. Yhtäkkiä ei voi kulkea ilman meikkiä, jos ei halua näyttää kaikille iho-ongelmiaan. Eikä podia edes saa meikilläkään kunnolla piiloon, sillä kyllähän näpyt meikin alta näkyvät ja varsinkin kuiva, hilseilevä iho! Ei sitä voi peittää.

Eikä sitä toki tarvitse peitellä, jos ei halua. Minä halusin, sillä minulle meikkaaminen oli tärkeä juttu. On aina ollut ja on edelleenkin. Vielä nytkin kun suurin osa pod-näpyistä on parantunut, haluan peittää punaisuuden ja olisi ihan mahtavaa, jos kuiva iho ei näkyisi meikin läpi.

Olen kuitenkin nykyään sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu, että minua ei enää jaksa hetkauttaa se, että meikinkin läpi paistaa näpyt tai kuiva iho. Jos se jotain häiritsee niin se on sitten hänen ongelmansa. Jokaisella varmasti on joskus ollut näppy tai pari ja jokainen varmasti ymmärtää, että ne ovat harmillisia. Haluan toki hoitaa ihoni kuntoon, mutta sillä aikaa kun ihoni parantelee itseään, saa sen ongelmat näkyä.

Ymmärrän aivan täysin, jos iho-ongelmat ottavat itsetunnon päälle. Kyllä se meinasi itselläkin itku tulla kun pahimpina aikoina peilistä itseään katsoi ilman meikkiä. Tein kuitenkin ihan tietoisen päätöksen, että en anna asian masentaa minua vaan käytän kaiken sen energian siihen, että hoidan ihoni kuntoon. Stressiä minä ja ihoni emme ainakaan kaipaa!

 

 

Nykytilanne

Tällä hetkellä pod-tilanne on suhteellisen hyvä. Vähän iho punoittelee ja hilseilee, mutta varsinaisia podnäppyryppäitä juuri nyt ole. Huomisaamuna taas voi olla, sitä kun ei tiedä kukaan mistä pod riehantuu.

Ihoni on nyt tällä hetkellä muuten melko huonossa kunnossa ja kirjoittelen vielä eri postauksessa siitä lisää. Kirjoittelen myös keinoista, joila podia vastaan voi yrittää taistella, jos joku saisi vaikka jonkun uuden vinkin tai päin vastoin. Toivotan kuitenkin kaikille iho-ongelmien kanssa taisteleville kovasti tsemppiä ja pitkää pinnaa! Sitä tämä taistelu tuntuu vaativan.

Täältä voit lukea hoitokokemuksistani.

 

-R

Kommentit (10)

Vierailija

Tetrasykliiniä pitkä kuuri ja kasvojen pesu saippualla. Sillä lähti, eikä ole tullut takaisin.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Mahtavaa kuulla, että sinulla todella toimi lääkkeet! 😊 Usein saa lukea, että uusii nopeasti kuurin jälkeen. 😒

Syön myös kuurin, jos en muuten saa pois kokonaan. Lääkäri sanoi, että pod tulee useissa tapauksissa lääkekuurin jälkeen takaisin, jos pod:n aiheuttajaa ei saada kuriin. Siitä syystä yritän ensin eliminoida mahdolliset aiheuttajat ja jos ei auta niin sitten antibiootit. Josko ne sitten auttaisivat!

-R / Koti Kumpulassa

Ruusufinni

Itselläni useita kymmeniä pitkiä tetrasykliinikuureja takana. Ei apua, uusiutui aina. Sitten ns. Roacuttan-kuuri, sillä lähti. Aina kun tuntuu, että tulossa takaisin, niin kuurina luontaistuotekaupan Regulat -entsyymivalmistetta. Voimia kaikille vaivasta kärsiville, mulla ainakin kävi ihottuma hermoille.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Hei, miljoonat kiitokset tuosta suosituksesta entsyymivalmisteeseen. Menee satavarmasti kokeiluun! 😊 On todella ärsyttävä vaiva kyllä ja mielelläni otan kaikki vinkit vastaan.

-R / Koti Kumpulassa

Vierailija

Pitkähkö tetralysal-kuuri ja rosazol-voidetta yöksi. Näillä se lähtee joka kerta. Sinulla tuo näyttää olevan vielä miedompaa laatua.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Tosiaan, sain oman ihottumani paranemaan näin hyvälle mallille itsehoitokeinoin eli ei todellakaan ole nyt pahimmillaan! 😅

Hyvä, että sinulla auttoi lääkkeet. Olen kuullut, että monilla ihottuma palaa takaisin kun kuuri ja lääkevoide loppuvat. Siksi juuri haluaisin saada poistettua sen tekijän, joka pod:n laukaisee, josko se ei sitten enää palaisi. 😊

-R / Koti Kumpulassa

Emilia

Oma pod ”räjähtelee” satunnaisesti hormoonitoiminnasta riippuen ja toipuminen on todella hidasta mutta nyt kokeilin uutta vinkkiä, omenaviinietikkaa ja sain podin kuriin! :) Sivelin vanulapulla etikkaa pari kertaa päivässä puhtaalle iholle, annoin hetken vaikuttaa ja päälle kunnon kosteutus. Alkuun kirveli ja alue heilahti entistäkin punaisemmaksi mutta rauhoittui sitten. Ikinä aiemmin ei ole pod rauhoittunut niin nopeasti kuin tällä keinolla.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Olen myös lukenut tuosta omenaviinietikasta ja itseasiassa listasinkin sen uudessa postauksessani luonnollisten hoitokeinojen listaan. 😊 Ihan mahtavaa kuulla, että se ihan oikeasti toimii! Minulla siis on myös ilmeisesti hormonitoiminnasta johtuva tämä podini.

-R / Koti Kumpulassa

Krisse

Halusin tulla kertomaan, mikä paransi omalla kohdallani podin joka on jo vuoden ajan kiusannut minua ja tehnyt suun ympäryksen välillä niin kipeäksi että on pitänyt särkylääkkeitä ottaa. Kokeilin vaikka mitkä voiteet ihotautilääkäriltä ja ab kuurit mutta ei auttanut koska syy ei ollut tiedossa. Viimein tajusin että syy omaan podiini oli sulfaatit kosmetiinassa. Olen siis allerginen Sodiun layryl/laureth sulfate :lle ja sodium coco sulfate :lle, joita on aika lailla kaikissa pesevissä tuotteissa, myös luonnonkosmetiikassa etenkin tuota kookospohjaista. Kun niille altustuminen loppui oli pod historiaa ihan viikossa-kahdessa.

Käsisaippua on vaikein löytää mutta ainakin LV biohajoava on sulfaattivapaa ja jotkin palasaippuat. Hammastahnoista sensodyne. Shampoo tuottaa myös haasteita mut ite oon löytäny flow palashampoot ja joillain luonnonkosmetiikan merkeillä on sulfaatittomia 😊

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos kun tulit kertomaan kokemuksesi! 😊 Ja onneksi olet päässyt eroon pod:sta.

Minä olen karsinut myös kosmetiikkatuotteeni rankalla kädellä ja ollut tarkkana siitä mitä ne sisältävät. Olen paljon tehnyt myös itse ja näin varmistanut, ettei niissä ole mitään epäsopivaa. Vielä ainakin on pod pysynyt kurissa ja toivottavasti pysyy jatkossakin! Minulla laukaisijana tosin oli hormonaliset syyt, mutta uskon kuitenkin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Mukavaa loppuviikkoa sinulle ja kiitos kun kerroit kokemuksistasi! 😊

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Menin eilen aamulla Mehiläiseen kun yöllä alkoi aivan kamala alavatsa-, kylki- ja alaselkäkipu kropan vasemmalla puolella. Se kipu vei yöunet ja jatkui aamulla. Ei auttanut mitkään kotoa löytyneet lääkkeet tai rohdot. Ei jooga eikä jumppaaminen. Oli pakko pyytää mies töistä takaisin, sillä olin kirjaimellisesti kaksinkerroin lattialla. Pikkupoika kyseli vähän väliä, että mikä äitillä on ja miksi äiti ei pysty leikkimään.

Lähdin autolla (maailman typerin ajatus - siinä kunnossa ei pitäisi ajaa!!) Mehiläiseen ja siellä otettiin labrat sekä pissanäytteet ym. ja sain lähetteen Taysiin kun heillä ei ollut ultraaja paikalla sillä hetkellä. Sain jotain kipulääkettä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ajoin itse Acutaan ja etsin autolle paikan sairaalan kauimmaisesta nurkasta. Sellainen välihuomatus, että tämä autohomma oli ihan oikeasti aivan idiootin toimintaa! Olisi pitänyt mennä taksilla tai soittaa oma isä kuljettamaan.

Pääsin nopeesti kyllä Acutaan sisään, mutta siellähän sitten kaikki kesti. Puolet oli oksennustaudissa, osa ripulissa ja loput sitten varmaan influenssassa. Ei ole varmasti helppo paikka olla töissä! Nostan hattua nöyrästi työntekijöille. Aikamoinen paikka. Siellä sitten otettiin lisää verikokeita, tutkittiin ja tehtiin ct-kuvaus kun epäiltiin virtsakiviä. Sain jonkun kipupiikin, mutta ei auttanut mitään. Yritin siinä sitten oksennustautisten potilaiden välissä pysyä tajuissani ja pyöriä ympäri pientä sopukkaa, jossa sänkyni oli. Säryn kanssa ei vain voinut olla paikoillaan.

Niitä virtsakiviä ei löytynyt, mutta kuvissa näkyi kysta vasemmassa munasarjassa. Kysta on siis hyvänlaatuinen kasvain, vesipallo, joka muodustuu kun munarakkula ei puhkeakaan. Itseasiassa myös keltarauhasesta voi syntyä veristä eritettä sisältävä kysta. Acutasta minut saatettiin synnytysvastaanotolle ja se on kyllä surkea paikka edelleenkin! Odotin siellä käytävässä tuskissani reilut pari tuntia, että pääsin gynekologille. Yli kaksi tuntia!! Itkin ja istuin. Itkin ja pyörin kyyryssä ympäri käytävää. Kaksi tuntia! Voitte kuvitella, että tuntui ikuisuudelta.

Mietin jo, että jos nyt lähden Mehiläiseen tai Terveystaloon, saisinko apua heti kun tiedettiin, että se kysta siellä on. Olisiko tarvinnut odottaa yli kaksi tuntia vai olisinko saanut apua heti? Mietin, että miten surkeaa, että synnytykset ja naistentautien päivystys hoidetaan samassa paikassa ja töissä on yksi gynekologi? Yksi gynekologi!! Taysissa? Uskomatonta ja todella surullista.

Siellä odotellessani sain taas kipupiikin, mutta ei sekään kyllä auttanut. Tarjottiin petipaikkaa, mutta sanoin, että en kivuiltani pysty makaamaan. Sitten reilun parin tunnin päästä pääsin gynekologille ja hän pyyteli kamalasti anteeksi kun olin joutunut kitumaan siellä käytävässä. Sanoinkin lääkärille, että eihän se hänen vikansa ole, ettei Tampereella ole tarpeeksi resursseja vaikka kuitenkin niin paljon potilaita. Lääkäri ultrasi ja löysi ilmeisesti hyvälaatuisen 5,5 x 3,5 cm kokoisen, vettä sisältävän, kystan vasemmasta munasarjasta. Hän epäili, että kysta ja munasarja olisivat kiepsahtaneet ympäri. Se olisi saanut aikaan, että veri ei kiertänyt munasarjassa ja sattui niin vietävästi.

Lääkäri päätti, että aloitetaan kunnon kipulääkitys, pääsen osastolle ja jos kipua ei saada kunnon lääkkeillä parissa tunnissa hallintaan, leikataan. Sain opiaattipiikin ja kipu rupesi hieman helpottamaan! Siirsivät minut naistentautien osastolle ja sovittiin, että yritetään mennä yö niillä opiaateilla ja aamulla leikataan, jos siltä näyttää. Sain tipan, opiaattipiikkejä ja jotain muuta kipulääkettä yön aikana. Vahvat särkylääkkeet saivat minut voimaan pahoin ja muutamaan otteeseen sain lääkettä pahoinvointiinkin.

 

 

Aamulla lääkäri meinasi, että ei leikata kun ei enää kahdeksan tuntia viimeisen piikin jälkeen sattunut. Eli pääsin kotiin ja minulla joko edelleen on se vesi-ilmapallo siellä munasarjassa kiinni, mutta se kiertymä on auennut. Tat sitten toinen vaihtoehto on se, että vesi-ilmapallo räjähti yöllä. Joka tapauksessa kipu lakkasi eikä leikkausta tarvittu! Hyvänlaatusia kystia ei siis aleta leikkaamaan, jos ei ole kipua. Järkevää sinänsä, koska nämä kystat eivät ole vaarallisia ja toisaalta leikkauksissa on aina omat riskinsä.

Koska minun kystani oli (tai on edelleen - kuka tietää) niin iso, kontrollitutkimus on 3 kuukauden päästä. Sitä ennen täytyy vielä käydä labrassa verikokeessa, josta tutkitaan kaiken varalta kasvainmerkkiaineiden kohoamista. Vähän itseäni vielä mietityttää, että onko se kysta siellä vielä vai puhkesiko se. Taysissa eivät sitä enää sitten ultranneet kun sanoivat, että ultran tulos ei vaikuttaisi hoitopäätökseen. Vaikka se siellä edelleen olisi, ei leikattaisi kun ei enää satu. Silti minä kyllä haluaisin tietää, että mitä kehossani tapahtuu.

Jos jo Mehiläisessä olisi selvinnyt, että minulla on munasarjakysta, olisiko reilun parin tunnin jonotus synnytysvastaanotolla voinut olla vielä siedettävän rajoilla? Mutta nyt se oli liikaa. Ihan liikaa. Mietin siinä itsekseni, että voiko tämä oikeasti mennä näin? Että pyörin täällä käytävässä reilut pari tuntia pyörtymispisteessä? Olin esimerkiksi syönyt viimeksi aamupalasmoothien ennen puolta kahdeksaa ja Acutasta kiellettiin jo vastaanotossa syöminen ja edes veden juominen, jos jotain operaatioita tarvitsee tehdä.

Niinhän se sitten meni, että olin yli 12 tuntia tuskissani syömättä ja juomatta. Enkä minä ollut ainoa, joka siellä odotteli! Heidän tarinansa ovat toivottavasti vähän positiivisempia. Ja en missään nimessä syytä tästä asiasta henkilökuntaa! Minun kohdalleni ainakin osui aivan ihania ja lämminsydämisiä hoitajia ja lääkäreitä! He aivan varmasti tekevät parhaansa niiden resurssien puitteissa, joita heille annetaan. Minä kuitenkin toivon, että minkään sortin päivystyksiin en enää Taysiin joudu. Osastolla ollessa homma toimi, mutta tuo päivystyspuoli oli aivan toista maata. Ja edelleen, henkilökunta oli aivan ihanaa!

Kuvat on muuten otettu vasta aamulla kun kivut olivat jo hellittäneet. Niissä kamalissa tuskissa ei pystynyt muuta tekemään kuin pysymään tajuissaan!

 

-R

 

Kommentit (4)

Torey

Voi jestas! Toivottavasti kysta on puhjennut, eikä vaivaa enää!

Päivystykset on kyllä oma juttunsa. Kunhan sieltä osastolle selviää niin jes! Ja henkilökunta Tyksissäkin aivan ihanaa ollut pääasiassa aina, mutta odottelu on kyllä etenkin lasten kanssa ihan hirveää. Ja sama homma terveyskeskuksissa. Ja silti jotkut idiootit meinaa, että niistä voidaan aina vähentää henkilökuntaa!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Just niin!!

Luulen, että puhkes kun tänään alkoi sitten vuotamaan. Sanoivat kun soitin osastolle, että todennäköisesti on puhjennut, mutta täytyy toki tarkkailla ettei lämpöä nosta tai tule kovia kipuja. Mutta toivon tosiaan, että ei tarvi enää mennä päivystykseen!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat

Instagram