Kirjoitukset avainsanalla hyvä elämä

 

Kirjoittelin toissapäivänä postausta siitä, että täydellistä elämää ei ole olemassakaan muualla kuin Instagramissa  eikä omaa elämää missään nimessä kannata verrata somekiillotettuihin tarinoihin. Kirjoitin, että jokaisessa elämässä menee joskus asioita mönkään ja se mitä someen jaetaan, on vain osa totuudesta.

Postausta kirjoitellessani tajusin, että minähän muuten olen onnellinen! Onnellinen tässä meidän epätäydellisessä elämässä ja epätäydellisessä kodissa. Olen onnellinen tässä arjen pyörityksessä, pyykkivuorten ja tiskikasojen seassa. Olen onnellinen näissä liian aikaisissa aamuherätyksissä, uhmaraivareiden keskellä ja arjen tiukoissa aikatauluissa. Olen oikeasti onnellinen eikä siihen tarvita täydellistä elämää.

Tajusin, että onnellisuudella ja täydellisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään! En tiedä, olenko niin koskaan ajatellutkaan, mutta täydellisyys-postausta kirjoittaessani se ajatus kirkastui entisestään. Elämä voi olla hyvinkin epätäydellistä, mutta silti erittäin onnellista. Ja toisaalta taas ehkä se epätäydellisyys onkin tavallaan täydellistä.

 

 

Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen uskallan ehkä kirjoittaa, että meillä nukutaan melkolailla kaikki yöt ja vaikka mies tekeekin paljon töitä, menee meillä kuitenkin hyvin. Meillä menee hyvin keskenämme ja meillä menee hyvin lasten kanssa täällä kotona. Välillä elämään toki mahtuu kaikenlaista, mutta yleisesti ottaen meillä on täällä kaikki hyvin.

Meidän arki on yhtä hullunmyllyä, tiukkaa aikataulutusta - sitä ihan normaalia kolmilapsisen perheen arkea. Aina sitä ei vain muista kiireen keskellä pysähtyä miettimään kaikkea sitä hyvää, mitä elämässä on. Unohtaa helposti, että on onnellinen. Tai ei ehkä unohda, mutta sitä ei niin tule ehkä ajateltua kun ei ole aikaa pysähtyä ja katsella ympärilleen.

Tulee helposti tuijotettua niitä täydellisiä somekuvia ja -tarinoita ja mietittyä, että miten jonkun elämä voi olla niin täydellistä. No, eihän se kenenkään elämä täydellistä ole enkä halua vertailla omaa onneani muiden onneen. Jokaisen täytyy loppujen lopuksi kuitenkin löytää itse se oma onni enkä usko sen löytyvän vertailemalla omaa elämää kenenkään muun elämään.

 

 

Jatkuva onni löytyy loppujen pienistä, arkisista, asioista. Minun onneni löytyy lasten hymyistä, omasta kodista ja parisuhteesta eikä se tarvitse ympärilleen täydellistä somesiloiteltua elämää. Kotikin voi välillä olla kuin pommin jäljiltä ja välillä saa ärsyttää vähän kaikki. Silti voi olla onnellinen! Onneen mahtuvat kyllä pienet parisuhderiidat ja arjen haasteet kunhan ne saadaan selvitetyä.

Mietin pitkään, uskallanko oikeasti kirjoittaa, että olen onnellinen ja että meillä on kaikki hyvin? Jokin vanhanaikainen uskomus takaraivossani kehottaa minua kätkemään onneni, ettei kaikki mene yhtäkkiä pieleen, mutta en kuitenkaan halua olla taikauskoinen vaan ihan rohkeasti kertoa olevani onnellinen tässä kaikessä epätäydellisyydessä. Minusta se on tärkeää kaiken tämän somemaailman täydellisyyden tavoittelun keskellä.

 

-R

 

Kommentit (2)

KirsiM

Hyvä teksti ja kuvissa onnellisuutta todellakin säteilevä nainen! Pidän kovasti blogistasi, sen aitoudesta ja elämänmyönteisyydestä (joka pitää sisällään siis myös asioiden kääntöpuolet ja niiden kohtaamisen luonnollisena). Jatkahan samaan malliin niin blogissa kuin sen ulkopuolisessakin elämässä (eli/ja nauti 😀). We live here only once!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos aivan ihanasta kommentistasi! Et uskokaan kuinka suuri merkitys sillä onkaan. 😊 Mukavaa viikonjatkoa sinulle!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Olen ihminen, joka elää täysin tunteella. Välillä mennään korkealla ja välillä matalalla eikä tarvitse olla iso asia kun se saattaa hetkellisesti tuntua maailmanlopulta. Huippufiilisten ja hetkellisen maailmanlopun välille mahtuu myös erittäin laaja ja värikäs tunnekirjo, johon sisältyy niin pastellivärejä kuin harmaitakin sävyjä.

Joskus on sellaisia hetkiä, että ihan kaikki ärsyttää ja sitten taas kaikki on yhtäkkiä paremmin kuin hyvin. Välillä itketään onnesta ja välillä kun vaan harmittaa. Mies esimerkiksi jo näkee kaukaa kun jokin ottaa päähän ja ymmärrän sen hyvin. Olen erittäin huono peittelemään tunteitani. Eikä minusta niitä pidäkään peitellä! Kaikilla meillä on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnemme.

 

 

Oikeus tunteisiin

Minä olen sitä mieltä, että vaikka ihmisellä on kaikki hyvin, on hänelläkin oikeus ärsyyntyä välillä. Miksi ei olisi? Vaikka kaikki on hyvin, ei se tarkoita sitä, että ei saa tuntea niitä ärsytyksen tunteita ja tuskastumisia. Kyllä saa ärsyyntyä pyykkivuoresta tai kiukuttelevista lapsista. Saa ottaa päähän se, että lelut eivät koskaan löydä paikoilleen tai että taas on eteisen matolla kilo hiekkaa.

Miksi ihmeessä en saisi tuntea tuskastumista tai ärsyyntymistä koska minulla on kaikki hyvin? Miksi ihmeessä se, että kaikki on kunnossa poistaisi oikeuden tunteisiin? Ärsyyntyminen kuuluu ihan normaaliin elämään. Pääasia, että tiedostaa ärsytyksen lisäksi myös sen kaiken hyvän, mitä elämässä on ja ärsytyksen sattuessa pysähtyy miettimään, mistä ärsytys johtuu.

 

 

Ärsyyntynyt, ei kiittämätön

Helposti ehkä ajatellaan, että kun kaikki on hyvin, elämän pitäisi olla vain pinkkiä unelmaa. Sitten kun ne pikkuasiat ärsyttävät, tulee sellainen olo, että ei saisi ärsyyntyä tai tuntea mitään negatiivista kun elämässähän on kaikki juuri nyt hyvin. Pitäisi vain pystyä nauttimaan kaikesta eikä sitä onnea saisi pikkuasiat hetkauttaa. Tulee ehkä kiittämätön olo kun ei osaakaan olla kokoajan hymyssä suin.

Mutta eihän se, että on välillä ärsyyntynyt tai pahalla päällä tarkoita sitä, että olisi kiittämätön! Turha kiukuttelu, valittaminen ja se, että ei ole mihinkään tyytyväinen toki ovat asioita erikseen, mutta tarkoitan nyt vain niitä omia tunteita ja suhtautumista asioihin. Jokaisella on oikeus tuntea ärsytystä silloin kun ärsyttää ja kuten aiemmin kirjoitin, kun tiedostaa syyn, tietää, että kaikki on oikeasti hyvin.

Minä olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta mitä minulla on, mutta silti tulee hetkiä kun ketuttaa niin maan vietävästi. Silloin auttaa kun miettii hetken, että mistä ketutus johtuu ja selvittää itselleen, miten siitä pääsee eroon. Yleensähän näihin pikkuärsytyksiin ja kiukkupuuskiin auttaa uni, hyvä ruoka ja herkut. Toki tunteitaan ei pidä hukuttaa syömällä, mutta en nyt puhukaan mistään isoista, oikeista, ongelmista!

 

 

Ärsytyksen aiheuttajat

Onneksi nämä ärsytykset lähtevät yhtä nopeasti kuin tulevatkin eikä ärsytyshetkiä mahdu kuukauteen montaa! Olen itse jo jonkin aikaa tiedostanut itsessäni omat ärsytyksen aiheuttajani ja usein ne ovat joku seuraavista:

  1. PMS
  2. Erimielisyydet esimerkiksi miehen kanssa
  3. Väsymys
  4. Kiire ja stressi

Yleensä aina kun on niitä hetkiä, että ärsyynnyn helposti, taustalla on jokin edellämainituista asioista. Jos esimerkiksi lapset ovat sairastelleet paljon ja nukkuneet huonosti, olen väsyneenä paljon herkempi pienillekin ärsytyksille. Sama pätee myös esimerkiksi kiireen ja stressin kanssa. Jos on paljon hoitamattomia asioita mieltä stressaamassa, olen helposti ärsyyntyvää sorttia, sillä ne asiat painavat mieltä jatkuvasti.

Aiheuttajia ei kokonaan pysty poistamaan, mutta toki pyrin panostamaan siihen, että aiheuttajat olisivat niin sanotusti hallinnassa. Riidat ja erimielisyydet selvitetään, yritetään nukkua mahdollisimman hyvin aina kun se vain on mahdollista ja kiire sekä stressikin yritetään pitää hallinnassa aikatauluttamalla arkea niin, että asiat saadaan hoidettua sujuvasti. PMS-oireisiin en vielä ole keksinut parannusta eikä sellaista taida ollakaan!

 

 

Eroon ärsytyskierteestä

Ärsytystilanteiden aiheuttajat kun oppii itsessään tuntemaan, on paljon helpompi käsitellä ärsytystään. Voi mielessään käydä läpi tilanteen ja todeta, että sen aiheuttaa nyt taas esimerkiksi ne PMS:t. Silloin pystyy pysäyttämään ärsyyntymiskierteen aika helposti ja keskittymään niihin kaikkiin asioihin, jotka ovat hyvin eikä tarvitse kiukutella kun tiedostaa sen mistä kenkä puristaa ja tietää, että huomenna on jo paremmin.

Voi hengittää syvään ja antaa ärsytyksen mennä menojaan. Keittää vaikka kupin kahvia ja katsella hetken ympärilleen. Yllättäen maailma näyttääkin taas jo paremmalta ja muistaa kuinka onnellinen oikeasti onkaan! Tämä kuulostaa ehkä hassulta, mutta minä seison usein hetken päälläni kun alkaa oikein kunnolla ketuttamaan. Siinä unohtuu pikkumurheet!

Vaikka joskus ärsyynnynkin helposti, innostun myös vähintäänkin yhtä helposti! Varmasti helpomminkin ja ainakin useammin. Ja se vasta onkin tärkeää! Arki on ihanaa ja olen niin kiitollinen siitä, että meillä on kaikki hyvin. Temperamentistani ja kyvystäni elää tunteella en haluakaan päästä eroon, sillä en halua nähdä maailmaa mustavalkoisena vaan ihanan värikkäänä!

Uskon, että kun tunnen ärsytykset vahvasti, tunnen elämän pienet ilot sitäkin vahvemmin.

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Onni se vasta on jännä asia. Välillä sitä ei meinaa löytää mistään, mutta sitten kun pysähtyy ja hieman etsiskelee, onni löytyy pienistä arkisista asioista ihan kaikkialta.

Viime aikoina onni on löytynyt:

  • auringosta
  • hyvästä ruuasta
  • lasten leikeistä
  • uusista oivalluksista
  • uuden oppimisesta
  • ystävistä
  • pienistä onnistumisista
  • toisen iloiseksi tekemisestä

 

 

  • vesisateesta
  • uusiksi järjestetystä lastenhuoneesta
  • uudesta muistikirjasta
  • lasillisesta viiniä
  • yllätyksistä
  • kauniista sanoista
  • uudesta puhelimesta
  • kupillisesta kahvia
  • vastasiivotusta kodista
  • hellästä kosketuksesta.

 

 

Olen päättänyt, että yritän löytää onnen joka päivä pienistäkin jutuista. Jospa silloin ne pienet arjen haasteetkin tuntuisivat helpommilta!

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat