Kirjoitukset avainsanalla hyvä elämä

 

En ole tottunut menemään sieltä mistä aita on matalin. Olen aina ollut todellinen perfektionisti ja vaatinut itseltäni paljon. Joskus ehkä liiankin paljon ja usein vähempikin olisi riittänyt. Minun on ollut aina vaikea ymmärtää, miksen tekisi kaikkeani ja miksi ihmeessä pitäisi antaa itsestäni vähemmän kuin mitä on mahdollista antaa.

Kolmen lapsen äitinä olen pikkuhiljaa ruvennut ymmärtämään, että välillä on enemmän kuin ok mennä sieltä, mistä se aita on matalin. Tai matalampi. Aina ei tarvitse antaa itsestään kaikkea ja puristaa niitä viimeisiäkin mehuja. Joskus voin tehdä vähän vähemmän, jos se säästää minut hermoromahdukselta.

 

 

Meillä mies tekee pitkää päivää ja viime viikolla kun hän oli suurimman osan viikosta reissussa, muistin taas yhden tärkeän asian. Muistin mennä sieltä aidan matalammasta päästä. En yrittänyt olla se täydellinen kotiäiti, joka tekee kaiken niiden minun itselleni asettamieni odotusten mukaisesti. En yrittänyt pestä kahta koneellista pyykkiä päivässä enkä jaksanut kirjoittaa blogiakaan ihan joka päivä.

Yksi lapsista jopa meni mammalaan yökylään yhdeksi yöksi kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Osa minusta poti huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä, että ulkoistin 1/3 lapisista äidilleni vaikka ihan hyvin olisin voinut lapsen kotonakin pitää. Kyllähän minun nyt omat lapseni kuuluu itse hoitaa! Sehän on se minun hommani.

Tunsin olevani ihan täysi surkimus ja luovuttaja.

Mutta sitten tulin järkiini. Jos lasta pyydetään yökylään ja hän haluaa mennä niin miksi ihmeessä en häntä päästäisi? Siksi, että haluan hoitaa kaiken itse ja antaa itsestäni kaiken? Siksi, että minä nyt vain haluan pärjätä ja haluan hoitaa kaiken itse? Miksi ihmeessä en ottaisi apua vastaan kun sellaista tarjotaan? Ei se tee minusta surkimusta tai luovuttavaa!

 

 

Silloin kun on tavallista hankalampaa, täytyy antaa itselleen entistä enemmän armoa. Silloin täytyy oikoa mutkia suoriksi ja syödä Ikeassa  hodarit ja pehmikset iltapalaksi. Ei silloin ruveta miettimään, mitä kuuluu tehdä, jotta mennään kasvatusoppaiden mukaan. Niitä voi miettiä sitten kun hommat taas normalisoituvat. Lapset eivät mene pilalle, jos välillä syödään valmisruokaa.

Silloin kun on tavallista hankalampaa, laitetaan yksi lapsista yökylään edes yhdeksi yöksi, jos siihen on suinkin mahdollisuus ja mennään luistelemaan vain kahden muun kanssa. Silloin todellakin syödään ne hodarit iltapalaksi ja lounaaksi kalapuikkoja. Silloin hoidetaan ne hommat, jotka täytyy hoitaa ja muuten mennään fiiliksen mukaan.

Välillä väsyttää enemmän eikä aina tarvitse jaksaa tehdä kaikkea täydellisesti.

 

 

Pakollisia hommia on toki. Kouluun ja kerhoon täytyy mennä tiettyyn aikaan, alvit, sotut ja ennekkoverot täytyy maksaa tiettynä päivänä, mutta esimerkiksi akvaarion vettä ei ole pakko vaihtaa joka torstai. Harrastuksiinkaan ei ole aina pakko lähteä. Luistelu lähikentällä on myös ihan hyvä vaihtoehto, jos ei jaksa pakata lapsia autoon ja lähteä keskustan lumikaaokseen.

Haluan muistutella muitakin tunnollisia perfektionisteja siitä, että aina ei ole pakko tehdä kaikkea. Eikä kaikea tarvitse tehdä täydellisesti! Joskus suurpiirteisyyskin riittää vallan mainiosti. Minun ainakin tulee asetettua itseäni kohtaan ne kaikista kovimmat odotukset, joita kukaan ei pysty täyttämään. Välillä täytyy muistutella itseäni siitä armollisuudesta.

Lempeää viikonloppua!

 

-R

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Nunu
Liittynyt4.11.2015
1/1 | 

Ihana kirjoitus ja muistutus kaikille. Uskon, että lapset eivät kärsi siitä, kun vanhempien mielestä mennään välillä "alta riman". Todennäköisesti nauttivat vaan, kun asioita tehdään välillä eri tavalla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Minä rakastan lainauksia, elämän viisauksia ja aforismejä! On ihailtavaa kuinka joku on osannut laittaa muutamalle lauseelle jotakin niin suurta ja tarkoituksellista. Jotakin niin viisasta.

Eikä lainauksen tarvitse olla aina mitenkään hieno. Ihan vain muutama sana, joilla on suuri merkitys, riittää. Sanojen tulkinta jää lukijalle tai kuulijalle ja lainauksia voi varmasti tulkita monellakin tapaa.

Kokosin tähän omia suosikkilainauksiani, jotka ovat kulkeneet mukanani. Avasin hieman myös ajatuksiani niiden takaa, jotta ehkä myös oma elämänkatsomukseni aukeaisi hieman. Lähteet olen merkannut lauseiden perään, jos vain sellainen on ollut minulla tiedossa.

 

 

  • "Nothing ever goes away until it teaches us what we need to know": Pema Chodron. Näin se on. Kaikki asiat ja haasteet, jotka toistavat itseään, sisältävät opetuksen, joka meidän pitää oppia. Ne eivät mene pois ennen kuin olemme oppineet läksymme.
  • "This too shall pass". Kaikki menee ohi ajallaan. Niin hyvä kuin paha. Meidän vain kai täytyy yrittää nauttia kaikesta, mitä matkamme varrelle sattuu niin hyvin kuin vain pystymme ennen kuin kaikki menee ohi.
  • "A smooth sea never made a skilled sailor". Myrskyt elämässä ovat niitä, jotka opettavat eniten. Ne opettavat kuinka selvitä ja löytää reitti kohti päämäärää.
  • "Well why the hell not". Niin, miksi ei? Aina ei tarvitse heti sanoa ei kaikkeen tai epäillä kaikkea. Joskus voi antaa tilaisuudella mahdollisuuden, sanoa kyllä ja katsoa, mitä tapahtuu. Kaikkea ei tarvitse aina suunnitella etukäteen.

  • "What if I fall? Oh, but my darling, what if you fly?": E.H. Aina täytyy olla rohkeutta yrittää eikä pelolle pidä antaa valtaa. Jos kaatuu niin silloin pitää nousta taas ylös ja yrittää uudestaan. Jos onnistuu niin silloin ylittyy varmasti omat odotukset!
  • "See the good". Yritän nähdä kaikessa aina jotakin hyvää. Muuta ei oikein voi. Jos näkee vain kaiken huonon, on maailma silloin todella synkkä paikka.
  • "Don't ever let a bad day make you feel like you have a bad life." Huono päivä ei todellakaan tarkoita huonoa elämää! Huono päivä menee ohi, mutta hyvän elämän ei saa antaa lipua hukkaan sen mukana.
  • "Will this matter a year from now". Asia, jota yritän pohtia ennen kuin annan pikkujuttujen mullistaa maailmani.

  • "The days are long, but the years are short". Välillä tuntuu, että päivät matelevat ja esimerkiksi loma ei tunnu tulevan ikinä. Mutta sitten yhdessä hurauksessa onkin kulunut monta vuotta. Yritetään kuitenkin nauttia niistä pitkistä päivistäkin, sillä ne ovat juuri sitä elämää!
  • "Keep your eyes on the stars, and your feet on the ground": Teddy Roosevelt. Aina pitää unelmoida ja kurkottaa korkealle, mutta leijumaan ei saa lähteä. Tietty vaatimattomuus täytyy aina säilyttää.
  • "People will love you. People will hate you. And none of it will have anything to do with you.": Abraham Hicks. Aina löytyy niitä, jotka tykkäävät ja niitä, jotka eivät. Kuitenkaan kummallakaan edellä mainituista ei ole mitään tekemistä minun itseni kanssa. Se, mitä muut ajattelevat minusta, ei määrittele minua.
  • "Don't despise what you've been through. You needed the lessons". Kokemukset opettavat ja varsinkin ne huonot kokemukset. Niistä oppii seuraavaa kertaa ajatellen ja kyllä se niin taitaa olla, että me tarvitsemme ne kaikki opetukset, jotka elämä meille antaa.

  • "The way we talk to our children becomes their inner voice": Peggy O'Mara. Tämän yritän lasteni kanssa muistaa. Heille täytyy puhua kauniisti, kannustavasti ja arvostavasti, jotta he oppivat arvostamaan itseään sekä kurkottamaan korkealle pelkäämättä epäonnistumista.
  • "Workout because you love your body, not because you hate it". Nykyään kuntoilen, koska rakastan kehoani, en siksi, että vihaisin sitä. Ja se on ollut tärkeä, silmäni avaava, oivallus!
  • "Some days you just have to create your own sunshine". Aina ei aurinko paista ja silloin se auringonpaiste täytyy kehitellä ihan itse. Tehdä esimerkiksi kaikkea, mitä rakastaa niiden rakkaiden, maailman tärkeimpien, ihmisten kanssa!
  • "Being both soft and strong is a combination very few have mastered". Pehmeä ja vahva. Siinäpä yhdistelmä, johon minä tähtään.

  • "Put your hair up in bun, drink some coffee and handle it". Hommat on tehty hoidettaviksi ja asiat selvitettäviksi. Tukka nutturalle, kahvia koneeseen ja eikuin tuulta päin.
  • "Your first instinct is usually right". Luotan ensivaikutelmaan! Aina. Niin ihmisten kuin asioidenkin suhteen. Itse olen oppinut kantapään kautta, että se ensivaikutelma ei petä koskaan. Se, mitä ajattelen jostakin ihmisestä kun hänet ensi kertaan kohtaan, on aina ollut loppujen lopuksi se oikea.
  • "Don't worry about tomorrow, for tomorrow will bring enough worries of it's own": Matthew 6:34. Huomisesta murehtiminen vie vain pois tämän päivän rauhan. Se ei hyödytä mitään eikä ketään ja huominen todella tuo omat murheensa, halusit tai et.
  • "Don't be like the rest of them darling". Tee omaa juttuasi ylpeästi, äläkä yritä olla niin kuin muut! Se, että yrittää kopioida jotain (toista ihmistä, asiaa, tyyliä - ihan mitä tahansa), paistaa aina kauas. Ole siis oma itsesi ja keskity omaan juttuusi.

  • "Those who don't jump will never fly": Leena Ahmad Almashat. Jos ei uskalla yrittää ja ottaa ensimmäistä askelta, ei voi onnistuakaan. Välillä se on vaikeaa ja vaatii paljon ponnistelua, mutta onnistuessaan se on kaiken sen arvoista ja vielä enemmän.
  • "Doubt kills more dreams than failure ever will": Suzy Kassem. Niinhän se on, että kun alamme epäillä ja epäröidä omia kykyjämme unelmiemme toteuttamisessa, unelmamme kuolevat. Epäonnistuminen sen sijaan harvoin tappaa unelmiani vaan se saa minut yrittämään entistä kovemmin.
  • "Everything comes to you at the right moment. Be patient". Kaikki tapahtuu ajallaan, jos niin on tarkoitettu. Kärsivällisyys on yksi asioista, joita minun tarvitsee harjoitella kaikista eniten. Tämä intiaaniviisaus on se, johon palaan kerta toisensa jälkeen kun yritän opettaa itselleni kärsivällisyyttä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

-R

 

 

Kommentit (2)

Tingeling
1/2 | 

Happy new year! This is the first blank page of the 365 blank page book, write of the GREAT you....😍 Uusi vuosi ja uudet kujeet ja jooga ohjeet! Let This year be the best year forewer!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Ihanaa uutta vuotta sinullekin ja kiitos mahtavasta kommentistasi! 😊 Todellakin tehdään siitä paras vuosi ikinä! 🎉

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kirjoittelin toissapäivänä postausta siitä, että täydellistä elämää ei ole olemassakaan muualla kuin Instagramissa  eikä omaa elämää missään nimessä kannata verrata somekiillotettuihin tarinoihin. Kirjoitin, että jokaisessa elämässä menee joskus asioita mönkään ja se mitä someen jaetaan, on vain osa totuudesta.

Postausta kirjoitellessani tajusin, että minähän muuten olen onnellinen! Onnellinen tässä meidän epätäydellisessä elämässä ja epätäydellisessä kodissa. Olen onnellinen tässä arjen pyörityksessä, pyykkivuorten ja tiskikasojen seassa. Olen onnellinen näissä liian aikaisissa aamuherätyksissä, uhmaraivareiden keskellä ja arjen tiukoissa aikatauluissa. Olen oikeasti onnellinen eikä siihen tarvita täydellistä elämää.

Tajusin, että onnellisuudella ja täydellisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään! En tiedä, olenko niin koskaan ajatellutkaan, mutta täydellisyys-postausta kirjoittaessani se ajatus kirkastui entisestään. Elämä voi olla hyvinkin epätäydellistä, mutta silti erittäin onnellista. Ja toisaalta taas ehkä se epätäydellisyys onkin tavallaan täydellistä.

 

 

Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen uskallan ehkä kirjoittaa, että meillä nukutaan melkolailla kaikki yöt ja vaikka mies tekeekin paljon töitä, menee meillä kuitenkin hyvin. Meillä menee hyvin keskenämme ja meillä menee hyvin lasten kanssa täällä kotona. Välillä elämään toki mahtuu kaikenlaista, mutta yleisesti ottaen meillä on täällä kaikki hyvin.

Meidän arki on yhtä hullunmyllyä, tiukkaa aikataulutusta - sitä ihan normaalia kolmilapsisen perheen arkea. Aina sitä ei vain muista kiireen keskellä pysähtyä miettimään kaikkea sitä hyvää, mitä elämässä on. Unohtaa helposti, että on onnellinen. Tai ei ehkä unohda, mutta sitä ei niin tule ehkä ajateltua kun ei ole aikaa pysähtyä ja katsella ympärilleen.

Tulee helposti tuijotettua niitä täydellisiä somekuvia ja -tarinoita ja mietittyä, että miten jonkun elämä voi olla niin täydellistä. No, eihän se kenenkään elämä täydellistä ole enkä halua vertailla omaa onneani muiden onneen. Jokaisen täytyy loppujen lopuksi kuitenkin löytää itse se oma onni enkä usko sen löytyvän vertailemalla omaa elämää kenenkään muun elämään.

 

 

Jatkuva onni löytyy loppujen pienistä, arkisista, asioista. Minun onneni löytyy lasten hymyistä, omasta kodista ja parisuhteesta eikä se tarvitse ympärilleen täydellistä somesiloiteltua elämää. Kotikin voi välillä olla kuin pommin jäljiltä ja välillä saa ärsyttää vähän kaikki. Silti voi olla onnellinen! Onneen mahtuvat kyllä pienet parisuhderiidat ja arjen haasteet kunhan ne saadaan selvitetyä.

Mietin pitkään, uskallanko oikeasti kirjoittaa, että olen onnellinen ja että meillä on kaikki hyvin? Jokin vanhanaikainen uskomus takaraivossani kehottaa minua kätkemään onneni, ettei kaikki mene yhtäkkiä pieleen, mutta en kuitenkaan halua olla taikauskoinen vaan ihan rohkeasti kertoa olevani onnellinen tässä kaikessä epätäydellisyydessä. Minusta se on tärkeää kaiken tämän somemaailman täydellisyyden tavoittelun keskellä.

 

-R

 

Kommentit (2)

KirsiM
1/2 | 

Hyvä teksti ja kuvissa onnellisuutta todellakin säteilevä nainen! Pidän kovasti blogistasi, sen aitoudesta ja elämänmyönteisyydestä (joka pitää sisällään siis myös asioiden kääntöpuolet ja niiden kohtaamisen luonnollisena). Jatkahan samaan malliin niin blogissa kuin sen ulkopuolisessakin elämässä (eli/ja nauti 😀). We live here only once!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos aivan ihanasta kommentistasi! Et uskokaan kuinka suuri merkitys sillä onkaan. 😊 Mukavaa viikonjatkoa sinulle!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Olen ihminen, joka elää täysin tunteella. Välillä mennään korkealla ja välillä matalalla eikä tarvitse olla iso asia kun se saattaa hetkellisesti tuntua maailmanlopulta. Huippufiilisten ja hetkellisen maailmanlopun välille mahtuu myös erittäin laaja ja värikäs tunnekirjo, johon sisältyy niin pastellivärejä kuin harmaitakin sävyjä.

Joskus on sellaisia hetkiä, että ihan kaikki ärsyttää ja sitten taas kaikki on yhtäkkiä paremmin kuin hyvin. Välillä itketään onnesta ja välillä kun vaan harmittaa. Mies esimerkiksi jo näkee kaukaa kun jokin ottaa päähän ja ymmärrän sen hyvin. Olen erittäin huono peittelemään tunteitani. Eikä minusta niitä pidäkään peitellä! Kaikilla meillä on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnemme.

 

 

Oikeus tunteisiin

Minä olen sitä mieltä, että vaikka ihmisellä on kaikki hyvin, on hänelläkin oikeus ärsyyntyä välillä. Miksi ei olisi? Vaikka kaikki on hyvin, ei se tarkoita sitä, että ei saa tuntea niitä ärsytyksen tunteita ja tuskastumisia. Kyllä saa ärsyyntyä pyykkivuoresta tai kiukuttelevista lapsista. Saa ottaa päähän se, että lelut eivät koskaan löydä paikoilleen tai että taas on eteisen matolla kilo hiekkaa.

Miksi ihmeessä en saisi tuntea tuskastumista tai ärsyyntymistä koska minulla on kaikki hyvin? Miksi ihmeessä se, että kaikki on kunnossa poistaisi oikeuden tunteisiin? Ärsyyntyminen kuuluu ihan normaaliin elämään. Pääasia, että tiedostaa ärsytyksen lisäksi myös sen kaiken hyvän, mitä elämässä on ja ärsytyksen sattuessa pysähtyy miettimään, mistä ärsytys johtuu.

 

 

Ärsyyntynyt, ei kiittämätön

Helposti ehkä ajatellaan, että kun kaikki on hyvin, elämän pitäisi olla vain pinkkiä unelmaa. Sitten kun ne pikkuasiat ärsyttävät, tulee sellainen olo, että ei saisi ärsyyntyä tai tuntea mitään negatiivista kun elämässähän on kaikki juuri nyt hyvin. Pitäisi vain pystyä nauttimaan kaikesta eikä sitä onnea saisi pikkuasiat hetkauttaa. Tulee ehkä kiittämätön olo kun ei osaakaan olla kokoajan hymyssä suin.

Mutta eihän se, että on välillä ärsyyntynyt tai pahalla päällä tarkoita sitä, että olisi kiittämätön! Turha kiukuttelu, valittaminen ja se, että ei ole mihinkään tyytyväinen toki ovat asioita erikseen, mutta tarkoitan nyt vain niitä omia tunteita ja suhtautumista asioihin. Jokaisella on oikeus tuntea ärsytystä silloin kun ärsyttää ja kuten aiemmin kirjoitin, kun tiedostaa syyn, tietää, että kaikki on oikeasti hyvin.

Minä olen äärimmäisen kiitollinen kaikesta mitä minulla on, mutta silti tulee hetkiä kun ketuttaa niin maan vietävästi. Silloin auttaa kun miettii hetken, että mistä ketutus johtuu ja selvittää itselleen, miten siitä pääsee eroon. Yleensähän näihin pikkuärsytyksiin ja kiukkupuuskiin auttaa uni, hyvä ruoka ja herkut. Toki tunteitaan ei pidä hukuttaa syömällä, mutta en nyt puhukaan mistään isoista, oikeista, ongelmista!

 

 

Ärsytyksen aiheuttajat

Onneksi nämä ärsytykset lähtevät yhtä nopeasti kuin tulevatkin eikä ärsytyshetkiä mahdu kuukauteen montaa! Olen itse jo jonkin aikaa tiedostanut itsessäni omat ärsytyksen aiheuttajani ja usein ne ovat joku seuraavista:

  1. PMS
  2. Erimielisyydet esimerkiksi miehen kanssa
  3. Väsymys
  4. Kiire ja stressi

Yleensä aina kun on niitä hetkiä, että ärsyynnyn helposti, taustalla on jokin edellämainituista asioista. Jos esimerkiksi lapset ovat sairastelleet paljon ja nukkuneet huonosti, olen väsyneenä paljon herkempi pienillekin ärsytyksille. Sama pätee myös esimerkiksi kiireen ja stressin kanssa. Jos on paljon hoitamattomia asioita mieltä stressaamassa, olen helposti ärsyyntyvää sorttia, sillä ne asiat painavat mieltä jatkuvasti.

Aiheuttajia ei kokonaan pysty poistamaan, mutta toki pyrin panostamaan siihen, että aiheuttajat olisivat niin sanotusti hallinnassa. Riidat ja erimielisyydet selvitetään, yritetään nukkua mahdollisimman hyvin aina kun se vain on mahdollista ja kiire sekä stressikin yritetään pitää hallinnassa aikatauluttamalla arkea niin, että asiat saadaan hoidettua sujuvasti. PMS-oireisiin en vielä ole keksinut parannusta eikä sellaista taida ollakaan!

 

 

Eroon ärsytyskierteestä

Ärsytystilanteiden aiheuttajat kun oppii itsessään tuntemaan, on paljon helpompi käsitellä ärsytystään. Voi mielessään käydä läpi tilanteen ja todeta, että sen aiheuttaa nyt taas esimerkiksi ne PMS:t. Silloin pystyy pysäyttämään ärsyyntymiskierteen aika helposti ja keskittymään niihin kaikkiin asioihin, jotka ovat hyvin eikä tarvitse kiukutella kun tiedostaa sen mistä kenkä puristaa ja tietää, että huomenna on jo paremmin.

Voi hengittää syvään ja antaa ärsytyksen mennä menojaan. Keittää vaikka kupin kahvia ja katsella hetken ympärilleen. Yllättäen maailma näyttääkin taas jo paremmalta ja muistaa kuinka onnellinen oikeasti onkaan! Tämä kuulostaa ehkä hassulta, mutta minä seison usein hetken päälläni kun alkaa oikein kunnolla ketuttamaan. Siinä unohtuu pikkumurheet!

Vaikka joskus ärsyynnynkin helposti, innostun myös vähintäänkin yhtä helposti! Varmasti helpomminkin ja ainakin useammin. Ja se vasta onkin tärkeää! Arki on ihanaa ja olen niin kiitollinen siitä, että meillä on kaikki hyvin. Temperamentistani ja kyvystäni elää tunteella en haluakaan päästä eroon, sillä en halua nähdä maailmaa mustavalkoisena vaan ihanan värikkäänä!

Uskon, että kun tunnen ärsytykset vahvasti, tunnen elämän pienet ilot sitäkin vahvemmin.

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat