Kirjoitukset avainsanalla onnellisuus

 

Kirjoittelin toissapäivänä postausta siitä, että täydellistä elämää ei ole olemassakaan muualla kuin Instagramissa  eikä omaa elämää missään nimessä kannata verrata somekiillotettuihin tarinoihin. Kirjoitin, että jokaisessa elämässä menee joskus asioita mönkään ja se mitä someen jaetaan, on vain osa totuudesta.

Postausta kirjoitellessani tajusin, että minähän muuten olen onnellinen! Onnellinen tässä meidän epätäydellisessä elämässä ja epätäydellisessä kodissa. Olen onnellinen tässä arjen pyörityksessä, pyykkivuorten ja tiskikasojen seassa. Olen onnellinen näissä liian aikaisissa aamuherätyksissä, uhmaraivareiden keskellä ja arjen tiukoissa aikatauluissa. Olen oikeasti onnellinen eikä siihen tarvita täydellistä elämää.

Tajusin, että onnellisuudella ja täydellisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään! En tiedä, olenko niin koskaan ajatellutkaan, mutta täydellisyys-postausta kirjoittaessani se ajatus kirkastui entisestään. Elämä voi olla hyvinkin epätäydellistä, mutta silti erittäin onnellista. Ja toisaalta taas ehkä se epätäydellisyys onkin tavallaan täydellistä.

 

 

Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen uskallan ehkä kirjoittaa, että meillä nukutaan melkolailla kaikki yöt ja vaikka mies tekeekin paljon töitä, menee meillä kuitenkin hyvin. Meillä menee hyvin keskenämme ja meillä menee hyvin lasten kanssa täällä kotona. Välillä elämään toki mahtuu kaikenlaista, mutta yleisesti ottaen meillä on täällä kaikki hyvin.

Meidän arki on yhtä hullunmyllyä, tiukkaa aikataulutusta - sitä ihan normaalia kolmilapsisen perheen arkea. Aina sitä ei vain muista kiireen keskellä pysähtyä miettimään kaikkea sitä hyvää, mitä elämässä on. Unohtaa helposti, että on onnellinen. Tai ei ehkä unohda, mutta sitä ei niin tule ehkä ajateltua kun ei ole aikaa pysähtyä ja katsella ympärilleen.

Tulee helposti tuijotettua niitä täydellisiä somekuvia ja -tarinoita ja mietittyä, että miten jonkun elämä voi olla niin täydellistä. No, eihän se kenenkään elämä täydellistä ole enkä halua vertailla omaa onneani muiden onneen. Jokaisen täytyy loppujen lopuksi kuitenkin löytää itse se oma onni enkä usko sen löytyvän vertailemalla omaa elämää kenenkään muun elämään.

 

 

Jatkuva onni löytyy loppujen pienistä, arkisista, asioista. Minun onneni löytyy lasten hymyistä, omasta kodista ja parisuhteesta eikä se tarvitse ympärilleen täydellistä somesiloiteltua elämää. Kotikin voi välillä olla kuin pommin jäljiltä ja välillä saa ärsyttää vähän kaikki. Silti voi olla onnellinen! Onneen mahtuvat kyllä pienet parisuhderiidat ja arjen haasteet kunhan ne saadaan selvitetyä.

Mietin pitkään, uskallanko oikeasti kirjoittaa, että olen onnellinen ja että meillä on kaikki hyvin? Jokin vanhanaikainen uskomus takaraivossani kehottaa minua kätkemään onneni, ettei kaikki mene yhtäkkiä pieleen, mutta en kuitenkaan halua olla taikauskoinen vaan ihan rohkeasti kertoa olevani onnellinen tässä kaikessä epätäydellisyydessä. Minusta se on tärkeää kaiken tämän somemaailman täydellisyyden tavoittelun keskellä.

 

-R

 

Kommentit (2)

KirsiM

Hyvä teksti ja kuvissa onnellisuutta todellakin säteilevä nainen! Pidän kovasti blogistasi, sen aitoudesta ja elämänmyönteisyydestä (joka pitää sisällään siis myös asioiden kääntöpuolet ja niiden kohtaamisen luonnollisena). Jatkahan samaan malliin niin blogissa kuin sen ulkopuolisessakin elämässä (eli/ja nauti 😀). We live here only once!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos aivan ihanasta kommentistasi! Et uskokaan kuinka suuri merkitys sillä onkaan. 😊 Mukavaa viikonjatkoa sinulle!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Onni se vasta on jännä asia. Välillä sitä ei meinaa löytää mistään, mutta sitten kun pysähtyy ja hieman etsiskelee, onni löytyy pienistä arkisista asioista ihan kaikkialta.

Viime aikoina onni on löytynyt:

  • auringosta
  • hyvästä ruuasta
  • lasten leikeistä
  • uusista oivalluksista
  • uuden oppimisesta
  • ystävistä
  • pienistä onnistumisista
  • toisen iloiseksi tekemisestä

 

 

  • vesisateesta
  • uusiksi järjestetystä lastenhuoneesta
  • uudesta muistikirjasta
  • lasillisesta viiniä
  • yllätyksistä
  • kauniista sanoista
  • uudesta puhelimesta
  • kupillisesta kahvia
  • vastasiivotusta kodista
  • hellästä kosketuksesta.

 

 

Olen päättänyt, että yritän löytää onnen joka päivä pienistäkin jutuista. Jospa silloin ne pienet arjen haasteetkin tuntuisivat helpommilta!

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Viimeksi kun kirjoittelin elämäni tavoitteista, kerroin, että haluan päästä pessimismistä eroon ja, että olen työstänyt asiaa paljon. Ja onnistunutkin!

Toinen tavoitteeni tulee tässä. En halua katkeroitua. En ikinä enkä mistään asiasta. Katkeruus on kamalaa. Se on todella surullista ja jotenkin katson katkeruuden liittyvän pessimismiin ja negatiiviseen elämänasenteeseen. On helppo katkeroitua kun mikään ei onnistu ja kaikki on syvältä.

Minun mielestäni katkeruus johtuu käsittelemättömistä suruista, pettymyksistä, kateudesta ja loukkaantumisesta. Ehkä jopa vihastakin. Katkera ihminen keskittyy vain negatiiviseen ja kaikkeen siihen, mikä on mennyt huonosti tai missä tianteessa häntä on kohdeltu huonosti.

 

 

Katkera ihminen ei pysty näkemään hyviä asioita tai tapahtumia, onnistumisia tai hyviä tunteita. Minä en halua, että pessimismini tekee minusta katkeran. En halua missata kaikkea hyvää, mitä elämässäni tapahtuu ja keskittyä vain kaikkeen, mikä ei mennyt niinkuin toivoin.

Haluan käsitellä minua loukkaavat teot, sanat ja pettymykset. Haluan puuttua minua koskettaviin epäkohtiin, jotta ne eivät jää kaivamaan mieltäni ja aiheuttamaan katkeruutta. En halua jäädä vellomaan menneitä ja muistelemaan niitä sitten vielä vuosien päästä. En halua huomata, että elämässäni oli vaikka kuinka paljon hyvää vasta sitten kun menetän jotain.

Välillä tulee toki hetkiä kun olen kateellinen muille. Muiden elämä vaikuttaa varsinkin somessa välillä niin täydelliseltä ja oma ei todellakaan sitä aina ole. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisella meillä on omat ongelmamme, joista ei julkisesti huudella eikä kenenkään elämä ole täydellistä, vaikka kuinka niin yrittäisi väittää.

 

 

Kateus kuitenkin on eri asia kuin katkeruus. Tosin kateus voi olla katkeruuden esiaste, jos kateutta ei käsittele. Jos elää oletuksessa, että muiden elämä todellakin on täydellistä ja aina vaan niin ihanaa, voi helposti katkeroitua omaan elämäänsä. Täytyy myös nähdä se kaikki hyvä, mitä omassa elämässään on, että ei katkeroidu.

Täytyy yrittää elää oma elämänsä niin, että myös itse on mahdollisimman tyytyväinen. Tehdä asioita, joista nauttii ja jotka tekevät onnelliseksi. Jos joku asia ahdistaa, muuta tai korjaa se. Siihen ei tarvita hyväksyntää keneltäkään muulta kuin itseltäsi. Tarkoitan tietenkin asioita, jotka eivät ihan oikeasti kosketa muita kuin itseä. Niihin ei tarvita hyväksyntää muilta! Ja kun itse on onnellinen, ovat läheisetkin onnellisia.

Tavoitellaan siis hyvää ja onnellista elämää. Juuri sellaista itsensä näköistä!

 

-R

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat