Kirjoitukset avainsanalla oma elämä

 

En ole tottunut menemään sieltä mistä aita on matalin. Olen aina ollut todellinen perfektionisti ja vaatinut itseltäni paljon. Joskus ehkä liiankin paljon ja usein vähempikin olisi riittänyt. Minun on ollut aina vaikea ymmärtää, miksen tekisi kaikkeani ja miksi ihmeessä pitäisi antaa itsestäni vähemmän kuin mitä on mahdollista antaa.

Kolmen lapsen äitinä olen pikkuhiljaa ruvennut ymmärtämään, että välillä on enemmän kuin ok mennä sieltä, mistä se aita on matalin. Tai matalampi. Aina ei tarvitse antaa itsestään kaikkea ja puristaa niitä viimeisiäkin mehuja. Joskus voin tehdä vähän vähemmän, jos se säästää minut hermoromahdukselta.

 

 

Meillä mies tekee pitkää päivää ja viime viikolla kun hän oli suurimman osan viikosta reissussa, muistin taas yhden tärkeän asian. Muistin mennä sieltä aidan matalammasta päästä. En yrittänyt olla se täydellinen kotiäiti, joka tekee kaiken niiden minun itselleni asettamieni odotusten mukaisesti. En yrittänyt pestä kahta koneellista pyykkiä päivässä enkä jaksanut kirjoittaa blogiakaan ihan joka päivä.

Yksi lapsista jopa meni mammalaan yökylään yhdeksi yöksi kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Osa minusta poti huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä, että ulkoistin 1/3 lapisista äidilleni vaikka ihan hyvin olisin voinut lapsen kotonakin pitää. Kyllähän minun nyt omat lapseni kuuluu itse hoitaa! Sehän on se minun hommani.

Tunsin olevani ihan täysi surkimus ja luovuttaja.

Mutta sitten tulin järkiini. Jos lasta pyydetään yökylään ja hän haluaa mennä niin miksi ihmeessä en häntä päästäisi? Siksi, että haluan hoitaa kaiken itse ja antaa itsestäni kaiken? Siksi, että minä nyt vain haluan pärjätä ja haluan hoitaa kaiken itse? Miksi ihmeessä en ottaisi apua vastaan kun sellaista tarjotaan? Ei se tee minusta surkimusta tai luovuttavaa!

 

 

Silloin kun on tavallista hankalampaa, täytyy antaa itselleen entistä enemmän armoa. Silloin täytyy oikoa mutkia suoriksi ja syödä Ikeassa  hodarit ja pehmikset iltapalaksi. Ei silloin ruveta miettimään, mitä kuuluu tehdä, jotta mennään kasvatusoppaiden mukaan. Niitä voi miettiä sitten kun hommat taas normalisoituvat. Lapset eivät mene pilalle, jos välillä syödään valmisruokaa.

Silloin kun on tavallista hankalampaa, laitetaan yksi lapsista yökylään edes yhdeksi yöksi, jos siihen on suinkin mahdollisuus ja mennään luistelemaan vain kahden muun kanssa. Silloin todellakin syödään ne hodarit iltapalaksi ja lounaaksi kalapuikkoja. Silloin hoidetaan ne hommat, jotka täytyy hoitaa ja muuten mennään fiiliksen mukaan.

Välillä väsyttää enemmän eikä aina tarvitse jaksaa tehdä kaikkea täydellisesti.

 

 

Pakollisia hommia on toki. Kouluun ja kerhoon täytyy mennä tiettyyn aikaan, alvit, sotut ja ennekkoverot täytyy maksaa tiettynä päivänä, mutta esimerkiksi akvaarion vettä ei ole pakko vaihtaa joka torstai. Harrastuksiinkaan ei ole aina pakko lähteä. Luistelu lähikentällä on myös ihan hyvä vaihtoehto, jos ei jaksa pakata lapsia autoon ja lähteä keskustan lumikaaokseen.

Haluan muistutella muitakin tunnollisia perfektionisteja siitä, että aina ei ole pakko tehdä kaikkea. Eikä kaikea tarvitse tehdä täydellisesti! Joskus suurpiirteisyyskin riittää vallan mainiosti. Minun ainakin tulee asetettua itseäni kohtaan ne kaikista kovimmat odotukset, joita kukaan ei pysty täyttämään. Välillä täytyy muistutella itseäni siitä armollisuudesta.

Lempeää viikonloppua!

 

-R

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Ihana kirjoitus ja muistutus kaikille. Uskon, että lapset eivät kärsi siitä, kun vanhempien mielestä mennään välillä "alta riman". Todennäköisesti nauttivat vaan, kun asioita tehdään välillä eri tavalla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Minä rakastan lainauksia, elämän viisauksia ja aforismejä! On ihailtavaa kuinka joku on osannut laittaa muutamalle lauseelle jotakin niin suurta ja tarkoituksellista. Jotakin niin viisasta.

Eikä lainauksen tarvitse olla aina mitenkään hieno. Ihan vain muutama sana, joilla on suuri merkitys, riittää. Sanojen tulkinta jää lukijalle tai kuulijalle ja lainauksia voi varmasti tulkita monellakin tapaa.

Kokosin tähän omia suosikkilainauksiani, jotka ovat kulkeneet mukanani. Avasin hieman myös ajatuksiani niiden takaa, jotta ehkä myös oma elämänkatsomukseni aukeaisi hieman. Lähteet olen merkannut lauseiden perään, jos vain sellainen on ollut minulla tiedossa.

 

 

  • "Nothing ever goes away until it teaches us what we need to know": Pema Chodron. Näin se on. Kaikki asiat ja haasteet, jotka toistavat itseään, sisältävät opetuksen, joka meidän pitää oppia. Ne eivät mene pois ennen kuin olemme oppineet läksymme.
  • "This too shall pass". Kaikki menee ohi ajallaan. Niin hyvä kuin paha. Meidän vain kai täytyy yrittää nauttia kaikesta, mitä matkamme varrelle sattuu niin hyvin kuin vain pystymme ennen kuin kaikki menee ohi.
  • "A smooth sea never made a skilled sailor". Myrskyt elämässä ovat niitä, jotka opettavat eniten. Ne opettavat kuinka selvitä ja löytää reitti kohti päämäärää.
  • "Well why the hell not". Niin, miksi ei? Aina ei tarvitse heti sanoa ei kaikkeen tai epäillä kaikkea. Joskus voi antaa tilaisuudella mahdollisuuden, sanoa kyllä ja katsoa, mitä tapahtuu. Kaikkea ei tarvitse aina suunnitella etukäteen.

  • "What if I fall? Oh, but my darling, what if you fly?": E.H. Aina täytyy olla rohkeutta yrittää eikä pelolle pidä antaa valtaa. Jos kaatuu niin silloin pitää nousta taas ylös ja yrittää uudestaan. Jos onnistuu niin silloin ylittyy varmasti omat odotukset!
  • "See the good". Yritän nähdä kaikessa aina jotakin hyvää. Muuta ei oikein voi. Jos näkee vain kaiken huonon, on maailma silloin todella synkkä paikka.
  • "Don't ever let a bad day make you feel like you have a bad life." Huono päivä ei todellakaan tarkoita huonoa elämää! Huono päivä menee ohi, mutta hyvän elämän ei saa antaa lipua hukkaan sen mukana.
  • "Will this matter a year from now". Asia, jota yritän pohtia ennen kuin annan pikkujuttujen mullistaa maailmani.

  • "The days are long, but the years are short". Välillä tuntuu, että päivät matelevat ja esimerkiksi loma ei tunnu tulevan ikinä. Mutta sitten yhdessä hurauksessa onkin kulunut monta vuotta. Yritetään kuitenkin nauttia niistä pitkistä päivistäkin, sillä ne ovat juuri sitä elämää!
  • "Keep your eyes on the stars, and your feet on the ground": Teddy Roosevelt. Aina pitää unelmoida ja kurkottaa korkealle, mutta leijumaan ei saa lähteä. Tietty vaatimattomuus täytyy aina säilyttää.
  • "People will love you. People will hate you. And none of it will have anything to do with you.": Abraham Hicks. Aina löytyy niitä, jotka tykkäävät ja niitä, jotka eivät. Kuitenkaan kummallakaan edellä mainituista ei ole mitään tekemistä minun itseni kanssa. Se, mitä muut ajattelevat minusta, ei määrittele minua.
  • "Don't despise what you've been through. You needed the lessons". Kokemukset opettavat ja varsinkin ne huonot kokemukset. Niistä oppii seuraavaa kertaa ajatellen ja kyllä se niin taitaa olla, että me tarvitsemme ne kaikki opetukset, jotka elämä meille antaa.

  • "The way we talk to our children becomes their inner voice": Peggy O'Mara. Tämän yritän lasteni kanssa muistaa. Heille täytyy puhua kauniisti, kannustavasti ja arvostavasti, jotta he oppivat arvostamaan itseään sekä kurkottamaan korkealle pelkäämättä epäonnistumista.
  • "Workout because you love your body, not because you hate it". Nykyään kuntoilen, koska rakastan kehoani, en siksi, että vihaisin sitä. Ja se on ollut tärkeä, silmäni avaava, oivallus!
  • "Some days you just have to create your own sunshine". Aina ei aurinko paista ja silloin se auringonpaiste täytyy kehitellä ihan itse. Tehdä esimerkiksi kaikkea, mitä rakastaa niiden rakkaiden, maailman tärkeimpien, ihmisten kanssa!
  • "Being both soft and strong is a combination very few have mastered". Pehmeä ja vahva. Siinäpä yhdistelmä, johon minä tähtään.

  • "Put your hair up in bun, drink some coffee and handle it". Hommat on tehty hoidettaviksi ja asiat selvitettäviksi. Tukka nutturalle, kahvia koneeseen ja eikuin tuulta päin.
  • "Your first instinct is usually right". Luotan ensivaikutelmaan! Aina. Niin ihmisten kuin asioidenkin suhteen. Itse olen oppinut kantapään kautta, että se ensivaikutelma ei petä koskaan. Se, mitä ajattelen jostakin ihmisestä kun hänet ensi kertaan kohtaan, on aina ollut loppujen lopuksi se oikea.
  • "Don't worry about tomorrow, for tomorrow will bring enough worries of it's own": Matthew 6:34. Huomisesta murehtiminen vie vain pois tämän päivän rauhan. Se ei hyödytä mitään eikä ketään ja huominen todella tuo omat murheensa, halusit tai et.
  • "Don't be like the rest of them darling". Tee omaa juttuasi ylpeästi, äläkä yritä olla niin kuin muut! Se, että yrittää kopioida jotain (toista ihmistä, asiaa, tyyliä - ihan mitä tahansa), paistaa aina kauas. Ole siis oma itsesi ja keskity omaan juttuusi.

  • "Those who don't jump will never fly": Leena Ahmad Almashat. Jos ei uskalla yrittää ja ottaa ensimmäistä askelta, ei voi onnistuakaan. Välillä se on vaikeaa ja vaatii paljon ponnistelua, mutta onnistuessaan se on kaiken sen arvoista ja vielä enemmän.
  • "Doubt kills more dreams than failure ever will": Suzy Kassem. Niinhän se on, että kun alamme epäillä ja epäröidä omia kykyjämme unelmiemme toteuttamisessa, unelmamme kuolevat. Epäonnistuminen sen sijaan harvoin tappaa unelmiani vaan se saa minut yrittämään entistä kovemmin.
  • "Everything comes to you at the right moment. Be patient". Kaikki tapahtuu ajallaan, jos niin on tarkoitettu. Kärsivällisyys on yksi asioista, joita minun tarvitsee harjoitella kaikista eniten. Tämä intiaaniviisaus on se, johon palaan kerta toisensa jälkeen kun yritän opettaa itselleni kärsivällisyyttä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

-R

 

 

Kommentit (2)

Tingeling

Happy new year! This is the first blank page of the 365 blank page book, write of the GREAT you....😍 Uusi vuosi ja uudet kujeet ja jooga ohjeet! Let This year be the best year forewer!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Ihanaa uutta vuotta sinullekin ja kiitos mahtavasta kommentistasi! 😊 Todellakin tehdään siitä paras vuosi ikinä! 🎉

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän kodissa ei enää asu koira vaan se on nyt koiraton koti.
Meidän kodissa ei enää asu koira vaan se on nyt koiraton koti.

 

Meidän kotona ei enää asu koiraa. Meidän koti ilman koiraa tuntuu siltä, että sieltä puuttuu jotakin. Siellä on liian hiljaista silloin kun lapset ovat nukkumassa. Koti ilman koiraa tuntuu, siltä että se kaipaa jotakin.

Kodissa, jossa ei enää asu koira:

  • ei kuulu enää kynsien ropinaa lattiaa vasten
  • ei haise enää sateen jälkeen märälle koiralle
  • ei ole enää vesikuppia tai koiranpetiä lattialla
  • kukaan ei tule joogamatolleni nukkumaan
  • kukaan ei (toivottavasti) enää kakkaa mielenosoituksellisesti matolle tai sohvalle
  • kukaan ei revi enää vessan roskista palasiksi, jos ovi jää auki kun poistuu kotoa
  • kukaan ei enää hauku imurille
  • ei enää heilu kenenkään häntä.

 

Koti ilman koiraa tuntuu siltä, että sieltä puuttuu jotakin tärkeää.
Koti ilman koiraa tuntuu siltä, että sieltä puuttuu jotakin tärkeää.

 

Kodissa ilman koiraa ei myöskään:

  • enää tarvitse nostaa verhoja olohuoneesta ylös kun lähtee pois kotoa, sillä kukaan ei enää revi niitä ikkunasta ulos tarkkaillessaan
  • kukaan pudottele lautasia yöllä alas pöydiltä siinä toivossa, että niille olisi jäänyt jotain syötävää
  • kukaan töki minua enää märällä kirsullaan
  • kukaan myöskään tule enää ovelle vastaan kun tulen lasten kanssa kotiin
  • enää ole ketään kerjäämässä ruokapöydän alla tai putsaamassa ruoantähteitä ruokailun jälkeen
  • kukaan enää pyöri jaloissani kompastumiseen saakka ihan joka hetki joka ikinen päivä
  • kukaan enää hypi eteisen ovea vasten kun joku on tulossa tai vaikkei olisikaan
  • enää asu ihmisen parasta ystävää.

 

 

Olen asunut yli kaksikymmentä vuotta kodissa, jossa on koira. Lapset ovat myös asuneet aina, koko elämänsä, kodissa, jossa on koira tai kaksikin. Koirat ovat siis melkein aina kuuluneet meidän kotiin ja meidän kodista puuttuu nyt jotakin tärkeää.

Meidän koiravanhus Leo lopetettiin eilen illalla. Siellä hän nyt heiluttaa häntäänsä jossakin pilven reunalla ilman kipuja, kaikessa rauhassa.

 

-R

 

Kommentit (8)

KirsiM

❤️. Koskettava teksti (vaikka en varsinainen koiraihminen olekaan). Surullinen, mutta kirjoitettu niin, että hymy ja liikutus nousevat molemmat, yhtaikaa. Näinhän se on; Elämässä. Voimia perheellesi surussa ja luopumisen pyörteissä. Uusi aika alkaa...

Vierailija

Minulla on takana ensimmäinen koiraton vuosi 30 koiravuoden jälkeen. Ikävä on läsnä joka päivä. Voimia!

Konstan kaveri

Voimia ja ihania muistoja. Rakkaan perheenjäsenen menetys on niin kova kokemus. Menetin huhtikuussa 16-vuotiaan koirakaverini. Viimeksi tänään itkin ja samalla muistelin ihania hetkiä. Kun suru hellittää, on tilaa uudelle karvaturrille. Ehkä vuoden päästä. Kaikkea hyvää koko perheelle.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos, samoin! ❤️ Kyllä minulla on vahva tunne, että meidän koti tarvitsee koiran. Ei tämä vain tunnu kodilta ilman!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Tänään olin juuri sellainen kuin en haluaisi olla. Pinna paloi täysin ja huusin niin kovasti, että korvissa soi edelleen. Syy huutooni ei todellakaan ollut huutamisen arvoinen ja joku toinen päivä olisin pystynyt hillitsemään itseni uhmaikäisen kanssa taistellessa. Mutta tänään en pystynyt. Tänään huusin ja raivosin yhtä kovaa kuin lapseni.

Siinä lapselle huutaessani tajusin kuinka typerä olin. Käyttäydyin ihan samalla tavalla kuin hän, joka raivostui tulisesti siitä, että ketsuppi oli makaronilaatikon päällä eikä vierellä. Sen vielä jaksoin tyynesti, mutta silloin meni minulta kuppi nurin kun vesilasi heitettiin pöydälle ja lautanen lattialle. Lautasen sirpaleita siivotessani rauhoituin ja lopulta pyysimme anteeksi.

Olen toki sitä mieltä, että vanhemmatkin saavat näyttää tunteensa, mutta samalle tasolle lapsen kanssa ei tarvitse vajota. Yleensä selvitän asiat rauhallisesti puhumalla eikä pinnani normaalisti pala kovinkaan helposti. Raja tulee kyllä minullakin vastaan ja korotan ääntäni, mutta tämänpäiväinen käytökseni oli täysin ala-arvoista eikä ollenkaan minua itseäni.

 

 

Syyt käytökseeni ovat päivänselvät. Ihan liikaa asioita mielenpäällä tunnepuolella, paljon töitä, jotka pitäisi hoitaa ja aivan liian vähän aikaa. Muutama pitkä päivä sekä huono yö alla ja soppa oli valmis kiehumaan yli. Tunnistan niin selvästi itsestäni syyt nyt jälkikäteen, mutta aiemmin en tiedostanut, että taas rupean olemaan ylikuormitettu monen pikkuasian yhteispainosta.

Normaalisti huomaan itsestäni kun on liikaa asioita hoidettavana ja osaan sitten organisoida arkeni, mutta nyt kyllä homma pääsi paisumaan huomaamatta räjähdyspisteeseen. Arki on itsessään lasten kanssa jo aika helppoa eikä nämä uhmaraivarit yleensä venettä kaada, joten syyn on oltava mielenpäällä olevissa asioissa ja tekemättömissä hommissa. 

Itsesääliin olisi helppo jäädä rypemään, mutta minä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Annan itselleni käytökseni anteeksi ja teen ensi kerralla paremmin. Ensi kerralla muistan kuinka typerä olin enkä anna enää itseni käyttäytyä niin kuin käyttäydyin tänään. Muistan kuinka kamalalta sen jälkeen tuntui. En enää päästä asioita kasaantumaan näin.

Aion organisoida työjuttuni ja aikatauluttaa arkeni lasten kanssa paremmin. Kaikkea ei vain pysty hoitamaan yhtäaikaa eikä tarvitsekaan. Teen selkeät to do -listat ja hoidan asiat pois päiväjärjestyksestä silloin kun on kunkin pestin aika. Tästä tämän hetkisestä asioiden hoitamisesta ei tule mitään. Hautaannun hoidettavien asioiden alle ja yritän hoitaa niitä kaikkia yhtäaikaa.

 

 

Nyt vedän syvään henkeä, juon kupin espressoa ja jatkan eteenpäin! En malta odottaa, että saan aloittaa Elämäni Vuosi -kalenterin täyttämisen joulukuun saapuessa. Aion nimittäin ottaa siitä kaiken irti tässä näitä asioita pyöritellessäni ja elämää aikatauluttaessani.

Muistakaa olla armollisia itsellenne. Kaikki me mokaamme välillä! Tärkeintä on kai myöntää mokanneensa ja tehdä ensi kerralla paremmin.

 

-R

 

Kommentit (2)

Annuliini

Kiitos tästä kirjoituksesta, tuli minulle todella tarpeeseen. Tsemppiä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat

Instagram