Kirjoitukset avainsanalla oma elämä

 

Kenekään ei pidä mahtua yhteen pieneen muottiin. Tai edes muutamaan. Muotit voisi unohtaa ihan kokonaan! Meissä kaikissa kun on niin paljon enemmän kuin se mitä joskus odotetaan tai oletetaan. Ja on muuten tosi typerää odottaa, että joku olisi tietynlainen. Ei kukaan voi vastata kenenkään odotuksia! Eikä tarvitsekaan.

Kun aloin miettimäään Me Naisten Ylpeästi moninainen -kampanjan inspiroimana kuinka moninainen minä itse olen, tuli mieleeni nopeasti monta asiaa. Olen äiti, vaimo, tytär, sisko ja serkku. Olen hyvin tunteellinen, visuaalinen ja järkevä. Olen bloggaaja, toimistotyöntekijä, kotiäiti ja suonissani virtaa yrittäjän veri.

Olen kunnianhimoinen, perfektionisti, temperamenttinen ja herkkä. Olen herkkusuu ja haluan elää sekä syödä terveellisesti. Olen ekohenkinen, mukavuudenhaluinen, luonnonkosmetiikkafani, meikkihullu ja teen itse kosmetiikkaa.

Olen sisustaja ja siinäkin hyvin moninainen. Olin välillä hyvinkin pikkutarkka ja sitten taas erittäin suurpiirteinen. Olen tarkka kemikaalikuormastani, mutta silti käytän ripsienpidennyksiä. Saatan olla maanläheinen ja sitten taas hetken päästä hyvinkin pinnallinen. Viihdyn ihmisten seurassa, mutta rakastan välillä olla yksin. Mieluiten esimerkiksi joogaan ihan yksinäni.

 


Olen mielestäni hyvinkin moninainen. Mutta olenko ylpeästi moninainen? Haluaisin olla, mutta se ei olekaan ihan niin yksinkertaista tai helppoa. Olen oppinut olemaan aika hyvin oma, moninainen, itseni, mutta välillä huomaan piilottelevani joitakin piirteitäni ja korostavan toisia.

Välillä huomaan tuovani eri seurassa esiin tiettyjä ominaisuuksiani tai piirteitäni ja jättäväni kertomatta joistakin. Aina en vain halua olla moninainen. Se ei tarkoita sitä, että häpeilisin itseäni, mutta aina en vain jaksa selitellä valintojani tai itseäni. Silloin olen vain osa itsestäni. Olen se tietynlainen. Olen sellainen, mitä minulta odotetaan, vaikka se ei olisikaan koko totuus siitä, millainen olen.

Aina pitää kuitenkin olla oma itsensä eikä koskaan pidä esittää muuta kuin on. Ketään ei tietenkään saa loukata ja oma mielipide pitää osata tuoda esiin satuttamatta muita. Joskus sen voi myös jättää ilmaisematta ja olla vain hiljaa.

Isäni on aina sanonut, että ei pidä antaa muiden laittaa itseään tiettyyn lokeroon ja hän on oikeassa. Aina pitää olla oma itsensä ja ylpeästi erilainen. Ja niin olen nyt jonkin aikaa tehnyt.

 

 

Olen ihan rauhassa se ekoilija, joka tekee itse deodoranttinsa, pyykkietikkansa ja käyttää kestotalouspaperia. Olen ihan rauhassa luonnonkosmetiikkafani, mutta käytän ripsienpidennyksiä. Rakastan lukea sisustuslehtiä ja -blogeja, mutta sisustan kotini juuri niin kuin itse haluan. Jos joku asia minussa ei miellytä muita, en voi asialle mitään.

Kuten jo sanoin, ilkeä ei saa koskaan olla, mutta on ihan hirveän helpottavaa kun uskaltaa olla juuri sellainen kun on. Muut ihmiset ja heidän tunteensa täytyy aina ottaa huomioon, mutta heidän mielipiteensä voi jättää omaan arvoonsa ja keskittyä siihen omaan juttuunsa. Siihen omaan moninaisuuteensa.

Muista rakastaa itseäsi!

 

-R

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Pakko myöntää, että sana lapsivapaa kuulostaa minun korvaani kamalalta. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että kapinoisin ajatusta vastaan vaan lähinnä tarkoitan sitä, että koen ehkä välillä huonoa omaatuntoa siitä, että todellakin tarvitsen aika ajoin sitä lapsivapaata.

Tai ehkä minä tarvitsen enemmänkin sitä omaa aikaa tai oikeastaan parisuhdeaikaa aika usein. Avioliitossa kun tässä ollaan ja elellään. Tarvitsen aikaa, jolloin voin huolehtia vain omista tarpeistani ja ottaa huomioon se yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä, jonka kanssa tämän elämäni jaan.

Kolmilapsissa perheessä se arki on melkomoista pyöritystä ja aikataulutusta eikä sen parisuhdeajan järjestäminen ole aina ihan yksinkertaista tai helppoa. Olemme kuitenkin onnellisessa asemassa, että meillä on paikka, jonne lapset voivat mennä hoitoon tarvittaessa. Tai hoitaja voi tulla meille.

 

 

Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, että hoitaja löytyy, tiedän sen! En usko, että meidänkään tulisi palkattua ulkopuolista hoitajaa ainakaan kovinkaan usein, jos lähipiiristä ei hoitajaa olisi saatavilla. Jos meitä joskus siunataan lapsenlapsilla, haluan muistaa kuinka tärkeää on antaa lasten vanhemmille välillä omaa aikaa!

Eikä parisuhdeaika todellakaan tarkoita romanttista Pariisin-matkaa vaan ihan vain aikaa kahdestaan. Jos lastenhoito järjestyy, ei sen parisuhdeajan järjestämiseen tarvita muuta kuin mielikuvitusta. Sitä voi viettää vaikka kotonakin, jos lapset ovat muualla. Kotikin tuntuu ihan erilaiselta kun saa ihan kaikessa rauhassa syödä illallista ja nukkua niin pitkät yöunet kuin haluaa.

Tai sitten voi lähteä mukaan miehen työmatkalle, niinkuin minä nyt tein. Joskus olen ollut mukana Lahdessa, nyt lähdin jo toistamiseen mukaan Saksaan. Saimme lastenhoidon järjestettyä, joten varasin omat lentolippuni ja lähdin mukaan. Mies tekee ensin päivän töitä ja sitten päätimme vielä pitkittää reissua yhdellä päivällä varaamalla hotellihuoneen Berliinistä.

 

 

Berliinissä en ole koskaan ennen käynyt, joten mielestäni on tosi kiva päästä katsomaan, mitä sillä on tarjottavana. Lapsilta tuli pitkä tuliaistoivelistaus ja itse mietiskelin, että voisin katsoa löytyisikö Saksasta hyvä valikoima Dr. Hauschkan tuotteita. Olen niitä aikonut testata jo vaikka kuinka kauan ja nyt olen niin päättänyt tehdä!

Jos tulee mieleen hyviä Berliinivinkkejä niin antakaa tulla! Omat kokemukset Dr. Hauschkasta rasvaisen ihon ja hormoninäppyjen hoidossa ovat myös tervetulleita.

 

-R

 

Kommentit (2)

Tingeling
2/2 | 

Hei taas, ihana postitus ja niin totta. Omaa aikaa ja yhdessä olon aikaa täytyy olla 🥰. Ihana punainen mekko ”lady in red” , mistä olet hankkinut sen? Elämä kertyy onnelisista hetkistä ja muistoista, ne voi aina muistaa ja elää uudestaan🌞💕🧚‍♀️.
Urgh, olemme mieheni kanssa meidän tunturimökillä ja kaadoin just täyden viinilasin valkoiselle matolle, ja tietysti punaviiniä. Onneksi se olin minä itse😂😂😂........ja onneksi kaikki meidän illan vieraat on terassilla ihailemassa maisemia...siirsin pöydän tämän läiskän päälle....ihanaa pääsiäistä sinulle sinne Kumpulaan!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos taas ihanasta kommentistasi! Mekko on ostettu jo hyvän aikaa sitten, olisikohan peräti ihan vain H&M:ltä. Poika 4-v sen minulle valitsi ja ihan ehdoton, että minun täytyy se ostaa! :)

Hyvin keksit siirtää pöydän viinitahran päälle. Kukaan ei ehkä huomaa mitään. ;) Kiitos ja ihanaa pääsiäistä sinulle myös! Toivottavasti pesulassa saisivat matonkin puhtaaksi.

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kirjoitan blogia melkeinpä joka päivä. Julkaisutahtini on aika tiheä ja postauksia tulee ulos melko usein. On kuitenkin asioita, joista en kirjoita. Asioita, joista en halua kirjoittaa. Tai kyllä niistä voisin kirjoittaa, mutta ne ovat mielestäni asioita, joita en halua tuoda blogiini. Paitsi näköjään nyt kirjoitan hieman niistä asioista, mistä en yleensä halua kirjoittaa.

En kirjoita blogiini henkilökohtaisista vastoinkäymisistäni. Tai saatan sivuta niitä, mutta en kirjoita niistä sen tarkemmin. Joskus, vuosia sitten kirjoitinkin, mutta mielestäni niillä ei ole blogiin mitään annettavaa, ehkä vain otettavaa. Minulla on moni asia niin hyvin, että mielummin kirjoitan niistä!

 

 

En kirjoita blogiini myöskään arjen hankaluuksista, sillä ne kuuluvat jokaisen elämään ja ovat minusta täysin luonnollinen osa arkea. En kirjoita lasten sairastelukierteistä tai miehen pitkistä päivistä. En halua päivitellä sitä, kuinka kova homma toisinaan on pitää kolmen pienen lapsen arki pyörimässä tai kuinka huonosti meillä nukutaan.

Olen onnellinen, joten kirjoitan iloisista asioista mielummin!

En koe, että on tarpeellista valittaa asioista, jotka joskus tuntuvat rankoilta. En halua tuoda blogiin omia henkilökohtaisia vaikeuksiani tai vastoinkäymisiäni. En kirjoita omista sairasteluistani, keskenmenosta enkä siitä kuinka vaikeaa voikaan olla kerta toisensa jälkeen tulla raskaaksi. Kun kirjoitan, haluan pääosin kirjoittaa iloisista ja kevyistä aiheista. Kirjoitan siitä, mikä on hyvin.

Omat ongelmani ovat juuri nyt sellaisia, joista selviää kun asennoituu oikein.

Syy, miksi en kirjoita omista taisteluistani on se, että blogi on minulle voimaa antava asia. Se, että saan kirjoittaa tänne kaikkea kivaa ja ihanaa, antaa minulle hyvää energiaa ja saan olla ajattelematta omia ongelmiani, jotka kuitenkin ovat suhteellisen pieniä. Tulen hyvälle mielelle kun saan jakaa inspiroivia postauksia ja haluan, että blogissani on hyvä fiilis.

En halua kuormittaa lukijoita omilla ongelmillani, sillä meillä kaikilla on omamme. Kaikki me käymme jonkinsorttisia vastoinkäymisiä sekä ongelmia läpi ja minä haluan, että minun blogini tuo hyvää mieltä lukijoilleen. En myöskään halua, että blogini kommenttikentästä tulee taistelukenttä siitä, kenellä menee huonoimmin.

 

 

Olen ehkä kaivanut itselleni kuoppaa kun olen jättänyt kurjat asiat blogin ulkopuolelle. Tekemällä niin, olen saattanut antaa elämästäni sellaisen kuvan, että vastoinkäymiset ylety tänne Kumpulaan asti. Omat ongelmani ovat onneksi suhteellisen pieniä verrattuna siihen kuinka huonosti asiat oikeasti voisivat olla. Olemme nyt kaikki terveitä ja elossa.

Minä sekä läheiseni olemme juuri nyt kunnossa ja se on aina ollut minulle kaikkein tärkeintä.

Minulla on todellakin kaikki hyvin. Täydellistä elämä ei koskaan ole ja aina elämään mahtuu ikäviä juttuja. Vastoinkäymiset ovat osa elämää ja niitä tulee aina vastaan. Osa vastoinkäymisestä on valtavia ja mullistavat maailman, osa taas on pienempiä. Ne kaikki kuuluvat elämään.

Uskon, että kun keskityn positiiviseen täällä blogin puolella, saan siitä hyvää energiaa blogin ulkopuolellekin ja ehkä se välittyy myös lukijoille. En vain usko, että valittamisesta ja omien ongelmien korostamisesta on hyötyä kenellekään. Huomio vain kiinnittyy siihen negatiiviseen ja ongelmat paisuvat helposti.

Se, että blogini perusteella ajatellaan, että en tiedä oikeista ongelmista mitään tai, että olen kiittämätön, on harmillista. Se, että esimerkiksi olen harkinnut korjauttavani vinot alahampaani, ei mitenkään tee minusta kiittämätöntä tai tarkoittaa sitä, että en arvosta asioita, jotka elämässäni on hyvin!

 

 

Muistan kyllä erittäin hyvin miltä tuntuu 16-vuotiaana maata lasten syöpäosaston hoitopöydällä kun selkääni piirrettiin leikkauskarttaa. Muistan myös kuin eilisen sen kun gynekologi kertoi juuri ennen häitä, että ei välttämättä ole koskaan mahdollista, että tulen luonnollisesti raskaaksi.

Muistan miltä tuntuu kun oma, viikon vanha, vauva löytyy kehdostaan sinisenä tukehtumaisillaan. Muistan hyvin myös miltä keskenmeno tai kiertynyt munasarjakysta tuntuvat.

Muistan toki myös sen miltä tuntui saada terveen paperit sekä kävellä pois sieltä lasten syöpäosastolta muiden potilaiden ja omaisten jäädessä sinne. Muistan myös kuinka kiitollinen olinkaan kun puoli vuotta hedelmättömyysdiagnoosin jälkeen olin tullut raskaaksi vastoin kaikkia odotuksia. Tai miltä tuntui päästä terveen vauvan kanssa kotiin aamulla lasten teho-osastolta.

Eivät ne tunteet, joita elämän mullistukset minussa ovat aiheuttaneet, kuitenkaan minnekään katoa. Ne pysyvät minussa kiinni koko loppuelämäni ja hyvä niin. Täytyy vain olla kiitollinen, että kaikki on mennyt niin hyvin, sillä asiat voisivat olla niin monella tapaa aivan toisin.

Elämän rankat jutut pitävät jalat sopivasti maassa.

Toisaalta, olen ehkä onnistunut tavoitteessani pitää blogi hyväntuulisena, jos todellakin vaikuttaa siltä, että vinot alahampaat ovat elämäni suurin vastoinkäyminen tai isoin murhe. En tietenkään halua, että minua pidetään kiittämättömänä sen takia, että olen harkinnut alahampaiden korjausta, mutta ajatellaan positiivisen kautta. Blogissa taitaa olla hyvä fiilis!

 

 

Minusta on ylipäänsä kovin väärin, että kukaan sanoo kenellekkään, että sinun vastoinkäymisesi eivät ole mitään minun vastoinkäymisteni rinnalla. Jokaisella on oikeus tuntea niin kuin tuntee. Tällä en nyt todellakaan tarkoita sitä, että tämä hammasasia olisi minun vastoinkäymiseni, ei todellakaan ole! Tarkoitan sitä vastoinkäymisten ja ongelmien vertailua, johon joskus törmää.

Asiat voisivat aina olla huonomminkin - muista olla kiitollinen.

Aina, ihan aina, asiat voisivat olla huonommin, se on juuri niin! Mutta silloin kun ongelmat ovat suhteellisen pieniä ja asiat on pääosin hyvin, pitää nauttia elämästä. Ei se tarkoita sitä, että olisi kiittämätön. Minun mielestäni jokaisesta päivästä pitää nauttia parhaansa mukaan! Se on ehkä se paras tapa olla kiitollinen kaikesta, mikä on hyvin.

Haluan aina muistaa, että vastoinkäymiset ja ongelmat, jotka minulle tuntuvat mitättömiltä, voivat olla jollekin toiselle ylitsepääsemättömiä. En halua koskaan vähätellä kenenkään taisteluita tai ongelmia, sillä se on mielestäni väärin. Haluan ennemmin olla tukena ja auttaa, jos vain voin. Se ei ole minulta tai minun ongelmiltani pois! Päinvastoin.

 

-R

 

Kommentit (4)

Annakaisa Vääräniemi
Liittynyt25.4.2016
1/4 | 

Kiitos! <3
Ihana postaus tärkeästä aiheesta.
Ja söpöjä kuvia.

Ajattelen itsekin samalla tavalla, että haluan pitää blogini hyväntuulisena. Joskus tulee vastoinkäymisiä, joista kirjoitan.
Mutta suurimmaksi osaksi positiivisuuden ja kiitollisuuden voimalla mennään.

Aurinkoa viikonloppuunne! :-)

Riikka
2/4 | 

Erittäin hyvin sanottu!
Käyn epäsäännöllisesti lukemassa blogiasi, eikä minulle ole koskaan jäänyt sellaista kuvaa, että jotenkin siloittelisit elämääsi. Mielestäni blogisi linja on hyvin selkeä sekä johdonmukainen ja pidän nimenomaan siitä, että aina tulee hyvä fiilis, kun juttujasi lukee. Positiivinen elämänasenteesi kuultaa kaikesta.
Siitäkin olen samaa mieltä, että "sitä saa mihin keskittymisensä kohdistaa". Keskittymällä hyvään hyvä lisääntyy.
Iloa kevääseesi!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos, tosi kauniisti sanottu ja on ihana kuulla, että blogista välittyy hyvä fiilis. 😊 Ihanaa kevättä sinulle myös!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Tiedättekö, kun jotain oikein kurjaa ja ikävää tapahtuu, voi se yhtäkkiä tuntua pieneltä maailmanlopulta. Tuntuu, että kaikki on surkeaa eikä mikään enää onnistu. Suru sekä epätoivo valtaavat mielen ja on vaikea nähdä kaikkea sitä, mikä oikeasti on hyvin elämässä.

Vastoinkäymiset osaavat olla rankkoja. Ne koettelevat usein henkisesti sekä fyysisestikin ja paraneminen sekä toipuminen saattaa ottaa aikaa. Se kaikki kuuluu elämään, mutta liian kauaksi siihen ei auta jäädä vellomaan. Täytyy nostaa leuka ylös ja miettiä hetki kaikkea sitä, mikä elämässä on hyvin.

Täytyy muistuttaa itseään, että sinähän olet kuitenkin onnellinen.

Vaikka välillä tulee eteen rankkoja juttuja, olen silti onnellinen niin monesta asiasta. Vastoinkäymiset on tehty voitettavaksi ja vaikka ne saattavat jättää hyvinkin syvät kolhut sieluun, niistä on silti vain päästävä yli. Paikoilleen jääminen kun ei ole vaihtoehto.

Vastoinkäymiset vahvistavat meitä ja muokkaavat tapaa, jolla katsomme maailmaa. Näin minulle ainakin on käynyt. Vastoinkäymisten on tarkoitus opettaa meitä ja meidän on vain pystyttävä nousemaan jaloillemme entistä vahvempina. On muistutettava itseään siitä, että on onnellinen.

 

 

Eikä siihen, että unohtaa oman onnellisuutensa, tarvita vastoinkäymisiä. Välillä ihan vain arki riittää. On minuuttiaikataulut sekä miljoona asiaa hoidettavana ja muistettavana eikä vuorokauden tunnit aina tunnu riittävän kaikkeen. Silloin helposti ajautuu siihen arjen oravanpyörään, jossa saattaa unohtua se, että on onnellinen.

Vaikka on saanut niin paljon toivomiaan ja haaveilemiaan asioita, voi unohtaa olevansa onnellinen.

Silloin täytyy muistuttaa itseään onnellisuudestaan ja havahtua taas siihen, että todellakin on onnellinen. Tottakai välillä harmittaa ja ruuhkavuodet saattavat puskea päälle, mutta täytyy silti ottaa aikaa myös sille, että huomioi ne hyvät jutut. Muuten ajautuu siihen tilanteeseen, että mikään ei tunnnu miltään.

Minun mielestäni silloin kun on onnellinen, saa sen näyttää koko maailmalle. Ei sitä tarvitse piilotella! Ikävä kyllä, jossain kohtaa ne vastoinkäymiset kuitenkin iskevät eikä aina voi olla onnellinen. Se on elämää! Onneksi kuitenkin yleensä vastoinkäymiset päättyvät aikanaan ja sitten on taas aika olla onnellinen.

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat

Instagram