Kirjoitukset avainsanalla oma elämä

Meidän kodissa ei enää asu koira vaan se on nyt koiraton koti.
Meidän kodissa ei enää asu koira vaan se on nyt koiraton koti.

 

Meidän kotona ei enää asu koiraa. Meidän koti ilman koiraa tuntuu siltä, että sieltä puuttuu jotakin. Siellä on liian hiljaista silloin kun lapset ovat nukkumassa. Koti ilman koiraa tuntuu, siltä että se kaipaa jotakin.

Kodissa, jossa ei enää asu koira:

  • ei kuulu enää kynsien ropinaa lattiaa vasten
  • ei haise enää sateen jälkeen märälle koiralle
  • ei ole enää vesikuppia tai koiranpetiä lattialla
  • kukaan ei tule joogamatolleni nukkumaan
  • kukaan ei (toivottavasti) enää kakkaa mielenosoituksellisesti matolle tai sohvalle
  • kukaan ei revi enää vessan roskista palasiksi, jos ovi jää auki kun poistuu kotoa
  • kukaan ei enää hauku imurille
  • ei enää heilu kenenkään häntä.

 

Koti ilman koiraa tuntuu siltä, että sieltä puuttuu jotakin tärkeää.
Koti ilman koiraa tuntuu siltä, että sieltä puuttuu jotakin tärkeää.

 

Kodissa ilman koiraa ei myöskään:

  • enää tarvitse nostaa verhoja olohuoneesta ylös kun lähtee pois kotoa, sillä kukaan ei enää revi niitä ikkunasta ulos tarkkaillessaan
  • kukaan pudottele lautasia yöllä alas pöydiltä siinä toivossa, että niille olisi jäänyt jotain syötävää
  • kukaan töki minua enää märällä kirsullaan
  • kukaan myöskään tule enää ovelle vastaan kun tulen lasten kanssa kotiin
  • enää ole ketään kerjäämässä ruokapöydän alla tai putsaamassa ruoantähteitä ruokailun jälkeen
  • kukaan enää pyöri jaloissani kompastumiseen saakka ihan joka hetki joka ikinen päivä
  • kukaan enää hypi eteisen ovea vasten kun joku on tulossa tai vaikkei olisikaan
  • enää asu ihmisen parasta ystävää.

 

 

Olen asunut yli kaksikymmentä vuotta kodissa, jossa on koira. Lapset ovat myös asuneet aina, koko elämänsä, kodissa, jossa on koira tai kaksikin. Koirat ovat siis melkein aina kuuluneet meidän kotiin ja meidän kodista puuttuu nyt jotakin tärkeää.

Meidän koiravanhus Leo lopetettiin eilen illalla. Siellä hän nyt heiluttaa häntäänsä jossakin pilven reunalla ilman kipuja, kaikessa rauhassa.

 

-R

 

Kommentit (8)

KirsiM

❤️. Koskettava teksti (vaikka en varsinainen koiraihminen olekaan). Surullinen, mutta kirjoitettu niin, että hymy ja liikutus nousevat molemmat, yhtaikaa. Näinhän se on; Elämässä. Voimia perheellesi surussa ja luopumisen pyörteissä. Uusi aika alkaa...

Vierailija

Minulla on takana ensimmäinen koiraton vuosi 30 koiravuoden jälkeen. Ikävä on läsnä joka päivä. Voimia!

Konstan kaveri

Voimia ja ihania muistoja. Rakkaan perheenjäsenen menetys on niin kova kokemus. Menetin huhtikuussa 16-vuotiaan koirakaverini. Viimeksi tänään itkin ja samalla muistelin ihania hetkiä. Kun suru hellittää, on tilaa uudelle karvaturrille. Ehkä vuoden päästä. Kaikkea hyvää koko perheelle.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos, samoin! ❤️ Kyllä minulla on vahva tunne, että meidän koti tarvitsee koiran. Ei tämä vain tunnu kodilta ilman!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Tänään olin juuri sellainen kuin en haluaisi olla. Pinna paloi täysin ja huusin niin kovasti, että korvissa soi edelleen. Syy huutooni ei todellakaan ollut huutamisen arvoinen ja joku toinen päivä olisin pystynyt hillitsemään itseni uhmaikäisen kanssa taistellessa. Mutta tänään en pystynyt. Tänään huusin ja raivosin yhtä kovaa kuin lapseni.

Siinä lapselle huutaessani tajusin kuinka typerä olin. Käyttäydyin ihan samalla tavalla kuin hän, joka raivostui tulisesti siitä, että ketsuppi oli makaronilaatikon päällä eikä vierellä. Sen vielä jaksoin tyynesti, mutta silloin meni minulta kuppi nurin kun vesilasi heitettiin pöydälle ja lautanen lattialle. Lautasen sirpaleita siivotessani rauhoituin ja lopulta pyysimme anteeksi.

Olen toki sitä mieltä, että vanhemmatkin saavat näyttää tunteensa, mutta samalle tasolle lapsen kanssa ei tarvitse vajota. Yleensä selvitän asiat rauhallisesti puhumalla eikä pinnani normaalisti pala kovinkaan helposti. Raja tulee kyllä minullakin vastaan ja korotan ääntäni, mutta tämänpäiväinen käytökseni oli täysin ala-arvoista eikä ollenkaan minua itseäni.

 

 

Syyt käytökseeni ovat päivänselvät. Ihan liikaa asioita mielenpäällä tunnepuolella, paljon töitä, jotka pitäisi hoitaa ja aivan liian vähän aikaa. Muutama pitkä päivä sekä huono yö alla ja soppa oli valmis kiehumaan yli. Tunnistan niin selvästi itsestäni syyt nyt jälkikäteen, mutta aiemmin en tiedostanut, että taas rupean olemaan ylikuormitettu monen pikkuasian yhteispainosta.

Normaalisti huomaan itsestäni kun on liikaa asioita hoidettavana ja osaan sitten organisoida arkeni, mutta nyt kyllä homma pääsi paisumaan huomaamatta räjähdyspisteeseen. Arki on itsessään lasten kanssa jo aika helppoa eikä nämä uhmaraivarit yleensä venettä kaada, joten syyn on oltava mielenpäällä olevissa asioissa ja tekemättömissä hommissa. 

Itsesääliin olisi helppo jäädä rypemään, mutta minä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Annan itselleni käytökseni anteeksi ja teen ensi kerralla paremmin. Ensi kerralla muistan kuinka typerä olin enkä anna enää itseni käyttäytyä niin kuin käyttäydyin tänään. Muistan kuinka kamalalta sen jälkeen tuntui. En enää päästä asioita kasaantumaan näin.

Aion organisoida työjuttuni ja aikatauluttaa arkeni lasten kanssa paremmin. Kaikkea ei vain pysty hoitamaan yhtäaikaa eikä tarvitsekaan. Teen selkeät to do -listat ja hoidan asiat pois päiväjärjestyksestä silloin kun on kunkin pestin aika. Tästä tämän hetkisestä asioiden hoitamisesta ei tule mitään. Hautaannun hoidettavien asioiden alle ja yritän hoitaa niitä kaikkia yhtäaikaa.

 

 

Nyt vedän syvään henkeä, juon kupin espressoa ja jatkan eteenpäin! En malta odottaa, että saan aloittaa Elämäni Vuosi -kalenterin täyttämisen joulukuun saapuessa. Aion nimittäin ottaa siitä kaiken irti tässä näitä asioita pyöritellessäni ja elämää aikatauluttaessani.

Muistakaa olla armollisia itsellenne. Kaikki me mokaamme välillä! Tärkeintä on kai myöntää mokanneensa ja tehdä ensi kerralla paremmin.

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Nuorempana tuli aikalailla aina valittua lomakohteeksi jokin rantakohde, jossa aurinkoa piisasi eikä tarvinnut edes poistua hotellialueelta koko loman aikana. Nykyään sitä haluaa jotakin muutakin lomalta kuin pelkkää rantatuolissa makoilua eikä kaupunkiloma kuulosta yhtään hassummalta vaihtoehdolta varsinkin, jos matkustetaan ilman lapsia.

Lasten kanssa loma kyllä kaipaa sen rannan tai altaan, mutta aikuisten kanssa matkustaessa, kaupunkiloma kuulostaa nykyään jo varsin hyvältä vaihtoehdolta. Mietiskelin tähän postaukseen syitä, miksi lähteä kaupunkilomalle. Oletteko samaa mieltä?

 

 

1. Laaja ravintolatarjonta. Rantakohteissa tarjonta on yleensä aika suppea eikä hotellien all inclusivetkaan yleensä ole kovin monipuolisia. Kaupunkilomalla sen sijaan on varaa valita kun koko kaupunki on ravintoloita pullollaan!

2. Nähtävyydet. Kaupunkilomalla tulee nähtyä aika paljon enemmän kuin rantalomalla. Ei tule makoiltua rannalla tai altaalla kaikkia päiviä vaan kaupunkia tulee kuljettua ympäriinsä. Varsinaisia nähtävyyksiäkin on helpompi käydä katselemassa, jos sellaiset kiinnostavat!

 

 

3. Katsaus paikallisten elämään. Kaupunkilomalla näkee paremmin paikallisten elämää kuin rantalomakohteissa ja se on aina välillä hyvinkin silmiä avaavaa. 

4. Julkiset haltuun. Kaupunkilomalla tulee hyödynnettyä julkista liikennettä, kuten ratikoita ja metroa, tehokkaasti varsinkin, jos tulee liikuttua pidempiä matkoja tai jos vaikkapa majoitus on hieman kauempana. Tämä tuo lomaan ihan uuden säväyksensä ja paikallisten elämä tulee myös tutummaksi.

5. Hyvät ostosmahdollisuudet. Kaupungeissa on yleensä paljon paremmat mahdollisuudet shoppailulle kuin rantalomakohteissa. Liikkeitä ja valikoimaa löytyy loputtomasti.

 

 

6. Askeltavoitteet täyttyvät nopeasti. Tai riippuu toki tavoitteista, mutta kaupunkilomalla tulee käveltyä huomattavasti enemmän kuin rantalomalla ja kaupungissa on muutenkin helpompi noudattaa terveellisiä elämäntapoja kuin rantalomalla.

7. Enemmän yöelämää. Jos yöelämä kiinnostaa, kaupunkilomalla on tästäkin melkolailla suurempi valikoima. Meillä näyttelevät kaupunkilomilla yleensä pääosia ruoka, ostokset ja uni, mutta kyllä kaupungeissa näyttää olevan myös yöelämää tarjolla jokaiseen makuun.

 

 

8. Pakkaaminen on helppoa. Yleensä kaupunkilomalle ei tarvitse pakata yhtä paljon vaatetta kuin rantalomalle. Usein pärjää jopa ihan käsimatkatavaroilla ja parilla vaatekerralla. Ja, jos jotain unohtuu, sen saa kaupungista helposti ostettua.

9. Lyhyet lentoajat. Euroopan kaupunkeihin on yleisesti ottaen hyvinkin lyhyet lentoajat ja muutamassa tunnissa lentää Helsingistä kaupunkilomalle hyvin näppärästi! Aikaerokaan ei yleensä päätä huimaa.

10. Viikonloppulomat mahdollisia. Kaupunkiloman ehtii tehdä hyvin viikonlopun aikana kun taas rantaloma vaatii melkeinpä poikkeuksetta koko viikon.

 

Huono omatunto toki minulle tulee nykyään lentämisestä, siitä ei pääse mihinkään. Me lennämme vuodessa ehkä kolme-neljä reissua ja ympäristövaikutukset lentämisellä ovat varmasti kamalat. Ikävä kyllä ei taida olla yhtäkään ympäristöystävällistä tapaa matkustella pitkiä matkoja nopealla aikataululla.

 

-R

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

1. Avioliittoja? Yksi. Olemme olleet naimisissa nyt vajaa paria kuukautta vaille yhdeksän vuotta. Matkaan on mahtunut paljon, mutta en voisi kuvitellakaan jakavani ylä- ja alamäkiä kenenkään muun kanssa.

2. Kihloissa? Kerran. Tämän samaisen miehen kanssa. Menimme kihloihin 12 vuotta sitten kesällä ja itseasiassa oli pakko tarkastaa sormuksesta, että onko siitä jo oikeasti 12 vuotta. Kyllä on! Kihloihin meno on minulle aina ollut se lupaus avioliitosta ja siitä asti kun myöntävästi vastasin, tiesin, että naimisiin haluan mieheni kanssa mennä.

3. Lapsia? Kolme maailman rakkainta! Esikoinen on jo kahdeksan, keskimmäinen neljä ja kuopus kaksi. Äidiksi tulo biologisella tavalla ei ole minulle ollut koskaan mikään itsestäänselvyys. Sain jopa kuulla silloin kun olimme jo vuoden verran esikoista yrittäneet, että välttämättä koskaan ei tule onnistumaan. Onneksi onnistui ja vieläpä kolme kertaa!

4. Lemmikkejä? Tällä hetkellä niitä taitaa olla yhteensä kolmisenkymmentä. Meillä on siis 13-vuotias villakoiravanhus ja lisäksi akvaario täynnä kaloja. Aiemmin meillä oli kaksi koiraa, mutta ranskanbulldoggiherra siirtyi pari vuotta sitten pilvenreunalle röhisemään.

 

 

5. Leikkauksia? Iso leikkaus on kiireellinen sektio, jolla esikoinen sitten viimein jouduttiin parin vuorokauden synnyttämisen jälkeen auttamaan maailmaan. Parannuin sektiosta todella nopeasti ja todella hyvin, joten mitään traumoja ei siitä ole jäänyt. Luomia minulta on leikattu paljon, mutta niitä ei ehkä tähän lasketa? Munasarjakysta myös meinattiin leikata, mutta se räjähti sitten ihan itsekseen. Ei muuten ollut ihan mitään pientä kipua se homma!

6. Tatuointeja? Ei.

7. Lävistyksiä? Napakoru, jonka olen ottanut 16-vuotiaana, mutta korua siinä ei enää ole. Ja korvakorut! Ne on lävistetty itseasiassa parikin kertaa kun vanhat olivat menneet umpeen. Tuoreemmat otin pari vuotta sitten esikoisen kanssa samaan aikaan.

8. Muuttoja? Olen elämässäni muuttanut seitsemän kertaa. Ihan pienenä muutin kerran, 12 vuotiaana toisen kerran ja sitten täysi-ikäisenä omaan asuntooni. Miehen kanssa muutimme ostamaamme paritaloon ja sitten tänne Kumpulaan. Kumpulassa tuli vesivahinko kolme vuotta sitten ja muutimme remontin ajaksi vuokralle. Vuokralla asuimme kolme kuukautta ja sitten taas muutimme takaisin Kumpulaan.

 

 

9. Ottanut lopputilin? En kertaakaan. En siis ole kertaakaan irtisanoutunut, mutta keikkahommia olen lopettanut tekemästä kyllä.

10. Ollut saaressa? Oi kyllä. Vietin kaikki lapsuuteni kesät (ja keväät sekä syksyt) Sipoon saaristossa veneilemässä, joten saaressa on kyllä tullut oltua.

11. Autosi? Kolme isofix-turvaistuinta ei mahdu muuhun kuin kunnon tila-autoon. Joten sellaisella mennään.

12. Ollut lentokoneessa? Olen kyllä. Rakastan matkailua ja muutama reissu vuodessa tulee kyllä tehtyä lentäen.

13. Onko joku itkenyt vuoksesi? On kyllä.

14. Ollut rakastunut? Kyllä! Ja olen tälläkin hetkellä.

15. Ollut ambulanssissa? Valitettavasti. Mutta onneksi vain kerran. Pari vuotta sitten viikon vanha vauva meinasi tukehtua pulautukseensa ja löysimme hänet kauttaaltaan sinisenä kehdostaan. Soitin ambulanssin, odotimme elämämme pisimmät seitsemän minuuttia ja pillit päällä kiidimme sairaalaan.

 

 

16. Luistellut. No joo, ne kerrat kun koulussa on ollut pakko. En vain osaa (eikä kiinnostakaan)!

17. Surfannut? En ja olisin varmasti aivan surkea siinä.

18. Ollut risteilyllä? Olen ollut enkä ole koskaan ymmärtänyt risteilyjen ideaa. Sen ymmärrän, että mennään paikasta toiseen, mutta se perusristeily. En ymmmärrä alkuunkaan enkä ole vielä koskaan ollut nautinnollisella risteilyllä. Ehkä joskus vielä!

19. Ajanut moottoripyörää? En ole.

20. Ratsastanut hevosella? En ole sitäkään! Hevoset eivät ole koskaan olleet minun juttuni.

21. Lähes kuollut. En.

 

 

22. Ollut sairaalassa? Olen ollut. 15-vuotiaana minulla diagnosoitiin kasvain keuhkojen lähellä ja olin jo menossa leikkaukseen kun yksi lääkäri halusi vielä tutkia minut. Kyseessä oli nykytanssitunnilla murtunut kylkiluu, joka kaikissa kuvauksissa oli vaikuttanut kasvaimelta. Minuun oli piirretty leikkauskartatkin jo valmiiksi ja aamulle oli varattuna leikkaus, jota ei sitten tarvittukaan. Murtunut kylkiluu tuntuu selässä edelleen ja muistuttaa olemassaolostaan. Muut kerrat ovat raskauksien aikaiset tutkimukset, kolme synnytystä ja munasarjakysta.

23. Suosikkihedelmä? Ehkä se on banaani. Niin helppo ja täyttävä monikäyttöinen hedelmä!

24. Aamu vai ilta? Ilta ihan ehdottomasti. En ole varsinaisesti aamuihmisiä! Nykyään olen jo alkanut sietämään aamuja, mutta ei ole kauaa siitä kun vielä vihasin aamuja.

25. Lempiväri? Värit! En niin perusta valkoisesta tai harmaasta vaan minun mieleeni ovat värikkäät värit ja sävyt.

26. Viimeisin puhelu? Isältäni, joka hoisi pienempiä lapsia kun olin esikoisen kanssa balettitunnilla. Mies oli töissä.

27. Viimeisin viesti? Kysyin siskolta haluaako hän lähteä syyslomalla reissuun.

 

 

28. Kahvi vai tee? Kahvi! Kunnon tummapaahtoinen kahvi iKaffella tai sitten tuplaespresso. Nuorena yritin juoda juhlamokkaa ja se sai minulle aikaan jatkuvan päänsäryn, tärinän ja huonon olon. Sitten siirryin tummaan paahtoon sekä unohdin suomalaiset kahvit eikä moisia oireita ole sen jälkeen näkynyt. Ei siis moneen vuoteen!

29. Kissa vai koira? Koira. Meillä ei ole koskaan ollut kissoja, mutta koiria kyllä, joten siitä johtuen varmasti valitsen koiran. 

30. Paras vuodenaika? Kesä! Ihan ehdottomasti. Rakastan aurinkoa ja lämpöä eivätkä kylmyys, pimeys, sateet saati pakkaset ole minua varten. Kumpa aina voisi olla kesä niin elämä olisi paljon valoisampaa ja eloisampaa. Kesällä kun kaikki on niin paljon helpompaa.

 

-R

 

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat