Kirjoitukset avainsanalla minä

 

Kirjoittelin alkuvuodesta, että haluan päästä eroon pessimistisestä ajattelutavastani ja nyt haluan kertoa kuinka homma on edennyt. Täältä löytyy ensimmäinen kirjoitukseni aiheesta, jos haluatte sen lukea ensin. 

Ajatukseni pessimismistä eivät ole muuttunuut mihinkään. Edelleenkin inhoan sitä, jos ensimmäisenä mieleeni nousee ns. pahat tai huonot ajatukset. Mutta olenko pystynyt muuttamaan ajattelutapaani? Nousevatko ne negatiiviset asiat edelleen mieleeni? Vai olenko pystynyt muuttamaan itseäni niin, että pessimistiset ajatukset ovat menneen talven lumia?

 

 

Edelleen usein se pessimistinen ajatus nousee ensimmäisenä mieleeni, jos tilanne vaikuttaa "uhkaavalta". Siihen en ole pystynyt vaikuttamaan, että se ensimmäinen ajatukseni on näissä lasten sairastelutilanteissa ym. se negatiivinen. Mutta siihen, miten ajattelutapaani siitä eteenpäin jatkan, olen todellakin voinut vaikuttaa!

Itse olen toiminut niin, että heti kun sellainen tilanne tulee, että ajatukset suuntaavat pessimismin puolelle, otan mielessäni aikalisän. Tiedän, että ne on ne hormonit tai se minun temperamenttini, joka jyllää. Siinä aikalisässäni anna niiden tunteideni tulla ja mennä, sillä tiedän, että niistä ei ole mitään hyötyä eivätkä ne johda mihinkään. Hylkään ne fiilikset ja otan järjen käyttöön.

Ajattelen tilanteen mielessäni järjellä läpi. Mikä on tilanne? Onko oikeasti syytä ajatella negatiivisesti? Onko tilanne todella niin kamala, että on ihan oikesti syytä maalata koko maailma mustaksi? Onko tällä asialla merkitystä vuoden tai edes kuukauden päästä?

 

 

Tosiaan, aikani kun asiaa mielessäni pyörittelen, useimmiten saan tunteeni hallintaan ja pystyn ajattelemaan asian järjellä. Ei pessimismistä tai negatiivisesta ajattelusta ole ikinä ollut minulle hyötyä. Siitä ei ole ikinä seurannut mitään hyvää. Ei ikinä se positiivinen lopputulos ole tuntunut paremmalta vaikka aluksi olisin ajatellut sitä huonointa.

Myönnän, että vähän kun keskittyminen herpaantuu enkä jaksa kääntää ajatuksiani, pessismismi iskee kyllä, jos siihen on tilaisuus. Esimerkiksi pms-aika on kamala edelleen. Silloin pessimismi yrittää nostaa päätään vähän väliä ja vaikka suurimmaksi osaksi jaksan taistella vastaan, ainakin viimeksi pari maailmanloppua pääsi syntymään.

Ja silloin kun se maailmanloppu on päässyt syntymään, on tosi vaikea enää kääntää ajatuksia positiiviseen. Tosin siihenkin kyllä pystyy kun tarpeeksi yrittää. Se on kuitenkin minulle tosi vaikeaa, sillä yleensä kun maailmanloppu on päällä, minun pitää saada rypeä siinä oma aikani. SIlloin on jo niin syvällä siinä omassa pessimismissä, että ulos on vaikea päästä.

 

 

Mutta kuten sanottu, olen oppinut käsittelemään pessimismiäni ja ymmärrän, että siitä ei todellakaan seuraa mitään hyvää. On paljon kehittävämpää keskittyä siihen kaikkeen hyvään ja sitten hoidella ne p*skat jutut kun ne osuvat kohdalle. Ne vastoinkäymiset iskevät päälle kuitenkin kun ovat niin tehdäkseen eikä pessimismi niitä estä tulemasta.

Keskitytään siis kaikkeen hyvään!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Sain tämän haasteen jo kauan aikaa sitten ja olen täysin unohtanut vastata siihen. Mutta nyt täältä pesee! Tässä olisi minun 3 asiaa -haasteen vastaukseni. Kuvissa on ehdottomia lempilainauksia, jotka olen jo joskus aiemminkin julkaissut. Minusta ne vain sopivat tähän minä -teemaan.

Tykkään näistä haasteista, sillä näitä tehdä saa todellakin mietiskellä, että minkälainen ihminen sitä oikeastaan loppujen lopuksi pohjimmiltaan on. Välillä tulee ihan uusia asioita mieleen ja toisaalta taas ne tietyt samat luonteenpiirteet muistuttelevat itsestään. Toivon, että kaikki, jotka haluatte haasteen vastaanottaa, teette sen ja vastaatte kysymyksiin! Näitä on mielenkiintoista lukea.

Mutta nyt. Tässä on minun vastaukseni (ja lempilainaukseni uudelleen):

 

 

3 asiaa, joista pidän

Pidän perheen yhteisestä, kiireettömästä, ajasta, kahvista ja punaviinistä. Okei, kuohuviini ja valkkarikin menee! Mutta perheaika. Se on parasta aikaa!

 

3 asiaa, joista en pidä

En pidä siitä, että ihmiset ovat ilkeitä. Ei sillä, että he ilkeilyllään minua satuttaisivat vaan en pidä siitä ajatuksesta, että joku haluaa olla ilkeä toiselle ihmiselle. En pidä myöskään likaisesta kodista enkä sairastamisesta. Itse sairastan aika harvoin, mutta pienten lasten vanhempana, lastentaudit ovat hyvin tuttuja.

 

 

3 asiaa, joita tein viikonloppuna

Nyt täytyy oikein miettiä, kun tuntuu, että viikonlopusta on ikuisuus. Öö, taidettiin lauantaina käydä pojan reenien ja pienimmäisen päiväunien jälkeen ostoksilla Ikeassa  ja sitten ruokakaupassa. Lauantai-sunnuntaiyönä alkoi nuha lapsilla, joten päivä meni aikalailla matalalentona, enkä tehnyt oikeastaan muuta kuin siivonnut ja laittanut pyykkiä.

 

3 asiaa, jotka osaan

Osaan seistä päälläni, saan itseni mitä ihmeellisempiin jooga-asanoihin ja osaan tehdä itse kosmetiikkaa.

 

3 asiaa, joita en osaa

En osaa leipoa, laittaa ruokaa enkä muuten osaa luistella. Mies kyllä sanoo, että osaisin loihtia keittiössä vaikka mitä kun kerran sieltä valmistuu jos jonkinlaista kosmetiikkaakin. Mutta kuka tietää, ehkä innostun ruoanlaitosta ja leipomisestakin vielä jonain päivänä!

 

 

3 asiaa, jotka haluaisin osata

Erilaisia jooga-asanoita, joita haluaisin osta, on vaikka kuinka monta, mutta haluaisin osata seistä käsilläni ilman tukea, haluaisin osata hallita temperamenttiani paremmin sekä haluaisin osata meditoida. Olisi mahtavaa osata tyhjentää pääkoppa ja jättää kurjat ajatukset taka-alalle.

 

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä

Minun pitäisi siivota alakerta, järjestellä alakerran varasto ja laittaa talvivaatteet säilöön. Bonuksena vielä 4. asia - ikkunat pitäisi pestä. Ärsyttävää, tylsää ja tylsää!

 

3 asiaa, joista stressaan

Yleisesti ottaen stressaan kaikesta sellaisesta, johon en itse pysty vaikuttamaan. Stressaan lasten sairastelusta ja stressaan siitä, että mitä, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Stressaan siitä, että mitä, jos mielessäni kehittelemät pahimmat skenaarioini tapahtuvat.

 

 

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan

Jooga, hyvä ruoka ja punaviini (tai kuohari ja valkkari - kaikki käy). Ja rento olo on taattu!

 

3 asiaa, joista puhun usein

Lapset, sisustus ja remonttisuunnitelmat. Niiden asioiden ympärillä minun arkeni aikalailla pyörii, joten niistä tulee puhuttuakin paljon.

 

 

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle

Jooga- tai treenitrikoot, villasukat ja rintsikat. Treenitrikoot ovat vakituinen kotiasuni, villasukat tai jotkut tossut ovat aina jalassa ja ilman rintsikoita en osaa olla.

 

3 asiaa, joita en pue päälleni

En viihdy farkuissa tai missään muissakaan vyötäröltä puristavissa housuissa, kovin avonaisissa paidoissa enkä lyhyessä hameessa. Jos housut puristaa vyöräröltä, on minun vaikea olla. Ja taas avonaisen paidan sekä lyhyen hameen koen epäkäytännölliseksi lasten kanssa kyykkiessä kun jostain päin vilkkuu kokoajan.

 

 

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia

Jalusta kameraan, joogamatto ja kesävaatteita minulle sekä lapsille. Jalusta auttaisi sisätilojen kuvaamisessa, joogamattoni on rikki ja nyt tuntuu, että vihdoinkin kesä tekee tuloaan. Täytyy toki ensin käydä varastossa olevat kesävaatteet läpi ja sitten vasta tehdä mahdollisia hankintoja!

 

3 asiaa, joista unelmoin

Kuulostaa varmaan tylsältä, mutta unelmoin lottovoitosta sekä terveestä ja onnellisesta elämästä.

 

 

3 asiaa, joita pelkään

Pelkään, että läheisilleni tai minulle tapahtuu jotain pahaa. Pelkään välillä tätä nykymaailman tilannetta konflikteineen ja terrorismeineen. Pelkään muuten myös ampiaisia.

 

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

Sen verran olen taikauskoinen, että en uskalla kertoa asioista, jota oikeasti toivon tapahtuvan! Mutta toivoisin, että kesästä tulee ihanan lämmin ja pitkä. Toivon, että pappa tulisi pian takaisin kotiin reissusta ja toivon, että tämän vuoden sairastelut alkaisivat olla jo sairastettu.

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Tervetuloa seuraamaan meidän tiistaipäiväämme, joka oli aikalailla sellainen perus arkipäivä kouluineen ja reeneineen. Arki on hektistä ja aika aikataulutettua, mutta rakastan sitä!

 

 

Tiistai 24.4.2018

Pokkeuksellisesti herätään vasta kello 7.00. Yleensä pienin lapsista herää vähän kuuden jälkeen ja kasin aamuina koululainenkin herätetään klo 6.30 viimeistään. Tiistaisin on ysin aamu, joten riittää, että herätään seiskalta.

Ensisijaiset aamutoimet eli aamumaito pienimmälle sekä koululaiselle aamupala, vaatteiden vaihto ja hiusten letitys. Muut hän hoitaa itse kyllä. Sitten hetki lastenohjelmia, ulkovaatteet päälle, repun tsekkaus ja eikun koulumatkalle kello 8.20. Heilutetaan pienempien kanssa koululaiselle ikkunasta ja aletaan syömään aamupalaa.

Minun aamuni käynnistyy lasillisella vettä ja isolla kupilla tummapaahtoista kahvia iKaffella höystettynä. Tämän tarvitsen siis heti herättyäni hammaspesun jälkeen ja aamupalan syön sitten vasta joskus kun muistan ja ehdin.

 

 

Kun lapset ovat syöneet, vaihdetaan vaatteet ja aletaan leikkiä. Touhua ja leikkiä lapset onneksi keksivät itsekseen ja minua tarvitaan nostelemaan tavaroita hyllyiltä ja satunnaisesti riitoja sovittelemaan. Ja tietenkin siivoamaan lelut takaisin paikoilleen. Se tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä lapsille.

Ruokimme kalat (kyllä, meillä on akvaario), asettelimme uutta pojan ostamaa pientä puuta ympäri olohuonetta ja löysimme sille paikan. Keksin taas uuden idean olohuoneeseen ja siirsimme tv-tason sohvapöydäksi. Lapset tykkäävät olla mukana minun sisustusjutuissani ja heiltä kumpuaa aina mitä hienompia ideoita!

Kello 9.10 laittelen astiat koneesta kaappeihin ja likaiset koneeseen. Kone ei tule täyteen, joten käyntiin sitä ei saa. Laitan toisen kupin kahvia tippumaan ja menen nostamaan legolaatikkoa hyllyköstä. Pyyhin pölyt, joita en en edellisen päivän siivouksessa ehtinyt pyyhkiä.

 

 

Ulkona sataa vettä, joten päätämme, että tänään ei ulkoilla. Lapset haluavat ammeeseen ja se sopii minulle vallan mainiosti. Juon toisen kupin kahvia legoleikkien lomassa, kasaamme pyykit pyykkikassiin ja menemme alakertaan.

Laitamme pyykit koneeseen ja laskemme veden kylpyammeeseen. Lapset ovat ammeessa ja minä pesen samalla vessan, joka siis on näköetäisyydellä ammeesta - ihan siinä vieressä. Saan vessan joten kuten pestyä kun silmät ovat kokoajan ammeessa, mutta parempi se kuin ei ollenkaan.

 

 

Kello 12.10 tulemme takaisin yläkertaan ja lämmitämme makaronilaatikkoa. Syömme ja jatkamme leikkiä kunnes kello on 13.00 ja pienintä alkaa väsyttää. Neiti juo maidon ja menemme kaksin alakertaan. Minä laitan märät pyykit valmiiksi kuivuriin ja seuraavat likaiset pyykit pesuaineineen pyykkikoneeseen, jotta koneet voi käynnistää sitten kun neiti herää. Uni tulee silmään klo 13.30.

Siivoan leluja paikoilleen ja laitan kahvin tippumaan. Poika alkaa leikkiä ja minä rupean viimeistelemään päivän blogipostausta. Koululainen tulee koulusta kotiin klo 14.00 ja laitan lapsille välipalaa. Sitten on läksyjen vuoro ja alamme etsiä sopivaa kirjaa, jonka voisi ottaa kouluun mukaan. Saan blogihommat valmiiksi ja sopiva kirjakin löytyy.

 

 

Istahdan sohvalle ja juon kahvia siinä hetken kun esikoinen lukee minulle koulutehtäväänsä. Sen jälkeen alan taas siivoamaan leluja paikoilleen. Miten niitä voi ollakin ympäri taloa?

On reenipäivä, joten lämmitän päivällistä normaalia aiemmin - isommat lapset syövät jo klo 16.00 ja pieninkin herää. Reilut parin tunnin unet eivät yleensä kuulu neitokaisen päiväohjelmaan, mutta en todellakaan valita! Maanataina nukkuttiin tunti, joten tämä on ihan huippua. Laitan kuivausrummun ja pesukoneen käyntiin.

 

 

Leikimme ja esikoinen lukee kirjaa pienemmille. Kello 17.00 lämmitän ihan pienimmäisellekin makaronilaatikkoa ja teen esikoiselle nutturan balettituntia varten. Hän vaihtaa vaatteet ja katsoo reenikassin kuntoon. Laitan juomapullon mukaan kassiin ja putsaan ruokapöydän.

Tässä vaiheessa päivää kello on 17.20 ja tanssitunnille pitäisi päästä lähtemään kymmenen minuutin päästä. Kiire nostaa taas päätänsä ja hoputan keskimmäistä vessaan sekä pienintä vaipanvaihtoon. Mies yrittää tulla reenipäivinä kotiin tavallista aiemmin ja käymme niinä päivinä kaupassa porukalla kun esikoinen on baletissa.

Mies tulee juuri ennen puolta kuutta kotiin ja pääsemme matkaan koko sakki klo 17.40 eli kymmenen minuuttia myöhässä. Ehdimme juuri ja juuri tanssikoululle ajoissa ja saatan tytön sisään koululle. Menen takaisin autolle ja ajelemme siitä ruokakauppaan. Tunti kestää 45 minuuttia, joten ehdimme siinä ajassa tehdä ostokset ja palata takaisin autolle.

Ajamme takaisin tanssikoululle ja haen tytön sisältä autolle. Jatkamme matkaa kotiin ja sitten onkin jo iltatoimien aika kellon näyttäessä 19.10. Iltapesut ja -palat työn alle siis. Hammaspesut ja lapset makuuhuoneeseen. Laitan tässä välissä vielä yhden satsin pyykkiä kuivausrumpuun ja tulen yläkertaan klo 20.30. Lapset nukahtavat vähän ennen ysiä ja menen suihkuun.

 

 

Mies tekee hetken töitä ja sitten meille ruokaa. Syömme sohvalla ja katselemme Netflixiä. Käsittelen muutamat kuvat blogia varten ja luonnostelen seuraavaa postausta. Menemme nukkumaan yhdentoista jälkeen ja unta ei tarvitse odotella vaan sammun heti kun laitan pään tyynyyn.

 

-R

 

Kommentit (2)

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

No älä! Mies on aivan törkeen hyvä kokki vaikkei siis kokki olekaan muuta kuin meidän perheessä. ;)

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Sydämellinen kiitos juuri sinulle, että luet minun blogiani!

Vaikka silloin joskus aloitinkin blogin kirjoittelun ihan täysin minua itseäni varten - ihan vain oman pääni tuulettelua varten - on pakko myöntää, että on aivan mahtavaa huomata, että oikeasti blogiani luetaan. Että vaikka yksinäni täällä Kumpulassa kirjoittelenkin, en todellakaan ole yksin vaan blogiani lukee niin monta lukijaa, että on aika kiittää ja järjestää arvonta.

 

 

Kävimme lasten kanssa ostoksilla Tammer Outletissa  Nekalassa ja ostimme sieltä aivan ihanan unisiepparin, jonka haluan teidän, lukijoideni, kesken arpoa.

Rakastan unisieppareita ihan hurjan paljon ja meillä onkin jokaisen sängyn päädyssä sellainen unia vahtimassa. No ei sentään vahtimassa, mutta kaunistamassa sisustusta.

Rakastan myös tätä blogin kirjoittamista ja siitä onkin tullut minulle elämäntapa. Tykkään kirjoittaa tästä meidän ihan tavallisesta arjesta ja siitä, että sekin on aika kivaa. Ei tarvita mitään ihmeellisyyksiä siihen, että voi olla onnellinen tai että arki voi olla ihanaa.

 

 

Kirjoitan mielelläni myös luonnonkosmetiikasta ja jaan innolla ohjeita sekä vinkkejä itsetehtyihin kosmetiikkatuotteisiin, sillä ne ovat lähellä sydäntäni. Toivon, että pystyn inspiroimaan lukijoitani kokeilemaan luonnonkosmetiikan tuotteita ja meikkejä sekä innostumaan kotikosmetiikasta.

Sisustus on myös asia, josta kirjoitan paljon. Tykkään sisustaa ja häärätä kotona kannellen tavaroita ympäriinsä. Välillä vaihtuu huonekalujen paikat ja välillä ihan huoneidenkin käyttötarkoitukset. Haluan näyttää, että aina ei kaikki tarvitse olla viimeisen päälle merkkitavaroita vaan ihan oikeasti tavallinen ja persoonallinen kotikin on kaunis!

 

 

Mutta siis siihen arvontaan. Arvon kaikkien Koti Kumpulassa -blogin Facebook-sivun  seuraajien kesken kuvissa esiintyvän 4Living  unisiepparin. Facebookiin päivitän aina kaikki postaukseni, joten se on oiva tapa seurata blogiani. Lisäksi blogi löytyy myös Bloglovinista  ja Instagramista.

Tosiaan, tykkää blogin Facebook-sivusta ja seuraa sitä niin olet arvonnassa mukana. Arvonnan suoritan maanantaina 23.4. klo 20.00 ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti Facebookin kautta.

Arvonnasta vastaa Koti Kumpulassa -blogi eikä Facebook tai muutkaan osapuolet ole siinä mukana.

Onnea arvontaan ja kiitos, että luet blogiani!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat