Kirjoitukset avainsanalla kiire

 

Haluan oppia tykkäämään aamuista. En tykkää siitä, että aamut ovat minulle täynnä kiirettä sekä kiukkua ja mikä pahinta, minä olen yksi niistä kiukuttelijoista. Lasten kiukku kuuluu elämään, mutta aikuisen ihmisen aamukiukku ei.

Haluaisin herätä hyväntuulisena ja täynnä energiaa, mutta herään hemmetin kiukkuisena ja väsyneenä. Vaikka olenkin näillä yöheräämisillä aamulla väistämättä väsynyt, ei silti tarvitsisi olla kiukkuinen. Kunpa vain oppisin nielemään sen väsyni ja näkemään kaiken hyvän.

 

 

Aamukiukusta pahempaa tekee se, että lapseni taitavat vihata sekä nukkumista että aamuja. Meillä herätään yössä vähintään pari-kolme kertaa ja kaikki lapset ovat hereillä ennen aamuseitsemää. Ensimmäinen herää yleensä vähän yli kuusi, joskus puoli kuudeltakin. Minun mielestänihän silloin on vielä täysi yö enkä kykene siihen aikaan minkäänlaiseen järjelliseen ajatteluun saati tekemiseen.

Vaikka olenkin lasten kanssa kotona, ovat aamut siltä osin aikataulutettuja, että täytyy saada koululaisen (ja tietenkin pienempienkin) aamutoimet hoidettua niin, että hän pääsee ajoissa koulumatkalleen. Joskus mietin sitä kuinka kiireisiä aamut olisivat, jos meidän kaikkien täytyisi lähteä jonnekin. Toki aamupalaa ei silloin varmastikaan syötäisi kotona, mutta kuitenkin.

Siitäkin kiireestä nimittäin on kokemusta kun koko eskarivuosi minun täytyi kuljettaa (silloin vielä) vauvan ja pikkupojan kanssa eskarilainen koululle. Ne aamut olivat suoraan sanottuna kamalia kaiken aamupala- ja pukemishässäkän takia. Eikä riittänyt, että vietiin eskarilainen koulun pihaan vaan piti laittaa pikkuiset rattaisiin ja saattaa lapsi koululle luokkaan asti.

 

 

Mutta varmasti viime vuodesta on jäänyt minulle sellainen aamuahdistus kun yksin sain aamulähtöjen ja koulukuljetusten kanssa tapella. Olin valmistautunut jatkamaan sitä vielä tänäkin vuonna, mutta kun koululainen ilmoitti, että on iso ja kävelee itse, en ehkä ole vielä ymmärtänyt sitä, että minulla ei olekaan enää mikään kiire.

Edelleen aamut siis tuntuvat jotenkin kovin ahdistavilta vaikka eihän tässä ihan oikeasti enää ole mitään ahdistavaa. Herätään aikaisin, hoidetaan aamutoimet ja koululainen koulumatkalle. Sitten suunnitellaan päivän ohjelmaa, joka sekin on ihan vapaavalintaista, sillä enää meidän ei tarvitse hakea koululaista koululta.

 

Minua stressasi ennen myös se, että lapseni eivät suostu syömään aamupalaa. Nykyään kun ei tarvitse lähteä minnekään, syömme vasta myöhäisen aamupalan siinä ennen kymmentä ja lähdemme ulos, kylään tai kauppaan. Kotona täytyy olla vasta kun koululainen tulee kotiin.

Aikani yritin tuputtaa aamupalaa, mutta kun se ei maistu niin se ei vain maistu. Tulin siihen lopputulokseen, että kaikki eivät vain syö heti aamulla ja tämä oivallus on rauhoittanut aamukiukkuani paljon. En enää stressaa niinkään hölmöstä asiasta kuin aamupala.

Siitä aamukiukusta (omastani) yritän kovasti päästä eroon ja olen onnistunutkin. Juon herättyäni vettä, pesen hampaat, vaihdan vaatteet ja juon aamukahvin samalla kun hoidetaan lasten aamutoimia. Keitän itselleni puuron, sillä minun täytyy kyllä syödä aamupala heti aamulla tai muuten ei tule mistän mitään. 

 

 

Laitan diffuuseriin tuoksumaan virkistäviä öljyjä ja muistuttelen itseäni siitä, että meillä ei ole mikään kiire eikä meidän täydy tehdä yhtään mitään, kuten lähteä kiireellä koululle. Se on ehkä itsensä pettämistä, sillä kun kello tulee kymmenen, lapset todella tarvitsevat jotain tekemistä. Mutta siinä aamukiireessä meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin hoitaa koululainen koulumatkalleen.

 

 

Näin lauantaina on hirmuisen hyvä kirjoitella hyvistä ja kiireettömistä aamuista, mutta minä tosissani yritän karistaa aamukiukun pois ja opetella nauttimaan aamuista. Ihan oikeastikin, nykyään aamut ovat aika jees ja yritän muistaa tämän taas maanantaiaamuna!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat