Kirjoitukset avainsanalla arki

 

Onni se vasta on jännä asia. Välillä sitä ei meinaa löytää mistään, mutta sitten kun pysähtyy ja hieman etsiskelee, onni löytyy pienistä arkisista asioista ihan kaikkialta.

Viime aikoina onni on löytynyt:

  • auringosta
  • hyvästä ruuasta
  • lasten leikeistä
  • uusista oivalluksista
  • uuden oppimisesta
  • ystävistä
  • pienistä onnistumisista
  • toisen iloiseksi tekemisestä

 

 

  • vesisateesta
  • uusiksi järjestetystä lastenhuoneesta
  • uudesta muistikirjasta
  • lasillisesta viiniä
  • yllätyksistä
  • kauniista sanoista
  • uudesta puhelimesta
  • kupillisesta kahvia
  • vastasiivotusta kodista
  • hellästä kosketuksesta.

 

 

Olen päättänyt, että yritän löytää onnen joka päivä pienistäkin jutuista. Jospa silloin ne pienet arjen haasteetkin tuntuisivat helpommilta!

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Huomasin tässä yhtäkkiä ajattelevani, että arkihan on ihmisen parasta aikaa. Kaikki tämä oravanpyörä ja ruuhkavuodetkin ovat pahimmillaan, mutta minä olen yhtäkkiä oppinut nauttimaan arjesta ihan eri tavalla kuin ennen! Mitä ihmettä oikein on tapahtunut kun aamut eivät enää pännikään?

Olen melko varma, että ponnisteluni pessimismin karkoittamiseen on tuottanut tulosta. Aamut ovat oikeastaan usein aika mukavia, vaikka edelleenkin täällä herätään ennen kukonlaulua joka aamu ja mieskin lähtee töihin ihan yhtä aikaisin kuin aina ennenkin. Tai oikeastaan aiempaa aikaisemminkin. Tänäänkin jo ennen kuutta.

 

 

Lapset kiukuttelevat ja tappelevat ihan kuin ennenkin ja pienimmälläkin on uhma ihanasti aluillaan. Arki on todellista aikataulutusta, koulun lukkarin mukaan juoksemista ja harrastuksiin kulkemista. Silti minä nautin siitä enkä jaksa stressata kaikesta mikä voisi mennä pieleen.

Eniten minua kuitenkin ihmetyttää aamut. Minähän vihasin aamuja vielä jokin aika sitten! Minä olin aina kamalalla tuulella herättyäni ja otti aikansa sekä aika monta kahvikupillista, että pystyin olemaan ihmisiksi. Nyt ei enää hetkeen ole ahdistanut herätä, vaikka liian aikaisin täällä edelleen herätäänkin.

Mitä aamuille oikein on tapahtunut? Onko oikeasti pessimismi vetänyt minua niin alas, että en ole nähnyt aamulla muuta kuin kaiken sen, mikä ei ole sujunut hyvin? Uskoisin niin, sillä varsinaisesti mikään muu ei ole muuttunut kuin minun ajattelutapani ja suhtautumiseni aamuihin. Ihan yhtälailla meillä edelleen öisin heräillään ja univelkaa kertyy kokoajan.

 

 

Ei täällä nyt joka aamu aurinko paista ja elämä ole ruusuista. Tänäänkin oli suoraan sanottuna aivan kamala aamu. Kaikki meni päin prinkkalaa ja pienimmät kiukuttelivat lounasaikaan asti. Silti selvisin aamusta ja vaikka pyykinpesukonekin osoittaa hajoamisen merkkejä, minä en hajonnut.

Minua vähän hymyilyttikin, että pitipä sattua, kun aamulla yritin taistelusta selvitä ehjin nahoin. Olin meinaan jo eilen kirjoittanut osan tästä postauksesta ja suunnittelin oikein nauttivani tästä aamusta, jotta voin sitten viimeistellä kirjoitukseni. No, ihan nauttimaan ei tänään päästy - kunhan yritin selvitä päiväuniaikaan asti.

 

 

Välillä tulee näitä huonoja aamuja, se on selvä. Aiemmin olisin pilannut koko päiväni ajattelemalla, että nyt lapset ovat varmasti tulossa kipeiksi kun näin karjuvat. Tai että nyt kaikki aamut tästä eteenpäin ovat sitten yhtä kamalia ja peli on menetetty. Hyvästi hyvät aamut!

Nyt kuitenkin ajattelen asian niin, että lapset tosiaan voivat olla tulossa kipeiksi tai sitten eivät. Ei se, että pilaan oman päiväni, ainakaan estä lapsia sairastumasta. Kyllä he kipeiksi tulevat, jos ovat tullakseen. Se on taas sellainen asia, jota en voi muuttaa. Mutta oman ajattelutapani voin eikä negatiivisuus ainakaan asioita paranna.

Mikään yltiöpositiivinen ihminen en edelleenkään ole, mutta täysin pessimistiksikään minua ei ehkä enää pysty kuvailemaan. Toki joskus pessimistisiä ajatuksia mieleeni nousee, mutta tunnistan ne melko hyvin ja pyrin sitten ajattelemaan asioista erilailla.

 

-R

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Tervetuloa seuraamaan meidän tiistaipäiväämme, joka oli aikalailla sellainen perus arkipäivä kouluineen ja reeneineen. Arki on hektistä ja aika aikataulutettua, mutta rakastan sitä!

 

 

Tiistai 24.4.2018

Pokkeuksellisesti herätään vasta kello 7.00. Yleensä pienin lapsista herää vähän kuuden jälkeen ja kasin aamuina koululainenkin herätetään klo 6.30 viimeistään. Tiistaisin on ysin aamu, joten riittää, että herätään seiskalta.

Ensisijaiset aamutoimet eli aamumaito pienimmälle sekä koululaiselle aamupala, vaatteiden vaihto ja hiusten letitys. Muut hän hoitaa itse kyllä. Sitten hetki lastenohjelmia, ulkovaatteet päälle, repun tsekkaus ja eikun koulumatkalle kello 8.20. Heilutetaan pienempien kanssa koululaiselle ikkunasta ja aletaan syömään aamupalaa.

Minun aamuni käynnistyy lasillisella vettä ja isolla kupilla tummapaahtoista kahvia iKaffella höystettynä. Tämän tarvitsen siis heti herättyäni hammaspesun jälkeen ja aamupalan syön sitten vasta joskus kun muistan ja ehdin.

 

 

Kun lapset ovat syöneet, vaihdetaan vaatteet ja aletaan leikkiä. Touhua ja leikkiä lapset onneksi keksivät itsekseen ja minua tarvitaan nostelemaan tavaroita hyllyiltä ja satunnaisesti riitoja sovittelemaan. Ja tietenkin siivoamaan lelut takaisin paikoilleen. Se tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä lapsille.

Ruokimme kalat (kyllä, meillä on akvaario), asettelimme uutta pojan ostamaa pientä puuta ympäri olohuonetta ja löysimme sille paikan. Keksin taas uuden idean olohuoneeseen ja siirsimme tv-tason sohvapöydäksi. Lapset tykkäävät olla mukana minun sisustusjutuissani ja heiltä kumpuaa aina mitä hienompia ideoita!

Kello 9.10 laittelen astiat koneesta kaappeihin ja likaiset koneeseen. Kone ei tule täyteen, joten käyntiin sitä ei saa. Laitan toisen kupin kahvia tippumaan ja menen nostamaan legolaatikkoa hyllyköstä. Pyyhin pölyt, joita en en edellisen päivän siivouksessa ehtinyt pyyhkiä.

 

 

Ulkona sataa vettä, joten päätämme, että tänään ei ulkoilla. Lapset haluavat ammeeseen ja se sopii minulle vallan mainiosti. Juon toisen kupin kahvia legoleikkien lomassa, kasaamme pyykit pyykkikassiin ja menemme alakertaan.

Laitamme pyykit koneeseen ja laskemme veden kylpyammeeseen. Lapset ovat ammeessa ja minä pesen samalla vessan, joka siis on näköetäisyydellä ammeesta - ihan siinä vieressä. Saan vessan joten kuten pestyä kun silmät ovat kokoajan ammeessa, mutta parempi se kuin ei ollenkaan.

 

 

Kello 12.10 tulemme takaisin yläkertaan ja lämmitämme makaronilaatikkoa. Syömme ja jatkamme leikkiä kunnes kello on 13.00 ja pienintä alkaa väsyttää. Neiti juo maidon ja menemme kaksin alakertaan. Minä laitan märät pyykit valmiiksi kuivuriin ja seuraavat likaiset pyykit pesuaineineen pyykkikoneeseen, jotta koneet voi käynnistää sitten kun neiti herää. Uni tulee silmään klo 13.30.

Siivoan leluja paikoilleen ja laitan kahvin tippumaan. Poika alkaa leikkiä ja minä rupean viimeistelemään päivän blogipostausta. Koululainen tulee koulusta kotiin klo 14.00 ja laitan lapsille välipalaa. Sitten on läksyjen vuoro ja alamme etsiä sopivaa kirjaa, jonka voisi ottaa kouluun mukaan. Saan blogihommat valmiiksi ja sopiva kirjakin löytyy.

 

 

Istahdan sohvalle ja juon kahvia siinä hetken kun esikoinen lukee minulle koulutehtäväänsä. Sen jälkeen alan taas siivoamaan leluja paikoilleen. Miten niitä voi ollakin ympäri taloa?

On reenipäivä, joten lämmitän päivällistä normaalia aiemmin - isommat lapset syövät jo klo 16.00 ja pieninkin herää. Reilut parin tunnin unet eivät yleensä kuulu neitokaisen päiväohjelmaan, mutta en todellakaan valita! Maanataina nukkuttiin tunti, joten tämä on ihan huippua. Laitan kuivausrummun ja pesukoneen käyntiin.

 

 

Leikimme ja esikoinen lukee kirjaa pienemmille. Kello 17.00 lämmitän ihan pienimmäisellekin makaronilaatikkoa ja teen esikoiselle nutturan balettituntia varten. Hän vaihtaa vaatteet ja katsoo reenikassin kuntoon. Laitan juomapullon mukaan kassiin ja putsaan ruokapöydän.

Tässä vaiheessa päivää kello on 17.20 ja tanssitunnille pitäisi päästä lähtemään kymmenen minuutin päästä. Kiire nostaa taas päätänsä ja hoputan keskimmäistä vessaan sekä pienintä vaipanvaihtoon. Mies yrittää tulla reenipäivinä kotiin tavallista aiemmin ja käymme niinä päivinä kaupassa porukalla kun esikoinen on baletissa.

Mies tulee juuri ennen puolta kuutta kotiin ja pääsemme matkaan koko sakki klo 17.40 eli kymmenen minuuttia myöhässä. Ehdimme juuri ja juuri tanssikoululle ajoissa ja saatan tytön sisään koululle. Menen takaisin autolle ja ajelemme siitä ruokakauppaan. Tunti kestää 45 minuuttia, joten ehdimme siinä ajassa tehdä ostokset ja palata takaisin autolle.

Ajamme takaisin tanssikoululle ja haen tytön sisältä autolle. Jatkamme matkaa kotiin ja sitten onkin jo iltatoimien aika kellon näyttäessä 19.10. Iltapesut ja -palat työn alle siis. Hammaspesut ja lapset makuuhuoneeseen. Laitan tässä välissä vielä yhden satsin pyykkiä kuivausrumpuun ja tulen yläkertaan klo 20.30. Lapset nukahtavat vähän ennen ysiä ja menen suihkuun.

 

 

Mies tekee hetken töitä ja sitten meille ruokaa. Syömme sohvalla ja katselemme Netflixiä. Käsittelen muutamat kuvat blogia varten ja luonnostelen seuraavaa postausta. Menemme nukkumaan yhdentoista jälkeen ja unta ei tarvitse odotella vaan sammun heti kun laitan pään tyynyyn.

 

-R

 

Kommentit (2)

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

No älä! Mies on aivan törkeen hyvä kokki vaikkei siis kokki olekaan muuta kuin meidän perheessä. ;)

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Haluan oppia tykkäämään aamuista. En tykkää siitä, että aamut ovat minulle täynnä kiirettä sekä kiukkua ja mikä pahinta, minä olen yksi niistä kiukuttelijoista. Lasten kiukku kuuluu elämään, mutta aikuisen ihmisen aamukiukku ei.

Haluaisin herätä hyväntuulisena ja täynnä energiaa, mutta herään hemmetin kiukkuisena ja väsyneenä. Vaikka olenkin näillä yöheräämisillä aamulla väistämättä väsynyt, ei silti tarvitsisi olla kiukkuinen. Kunpa vain oppisin nielemään sen väsyni ja näkemään kaiken hyvän.

 

 

Aamukiukusta pahempaa tekee se, että lapseni taitavat vihata sekä nukkumista että aamuja. Meillä herätään yössä vähintään pari-kolme kertaa ja kaikki lapset ovat hereillä ennen aamuseitsemää. Ensimmäinen herää yleensä vähän yli kuusi, joskus puoli kuudeltakin. Minun mielestänihän silloin on vielä täysi yö enkä kykene siihen aikaan minkäänlaiseen järjelliseen ajatteluun saati tekemiseen.

Vaikka olenkin lasten kanssa kotona, ovat aamut siltä osin aikataulutettuja, että täytyy saada koululaisen (ja tietenkin pienempienkin) aamutoimet hoidettua niin, että hän pääsee ajoissa koulumatkalleen. Joskus mietin sitä kuinka kiireisiä aamut olisivat, jos meidän kaikkien täytyisi lähteä jonnekin. Toki aamupalaa ei silloin varmastikaan syötäisi kotona, mutta kuitenkin.

Siitäkin kiireestä nimittäin on kokemusta kun koko eskarivuosi minun täytyi kuljettaa (silloin vielä) vauvan ja pikkupojan kanssa eskarilainen koululle. Ne aamut olivat suoraan sanottuna kamalia kaiken aamupala- ja pukemishässäkän takia. Eikä riittänyt, että vietiin eskarilainen koulun pihaan vaan piti laittaa pikkuiset rattaisiin ja saattaa lapsi koululle luokkaan asti.

 

 

Mutta varmasti viime vuodesta on jäänyt minulle sellainen aamuahdistus kun yksin sain aamulähtöjen ja koulukuljetusten kanssa tapella. Olin valmistautunut jatkamaan sitä vielä tänäkin vuonna, mutta kun koululainen ilmoitti, että on iso ja kävelee itse, en ehkä ole vielä ymmärtänyt sitä, että minulla ei olekaan enää mikään kiire.

Edelleen aamut siis tuntuvat jotenkin kovin ahdistavilta vaikka eihän tässä ihan oikeasti enää ole mitään ahdistavaa. Herätään aikaisin, hoidetaan aamutoimet ja koululainen koulumatkalle. Sitten suunnitellaan päivän ohjelmaa, joka sekin on ihan vapaavalintaista, sillä enää meidän ei tarvitse hakea koululaista koululta.

 

Minua stressasi ennen myös se, että lapseni eivät suostu syömään aamupalaa. Nykyään kun ei tarvitse lähteä minnekään, syömme vasta myöhäisen aamupalan siinä ennen kymmentä ja lähdemme ulos, kylään tai kauppaan. Kotona täytyy olla vasta kun koululainen tulee kotiin.

Aikani yritin tuputtaa aamupalaa, mutta kun se ei maistu niin se ei vain maistu. Tulin siihen lopputulokseen, että kaikki eivät vain syö heti aamulla ja tämä oivallus on rauhoittanut aamukiukkuani paljon. En enää stressaa niinkään hölmöstä asiasta kuin aamupala.

Siitä aamukiukusta (omastani) yritän kovasti päästä eroon ja olen onnistunutkin. Juon herättyäni vettä, pesen hampaat, vaihdan vaatteet ja juon aamukahvin samalla kun hoidetaan lasten aamutoimia. Keitän itselleni puuron, sillä minun täytyy kyllä syödä aamupala heti aamulla tai muuten ei tule mistän mitään. 

 

 

Laitan diffuuseriin tuoksumaan virkistäviä öljyjä ja muistuttelen itseäni siitä, että meillä ei ole mikään kiire eikä meidän täydy tehdä yhtään mitään, kuten lähteä kiireellä koululle. Se on ehkä itsensä pettämistä, sillä kun kello tulee kymmenen, lapset todella tarvitsevat jotain tekemistä. Mutta siinä aamukiireessä meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin hoitaa koululainen koulumatkalleen.

 

 

Näin lauantaina on hirmuisen hyvä kirjoitella hyvistä ja kiireettömistä aamuista, mutta minä tosissani yritän karistaa aamukiukun pois ja opetella nauttimaan aamuista. Ihan oikeastikin, nykyään aamut ovat aika jees ja yritän muistaa tämän taas maanantaiaamuna!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat