Kirjoitukset avainsanalla pyykinpesu

 

Minä olen aikalailla touhunaisia. Kokoajan jotain meneillään ja vähintäänkin pari suunnitelmaa toteutusta vailla. Ainakin sisustetaan, vaihdetaan huonejärjestystä, vähän rempataan tai tehdään saippuaa, jossei muuta. En kovin montaa minuuttia ole paikoillani päivän aikana, mutta minulla on joitakin asioita, joita en vain saa aikaiseksi hoitaa.

 

Sellaisia ovat:

Valokuvien teettäminen. Ihan ylitsepääsemättömän hankalaa! Koneella kun on se 100 000 kuvaa lapsista niin yritä siitä nyt sitten valita ne parhaat. Ei onnistu ja kolmen päivän karsinnan jälkeen ostoskorissa on se tuhat erikokoista kuvaa ja kolmekymmentä kuvakirjaa. Mihin niitäkin sitten laitetaan ja mitkä pääsevät kehyksiin seinälle?

 

 

Vakuutuasiat. Aivan sama onko kyseessä vahinkoilmoituksen teko, saapuneen viestin lukeminen vai liikaa maksetun vakuutusmaksun lunastus, on se nettipalvelun avaaminen aivan kamalan vaikeaa. Sitä keksii ihan kaikkea muuta tekemistä - juuri niin kuin siinä jossain mainoksessa. Ja sitten kun päätät, että nyt on se hetki niin palvelussa on takuuvarmasti käyttökatko.

Laskujen maksu. Nettipankin avaamista vältän kyllä myös viimeiseen asti. Kasaan sekä kerään laskut ja sitten jätän ne miehelle hoidettavaksi. Ei siis ole kyse siitä, että en halua itse omilla rahoillani maksaa niitä vaan se maksaminen vain on niin ärsyttävä homma muka. Onneksi on e-laskut, mutta voi kun se niidenkin sopimusten tekeminen ärsyttää.

Kelan hakemukset. Kaikki lapsilisä- ym. hakemukset. Äh. Ei ole kivoja ei. Ja siis oikeastihan nämä Kelan(kaan) hakemukset eivät edes ole hankalia tehdä, mutta joku niissä silti tökkii. Ne tuntuvat niin kovin monimutkaisilta ja ovat niin kömpelöitä täyttää. Kieliasu on niin kovin tönkkö ja ovathan ne omat sivut melko luotaan poistyöntävät.

Verokortin uusiminen. Ai kamala kuinka monta kuukautta sitäkin voi lykätä? Ja miksi? Netissä sekin onnistuisi niin näppärästi eikä tarvita muuta kuin edellinen palkkalaskelma ja arvio paljonko tienaa loppuvuonna. Sitten vaan sinne nettipalveluun vai pitäisikö sittenkin pestä vessa? Pitää.

 

 

Alakerran siivous. Tykkään oikeasti siivota ja teen viikkosiivouksen yläkerrassa eli tässä meidän ns. asuinkerroksessa joka viikko ihan mielelläni. Mutta siihen se sitten jääkin. Kun yläkerran saa siivottua, ei vaan enää jaksa tai, jos jaksaisi, niin ei enää ehdi siivota alakertaa. Ja sitten se taas on niin helppo unohtaa viikoksi.

Ikkunoiden pesu. En ole ikinä pessyt meidän ikkunoita. En ikinä! Tarkoitan sitä, että pesisin jokaisen ikkunan jokaisen pinnan. En koskaan. Mies ne on silloin tällöin onneksi kunnolla pessyt ja siis kyllä meidän ikkunat siltä näyttävätkin, että niitä on vain vähän välillä sieltä täältä pesty. Mutta eipä häikäise ainakaan!

Tekstiilien silittäminen. Silittäminen on minulle jonkinlainen kynnyskysymys myös. Itse silittäminen on kyllä ihan kivaa, mutta se raudan ja laudan roudaaminen sekä lämpenemisen odottelun on muka taas niin vaativa homma. Katselen sitten mielummin ryppyisiä verhoja ja kuljen ruttuisissa vaatteissa kuin näkisin sen puolen tunnin homman, että silittäisin ne. Verhot joudun kuitenkin silittämään kun en kestä kovin montaa päivää niitä ryppykasoja katsella.

 

 

Pyykkien viikkaus ja laitto kaappeihin. Tämä on kamala yhdistelmä. Tykkään pestä pyykkiä ja se hoituu todella tehokkaasti eikä meillä oikeastaan koskaan ole pyykkikorit täynnä likapyykkiä. Mutta puhtaiden pyykkien korit ovat pullollaan kokoajan. Kannan ne alakerrasta yläkertaan siinä toivossa, että viikkaan ne, kannan sitten alakertaan ja laitan siellä kaappeihin.

Toteutuu kyllä joo, mutta puhtaiden pyykkien kori (ja Ikean kassi) lojuvat olohuoneessa monta päivää ennen kuin minä tai sitten viimeistään mies ne viikkaa. Sitten ne vielä saattavat olla viikattuina niissä koreissaan monta päivää ennen kuin saan ne vietyä sinne kaappeihin. Ja tällä aikaahan sitten alakerran kodinhoitohuoneen työtaso täyttyy puhtaista pyykeistä, jotka heitän siihen narulta ja kuivausrummusta. Sitten taas sama homma uudestaan.

 

 

Asioillahan ei olisi mitään väliä, jos ne eivät häiritsisi minua. Mutta siksi sillä on väliä kun nämä ovat sellaisia asioita, joita mietin vähän väliä ja ärsyynnyn niistä. "Voi, kun pitäisi teettää valokuvia. Voi kun pitäisi viikata nuo pyykit. Voi kun pitäisi viedä viikatut pyykit paikoilleen. Äh, pitäisi maksaa nuo laskut. Vakuutuspalvelussakin olisi se ilmoitus tehtävänä tai viesti lukematta.". Viikkaamattomat pyykit hyppivät jatkuvasti silmille ja ovat kokoajan tiellä.

Nainen, ryhdistäyty ja hoida ne hommat saman tien niin ei tarvitse voivotella, päivitellä sekä miettiä niitä asioita. Niinhän teen kuitenkin yleensä kaikenlaisten muiden juoksevien tai vähemmän juoksevien asioiden kanssa. Hoidan ne kuntoon ja järjestykseen. Sillä selvä.

Touhukasta perjantaita kaikille! Minun tarvitsisi nyt ruveta viikkaamaan pyykkiä. Vai pesisinkö mielummin kuitenkin vessan?

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kirjoitin aiemmin tehneeni pyykinpesuainetta siitä kissasaippuasta (Le Chat Savon de Marseille), joka ei siis ole nähnytkään aitoa marseillesaippuaa. Nyt sain sen kulutettua loppuun ja ostettua Luontaistuntijasta aitoa Emma Noël -oliiviöljysaippuaa eli sitä kunnon marseillesaippuaa.

Tässä aidossa marseillesaippuassa oliiviöljypitoisuus on 72 % eli se on siis suurimmaksi osaksi oliiviöljyä. Tästä johtuen saippua on väriltään vihreää ja tuoksuu todella voimakkaalle. Tuoksu on minun mielestäni kamala, mutta onneksi haju ei kuitenkaan tarttunut pyykkiin, vaikka sitä pahoin pelkäsinkin.

Saippua on aito luonnontuote eikä se sisällä kemiallisia lisä- tai väriaineita ja juuri siksi siitä haluan meidän pyykinpesunesteemme tehdä. Pakkauskoko saippuassa on 300 g ja hinta oli reilut neljä euroa. Yhdestä saippuapalasesta teen kolme pullollista pyykinpesunestettä ja yhdellä pullollisella pesen reilut kymmenen koneellista pyykkiä.

 

Pyykinpesunesteen teko on helppoa, sillä se vaatii vain keitettyä, lämmintä, vettä ja marseillesaippuaa. Itse lisään vielä joukkoon eteerisiä öljyjä pesutehoa lisäämään, mutta ne eivät ole pakollisia. Lisään koneelliseen myös pesusoodaa, jota olen tilannut edullisesti Limepop:sta. Sooda lisää myöskin pesutehoa poistamalla tahroja erittäin tehokkaasti.

Pyykinpesunestettä varten marseillesaippuaa raastetaan noin 100 g (1/3 tuosta palasta) ja sekoitetaan noin litraan keitettyä, lämpimäksi jäähdytettyä, vettä. Raaste liukenee hyvin veteen kun sitä välillä sekoittelee. Lopuksi lisäsin valmiin nesteen joukkoon kolmisenkymmentä tippaa eteeristä öljysekoitusta, jonka olen tehnyt pyykinpesua varten.

 

Annostelen pyykinpesunestettä koneeseen normaalin pyykinpesunesteen tapaan noin desin verran, lisään pesusoodan ja valitsen sopivan pesuohjelman. Pesen arkipyykit 40 asteessa sekä lakana- ja pyyhepyykin 60 asteessa. Huuhteluaineena käytän omatekoista pyykkietikkaa, jonka ohjeen löydät täältä.

Puhdasta on tullut ja onneksi tosiaan se saippuan ominaishaju ei ole pyykkeihin tarttunut. En myöskään ole huomannut, että valkopyykki olisi värjäytynyt tuosta saippuasta vihreäksi, mutta hajun ja värin takia tilasin jo GreenDeal:ltä marseillesaippuaa, joka ei toivottavasti haise ja ainakin on väriltään vaaleaa.

Suosittelen kyllä marseillesaippuan käyttöä pyykinpesussa erittäin lämpimästi ja kannattaa tosiaan haistella sitä pakettia ennen ostoa niin ei tule kurjia hajuylläreitä saippuan suhteen!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Tyhjentelin jokapäiväiseen tapaani astianpesukonetta ja oikein rupesi naurattamaan kun tajusin, että pystyn tekemään sen vain yhdellä tavalla. Siinähän sitten mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että pääni itseasiassa on täynnä kaikenmaailman kodinhoitoon liittyviä pakkomielteitä. Mies kutsuu niitä neurooseiksi, mutta pitäydytäänpä pakkomielle -sanassa kuitenkin.

 

 

  1. Astianpesukoneen voi luonnollisesti tyhjentää vain tietyssä järjestyksessä. Ensin aloitetaan alimmalta hyllyltä (vai mikä se nyt onkaan) ja tyhjennetään se kokonaan. Siitä edetään keskimmäiselle hyllylle ja kun se on tyhjennetty kokonaan, on ruokailuvälinetason vuoro.

    Järjestys on tämä siksi, ettei ylemmiltä hyllyiltä valu vettä alemmilla hyllyillä olevien astioiden päälle. Sehän olisi hirvittävää! On myös tiettyjä astioita, jotka pitää vielä erikseen huuhdella, kuten nokkamukien nokkaosat ja tietenkin astiat, jotka ovat koneessa kaatuneet.




     

  2. Astiat pitää laittaa kaappeihin, laatikoihin ja komeroon siisteihin riveihin ja pinoihin koon mukaan. Ihan maailmanloppuun verrattavissa, jos astiakaapit on sekaisin tai astiat niissä väärässä järjestyksessä!
     
  3. Kaapeissa ja lipastoissa vaatteet, pyyhkeet, lakanat ja kaikki muu pitää olla tietenkin siisteissä pinoissa viikattuna ja mitenpä muutenkaan kuin oikealla tavalla. Olen myös sen verran kahjo, että laitan vaatteet ja pyyhkeet kaappeihin niin, että pesusta tulevat tekstiilit laitetaan kasojen alimmaisiksi, jotta kaikkia tulee käytettyä yhtä paljon.

    Kuitenkin aina otetaan hyllyiltä käyttöön esim. vaatteet siitä kasan päältä eli, jos aina laitettaisi tekstiilit kasan päälle, käytettäisiin vain niitä. Ja sehän vasta olisikin kamala juttu se! Voi vaateraukkoja.
     
  4. Omien vaatteideni tasapuolisen käytön suhteen en ole niin pakkomielteinen, mutta yksi pakkomielle niihinkin liittyy. En voi sietää, jos mustien (tai minkä väristen sukkien tahansa) varret ovat eri pituiset. Tälläinen saa pakkomielteisen mieleni ihan sekaisin.
     
  5. Kaikista vaatteista, jotka tulevat iholle, on ihan pakko leikata kaikki laput pois tai ne kutittavat. Uudet tekstiilit on myös pakko pestä ennen käyttöönottoa. En kestä sitä tehtaan hajua!





     

  6. Pyykinpesu on minun pyykkihuoneellani - yllätys, yllätys - äärimmäisen tarkkaa. Likapyykit lajittelen omiin koreihinsa värin ja pesulämpötilan mukaan. Siitä sitten on helppo laittaa pyykkiä pesuun. Käännän kaikki vaatteet nurinpäin ennen kuin laitan ne likapyykkikoreihin ja pyyhkeet sekä lakanat pestään aina kuudessakympissä.
     
  7. Siivouksessakin on omat pakkomielteensä. Aloitan viikkosiivouksen aina imuroinnilla ja vien matot samalla parvekkeelle tuulettumaan. Sitten pesen lattiat tietyssä järjestyksessä (tottakai) aloittaen keittiöstä ja edeten siitä eteenpäin tietyssa järjestyksessä. Luudun huuhtelen vedellä hanan alla ja sitten pesuaineämpärissä monen monta kertaa lattianpesun aikana.
     
  8. Järjestelen lasten ulkovaatteet kaappeihin aina samalla tavalla, koska se on luonnollisesti ainoa tapa millä ne kuivuvat. Tumppujen tarrat sekä vetoketjut pitää avata ja laittaa ne kaapin hyllyille kuivumaan. Kaikki vaatteet pitää roikkua henkareissaan vaatekaapissa ilmavasti tai muuten ne jäävät märäksi ja sehän olisi aamukiireessä täysi katastrofi.
     

Huvittavaa kyllä, että aikuinen ihminen on näinkin rajoittunut! Ja lista olisi varmasti vielä pidempi, jos esimerkiksi mieheltä kysyttaisi. Onneksi kuitenkin tiedostan nämä pakkomielteeni ja esimerkiksi kun mies siivoaa, pidän mölyt mahassani enkä välitä, jos sohvanalusia ei imuroida tai mattoja tuuleteta.

Minun mielestäni on tärkeää, että tälläisille pakkomielteille pystyy nauramaan ja tietää, että ne ovat ihan oikeasti aika hassuja! Ihan kuin sillä oikeasti olisi jotain väliä, että minkä kerroksen astianpesukoneesta tyhjentää ensimmäisenä. Pääasia, että se tulee tyhjennettyä.

 

-R

 

Kommentit (2)

Torey

Mulle kerran eräs vanhempi naapuri sanoi, että kaikilla on joitain neurooseja/pakkomielteitä/piintyneitä tapoja. Ne voi olla ihan pieniäkin. Juurikin että miten joku asia pitää tehdä. Tai ennen kotoa lähtöä tarkastaa hellan aina, tai ulko-oven. ☺

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Se on kyllä varmasti totta! 😊 Mulla ainakin on kaiken maailman pinttyneitä tapoja. 😉

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kun nyt pyykinpesussa vauhtiin päästiin niin voin paljastaa erään meneillään olevan prokkikseni. Nimittäin pyykinpesuaineen valmistuksen marseillesaippuasta. Teoriassa helppo homma, mutta eihän se nyt ihan niin mennytkään!

 

 

Tarkoituksena oli siis kaikessa yksinkertaisuudessaan raastaa marseillesaippuaa ja sulattaa se keitettyyn, lämpimään veteen. Alku näytti hyvältä, sillä saippuaraaste liukeni veteen helpolla ja kaadoin pesuaineen lasipulloon sekä tiputin sekaan parisenkymmentä tippaa Purification -eteeristä öljysekoitusta sekä kymmenisen tippaa Ylang Ylangia. Kuvattiin pesuaine pikkuassarin kanssa ja kiikutin seoksen innoissani pyykkihuoneelle odottamaan seuraavaa pesukoneellista (sitä ei muuten kauaa tässä taloudessa tarvitse odotella).

 

 

Sitten parin tunnin päästä tuli aika laittaa pesukone käyntiin. Kaadoin pesuainetta pesupalloon, mutta mitään ei tullut ulos! Seos oli jähmettynyt aivan hyytelöksi lasipullon sisään. Vein pullon takaisin keittiöön ja varmaan tunnin taistelin, jotta sain hyytelön kaivettua ulos pullosta. Luovuttaminenhan ei tullut kuuloonkaan vaan hain isomman, kolmen litran lasitölkin, laitoin hyytelön sinne ja kaadoin lisää kiehutettua, lämmintä vettä hyytelön päälle. Sekoittelin ja sekoittelin kunnes sain aikaan kolme litraa erittäin limaisen oloista pesuainetta.

 

 

Pesuainetta olen sitkeästi käytellyt vaikka annostelu on limaisen koostumuksen vuoksi erittäin hankalaa! Desin verran olen sitä pesupalloon laittanut ja pallon sitten koneeseen pyykin sekaan. Sitten vielä huuhteluainelokeroon pyykkietikkaa ja kone hurisemaan. Valkoiselle tai erittäin likaiselle pyykille lisätään vielä ruokalusikallinen ruokasoodaa niin tahrat saavat kyytiä ja valkoinen pysyy kirkkaana.

Marseillesaippua on jättänyt pyykin aivan uskomattoman pehmeäksi! Puhdasta on myös tullut, joten koostumuksen lisäksi ei ole valittamista. Minun käyttämäni saippua oli sitä Le Chat -kissasaippuaa, joka ei nyt ihan varsinaisesti täytä marseillesaippuan kriteereitä. Sitten kun sen saan kulutettua loppuun, aion ostaa ihan oikeaa marseillesaippuaa ja testata, jääkö siitäkin tehty pesuaine limaiseksi. Aion myös ostaa tai keksiä jonkin helpomman astian seuraavalle pesuainesatsille, jotta annostelu olisi helpompaa.

Jos kokeilet tehdä tätä, valitse oikea, aito, marseillesaippua niin uskon, että onnistut paremmin ja saat oikeasti luonnollisen pesuaineen! Näin jossain myytävän jopa valmista marseillesaippuaraastetta juuri tähän tarkoitukseen. Ikävä kyllä en muista, oliko se aivan aitoa marseillea vai ei, mutta kannattaa googlettaa, jos kiinnostaa. Tai sitten vain raastaa itse!

 

 

Ai, miksikö näen näin paljon vaivaa pesuaineiden, luonnonkosmetiikan ja pyykkietikan tekemiseksi? Lähtökohtaisesti lasten takia. En halua altistaa heitä tai itseäni ylimääräisille myrkyille ja kemikaaleille. Jos kerran näinkin simppelit tuotteet toimivat meillä näin hyvin, miksi ihmeessä en tekisi niitä itse? Silloin niissä ei todellakaan ole mitään ylimääräistä.

 

-R

 

Kommentit (1)

Marja L

Itse yksinkertaisesti raastan marseille-saippuan raasteeksi ja laitan sitä puoli teelusikallista (sic!) pesupalloon ja liuotan lämpimään veteen hieman aikaa ennenkuin laitan pallon koneeseen. Pesee koneellisen. Jää hyvä tuoksu, en käytä huuhteluainetta. Kissa-marseille on mielestäni jopa vähän parempaa kuin "oikea" Marseille. Kiitti tuosta sooda-vinkistä, olen ostanut kaupasta valkaisu jauhetta. Nyt kokeilen soodaa seuraavaksi. Marja

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat