Kirjoitukset avainsanalla positiivisuus

 

Uskomatonta kuinka suuri vaikutus kauniilla sanoilla onkaan. Se, että joku kertoo, että olet onnistunut jossain tai että kotisi näyttää hyvältä, tuntuu aika hyvältä! Rankan päivän päätteeksi yksi ihana kommentti voi ihan yksinkertaisesti pelastaa sen koko päivän. Niin yksinkertaista se on! Niin somessa kuin sen ulkopuolellakin.

Se, että joku näkee sen vaivan, että kirjoittaa tai sanoo sinulle jotain positiivista, on tässä nykymaailmassa ikävä kyllä aika iso juttu. Tuntuu välillä, että negatiivisen palautteen antaminen on paljon helpompaa kuin sen positiivisen. Eikä sen niin pitäisi olla! Senhän pitäisi olla ihan toisinpäin! Pitäisi olla paljon vaikeampaa haukkua kuin kehua.

Kaikesta ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä, mutta ketään tai esimerksiksi kenenkään kotia ei pitäisi ikinä eikä missään tilanteessa haukkua. Ne mölyt voi ja täytyy pitää mahassaan. Niin yksinkertaista se on ja kyllä aikuisen ihmisen se pitää tietää! Ja sitäpaitsi se, että on ilkeä ei todellakaan tarkoita samaa kuin se, että on suorapuheinen. Turha naamioitua sen taakse!

 

 

Itse tulen aina hyvälle tuulelle kun saan positiivista palautetta, kehuista puhumattakaan! Kyllä se vain tuntuu mukavalta kuulla aina välillä, että hyvin menee vaikka kuinka hyvällä itseluottamuksella olisikin varustettu. Minua ei hetkauta, jos joku ei minun tyylistäni tykkää, mutta kyllä se mieltä silti lämmittää kun kuulee tai lukee kauniita sanoja.

Minulle tulee itsellenikin aina hyvä mieli kun annan positiivista palautetta tai kehun jotakin. Sitä kyllä täytyisi tehdä vaan enemmän! Eihän se oikeasti ole minulta pois, että kehun tai sanon jotakin kaunista. Siihen kuitenkin on ihan oikeasti aina aihetta! Aina voi sanoa jotakin hyvää ja jättää sen negatiivisen sanomatta. Tai ainakin sanoa sen fiksusti ja rakentavasti, jos se on oleellista.

Alettaisiinko siis tekemään niin, että ruvettaisiin antamaan niitä kauniita sanoja useammin? Ja jos ei tykätä jostain niin mietitään pari kertaa sanotaanko tai kirjoitetaanko se vai annetaanko olla. Jos päätetään päästää se ilmoille niin tehdään se fiksusti ja asiallisesti. Uskon, että kaikilla olisi näin paljon parempi mieli! Myös sinulla.

Kaunista sunnuntaita kaikille!

 

-R

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Teki mieli kirjoittaa otsikoksi, että uuden vuoden lupaukset, mutta en ole oikein ikinä mitään uudenvuoden lupauksia tehnyt. Tuntuu vähän kömpelöltä yhtäkkiä luvata jotain, mitä todennäköisesti en kuitenkaan pystyisi toteuttamaan varmasti juuri siksi, että nyt yhtäkkiä on pakko vain luvata jotain.

Minulla kyllä on tavoitteita elämäni tai itseni suhteen (tavoitekin on vähän kökkö ilmaisu), jotka ovat kehittyneet tässä viime vuoden aikana eivätkä ne oikeastaan mitenkään liity tähän uuteen vuoteen. Ne liittyvät vain ja ainoastaan minuun ja haluuni voida paremmin. Enkä oikeastaan ole voinut mitenkään huonosti, mutta myönnän, että varmasti voisin voida paremminkin. Tai voisi ehkä jossain tilanteissa olla helpompi olla.

 

 

Kokonaisvaltaista hyvinvointia

Nämä tavoitteeni eivät liity oikeastaan fyysiseen hyvinvointiin ainakaan tällä hetkellä, sillä uskon, että fyysisen hyvinvointini pohjana on henkinen hyvinvointini. Ja toisaalta taas joskus henkisen hyvinvoinnin pohjana voi olla fyysinen hyvinvointi.

En itse jaksa ajatella fyysistä hyvinvointiani, jos henkisellä puolella mättää. Tai ehkä jaksan, mutta silloin tilanne saattaa helposti mennä överiksi ja tulee esimerkiksi treenattua liikaa ja unohtuu selvittää syy, miksi voin henkisesti huonosti. Tällöin henkinen hyvinvointini ei parane mihinkään. Ongelmien lakaisu maton alle kun ei koskaan auta ketään pidemmän päälle.

Joskus taas voi olla niinkin, että voi henkisesti huonosti, jos esimerkiksi jokin ulkonäköön liittyvä seikka ahdistaa. Tässä tapauksessa toki se fyysisen hyvinvoinnin petraaminen auttaa myös siihen henkiseen puoleen aivan varmasti. Mutta jos kyse on esimerkiksi siitä, että parisuhde on huonossa jamassa, ei sitä korjaa fyysinen treeni tai kauneusleikkaus.

 

 

Paheeni nimeltä pessimismi

Mutta siis, niihin tavoitteisiini. Tässä ensimmäisessa kirjoituksessani haluan esitellä yhden ehdottaman parannuksen kohteen eli pessimistisen ajattelutapani. Minulla on tosi paha taipumus pessimismiin, myönnän. Usein tulee ajateltua aina ensin se kaikista huonoin, tai ainakin huonompi, vaihtoehto.

Ihan arkisena esimerkkinä sellainen tilanne, että lapsella alkaa vuotaa nenä ja minun ensimmäinen ajatukseni on, että noniin, nyt se on kipeä. Tulee kamala räkätauti, refluksi pahenee, oksennetaan ainakin sata kertaa päivässä vähintään kaksi viikkoa. Ja tauti menee kaikki läpi. Koko perheen. Kukaan ei nuku kuukauteen.

Saan itselleni aikaan ihan älyttömän ajattelukierteen, joka ei perustu muuhun kuin huonoihin kokemuksiin. Ei se flunssa ihan joka kerta kuitenkaan niin pahana tule ja joskus se voi mennä ihan pienenä nenänvuotelunakin ohi. Mutta se minun ensimmäinen ajatukseni on se pessitiminen. Ei positiivinen tai edes neutraali.

 

 

Eroon pessimismistä

Minun tavoitteeni on, että oppisin ajattelemaan sen pahemman tai huonomman skenaarion sijasta edes sitä neutraalia vaihtoehtoa. Ei laiteta tavoitteita liian korkealle kuitenkaan, sillä minusta tuntuisi liioitellulta kirjoittaa, että nyt kyllä rupean ajattelemaan positiivisesti. Tuokin nyt kuulostaa kyllä aika pahalta, mutta tarkoitan siis, että jos vaikka oppisin ajattelemaan edes hieman positiivisemmin!

Tätä olen työstänyt jo jonkin aikaa ja uskallan sanoa, että olen välillä onnistunutkin. Helppoa se ei ole ollut, mutta tulosta olen saanut. Ihan tietoisesti olen pyrkinyt lyttäämään sen ensimmäisenä mieleen nousevan pessimistisen ajatuksen ja aluksi tavallaan väkisin laitoin itseni ajattelemaan positiivisemmin tai edes neutraalisti.

Se tuntui tosi kököltä ja päälleliimatulta, mutta halusin ihan tosissaan kokeilla, että voisinko itse vaikuttaa ajattelutapaani. Ja ylläri, kyllä voin. Nykyään se pessimistisyyden hylkääminen ja ajatusten kääntäminen positiivisempaan tulee jo, voisi melkein sanoa, luonnostaan.

 

 

Pessimisti ei pety

Sanonta "pessimisti ei pety" pitää kyllä paikkansa, mutta ikävä kyllä se pessimismi ei tee sitä mahdollisesti parempaa lopputulosta yhtään paremmaksi. Ei se hyvä lopputulos sen paremmalta tunnu, jos ensin ajattelee pessimistisesti.

Välillä kyllä pessimistiset ajatukset nostavat päätään kun tulee oikein tiukka paikka eikä niistä meinaa oikein päästä eroon, jos esimerkiksi on aivan väsynyt tai kamalat pms:t. En voi vielä sanoa, että ajattelen nykyään aina automaattisesti positiivisemmin, mutta ainakin tiedostan sen pessimistisyyden ja pystyn vaikuttamaan ajattelutapaani.

 

Pessimisti parisuhteessa

Tämä minun ajoittainen pessimistinen ajattelutapani  on sellainen asia, josta me olemme miehen kanssa tapelleet varmasti enemmän kuin mistään muusta.

Hän ei ikinä ole ymmärtänyt, miksi tuhlata energiaa murehtimiseen ja voivotteluun tai pessimistisiin ajatuksiin kun niillä ei voi muuttaa mitään kuitenkaan. Asiat tapahtuvat, jos tapahtuvat ja vasta kun tilanne on päällä, niihin voi vaikuttaa. Eikä silloinkaan negatiivisuus tai pessimismi auta mitään eikä ketään.

Ja oikeassahan hän on. Mitä se pessimistisyys auttaa? Eihän varsinaisesti se positiivisuuskaan mitään auta, mutta onpahan ainakin parempi mieli kaikilla. Myös minulla itselläni.

Yleinen ilmapiirikin on huomattavasti mukavampi! Negatiivisuus kuitenkin syö ihan älyttömästi energiaa minun lisäkseni muiltakin. Se syö sitä hyvää energiaa, jonka voisi käyttää vaikka mihin muuhun. Vaikka siihen tilanteen muuttamiseen, joka minulle on niin tärkeää.

 

-R

 

Kommentit (4)

Torey

Murehtija täällä moi! Mä kanssa ehdin nähdä sen koko kauhuskenaarion hyvinkin helposti. Tarttis kanssa koittaa saada oma mieli käännettyä enemmän positiivisen puolelle!

Ja mulla jotenkin syksyllä treenaaminen taas jäi. Ei vaan jaksanu, eikä kiinnostanut. Nyt ois tavoitteena taas tarttua siihen levytankoon ja hiljalleen alkaa treenata. Kun muistaisi olla armollinen itelleen siinä. Ettei tartte välttämättä käydä joka lihasta läpi vaan keskittyä vaikka yhtenä päivänä käsiin ja toisena jalkoihin. Kolme lyhyempää treeniä viikossa on parempi kuin ei yhtään. Vaikka ei jaksaisi tehdä niitä pitkiä koko kroppatunteja kahdesti viikossa, niin ihan sama! Nyt on ehkä sellanen armollisuus itelle tullut. Että hittoon ne tiukaksi treenatut instakropat. Mun ei tartte tavotella mitään. Kroppa on ihan hyvä näin ja jos lihasta tulee lisää niin se on kiva, muttei pakko.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Joo, mulla on kans treenaaminen ihan jäänyt, mutta oon kans päättänyt olla stressaamatta sillä. Kyllä se into taas löytyy kun on löytyäkseen! Mulla vähän on jo löytynytkin aikaa just pieniin, mutta tehokkaisiin treeneihin ja just niinkuin sanoit, parempi kuin ei ollenkaan.

Toi armollisuus on kyllä sellanen asia, jonka mäkin oon tässä pikkuhiljaa oppinut. Ei aina vaan oo pakko tehdä jotain, jos ei siltä tunnu. Ennen ei sitä hoksannut, mutta onneksi nykyään kuitenkin. Kodin ei tarvi olla aina viimesen päälle ja sama juttu esim. just ton treenaamisen kanssa. Musta ainakin on tullut niin mukavuudenhaluinen, että en enää halua tehdä asioita, jotka ei tunnu musta hyvältä just sillon!

-R / Koti Kumpulassa

Canelia

Kuulostaapa niin tutulta. Mainio oivallus tuo neutraali vaihtoehto :) Suorittajana ja myöskin pessimismiin taipuvaisena työstän näitä juttuja ja ajatusmalleja. Väliin tai useinkin meinaa draamailut ja maalailut ottaa vallan. Positiivinen ajattelu on ajatuksena liian kaukainen, suorastaan ruma sana. Yritän päästä joko- tai ajattelusta ja armollinen neutraali, sitä kohti siis..

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Just näin! Mulla kans tuppaa nousemaan karvat pystyyn ajatuksesta, että pitää olla positiivinen. Mutta ei se pessimismikään kovin hauskaa ole.

Tsemppiä siis näihin juttuihin sinullekin!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat