Kirjoitukset avainsanalla itsenäisyyspäivä

 

Tänään on Suomen 100. Itsenäisyyspäivä. Kiitos tästä kuuluu kaikille niille sotilaille ja lotille, jotka sen omalla periksiantamattomuudellaan ja uskomattomalla rohkeudellaan ovat sodissa taistelleet. Jättäneet kotinsa ja perheensä vain, jotta Suomesta tuli Suomi. Se on asia, jota nykysuomalaisen on todella vaikea käsittää. Sitä tuskastelee kuumeisten lasten hoitamista kun asiat voisivat olla aikalailla huonomminkin!

Minä ainakaan en sota-aikaa oikein konkreettisesti edes pysty ymmärtämään, sillä en ole kuullut sukumme tarinoita tai kertomuksia sodasta ja sen kamalista taisteluista. Minun kuvani perustuu Tuntemattomaan Sotilaaseen ja koulun historiantunteihin. Ja hyvä niin. Kiitos, että Suomi on ollut jo sata vuotta itsenäinen. Sotamuistojen sijaan haluaisinkin miettiä mitä suomalaisuus minulle, kolmekymppiselle (okei, pari vuotta yli) suomalaiselle naiselle, vaimolle ja äidille merkitsee.

 

 

Ensinnäkin olen kiitollinen siitä, että saan olla vapaasti nainen. Vaikka en mikään varsinainen feministi olekaan, silti olen onnellinen, että minä naisena saan päättää asioistani ja elää vapaasti. Minun ei tarvitse kysyä miehiltä lupaa esimerkiksi pukeutumiseen, ulkona liikkumiseen tai opiskeluun. Olen saanut valita itse oman puolisoni ja sen, kuinka monta lasta meille on syntynyt. Minulla on kotona sekä työelämässä samat oikeudet kuin miehilläkin vaikka se naisen euro ei ihan euroa olekaan. Mutta voisi olla huonomminkin. Myös tyttölasten äitinä olen näistä asioista hyvin kiitollinen. Vaikkakin välillä minua ketuttaa, että euroni ei ole euroa ja joskus jopa pelottaakin tulevaisuus täällä Suomessa, voisi se todellakin näyttää aika erilaiselta, jos emme olisi tänne syntyneet.

Suomi kuitenkin vielä taitaa olla hyvinvointivaltio vaikka täälläkin toki omat epäkohtansa on ja parantamisen varaa löytyy vaikka millä mitalla. Silti yritän aina kun uutisista ja somesta esimerkiksi terveydenhuollon tai lastensuojelun tilanteesta ja ongelmista luen, muistaa, että taas kerran, asiat voisi olla paljon huonomminkin. Toki siihenkään ei voi ikuisiksi ajoiksi tuudittautua ja toivon todella, että nämäkin asiat nykysuomessa saataisiin kuntoon eikä niitä päästettäisi enää huonompaan suuntaan.

 

 

Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja se on myös näin äitinä aivan mahtavan helpottava ajatus. Tieto siitä, että lapseni saavat koulutuksen, on jotain, mitä arvostan todella. Itse en ole mitenkään korkeasti koulutettu vaan oman osaamiseni olen hankkinut työkokemuksella pikkutytöstä lähtien. Olen nähnyt pienestä asti mitä yrittäminen täällä Suomessa on ja mitä se yrittäjältä (ja hänen perheeltään) vaatii. Silti sisukkaat suomalaisyrittäjät pyörittävät yrityksiään ja työllistävät suomalaisia vuodesta toiseen. Suomalainen sisu ei todellakaan ole vain sanonta vaan ihan totista totta niin yrittäjyyden kuin vaikkapa urheilunkin saralla.

Vaikka välillä tämä pimeys (okei, nyt on vihdoinkin lunta) nyppii ja vetää mielen synkäksi, on Suomen luonto aivan uskomaton! Talvi on upea ja lumi on lapsille talviulkoilussa aivan ihana elementti. Kevät on raikas ja kaunis - kesästä ja sen yöttömistä öistä puhumattakaan. Syksyn tullen minun mieleni rupeaa tummumaan ja marraskuu on kaikkein raskain kuukausi juuri tuon pimeyden ja karun luonnon puolesta. Sitten joulukuu on jo niin täynnä joulun tunnelmaa, että väsymys alkaa pikkuhiljaa helpottaa tai ainakin jää joulumielen alle. Tammikuussa alkaa olla jo sitä valoa ja kevättalven tuntua vaikka se vielä ihan talvikuukaudeksi luetaankin. Mieli ainakin jo odottaa malttamattomasti valoisaa kevään tuloa! Mutta eipä se kevät tuntusi keväältä, jos takana ei olisi pitkää ja synkkää syksyä!

Välillä tekisi mieli muuttaa pois Suomesta kun kotimaan asiat ja pimeys alkavat ahdistaa, mutta kyllä varmasti nopeasti tulisi ikävä omaa kotimaata, se on varma! Mukavahan se kieltämättä olisi kuukausi, pari asua jossain muualla ja sitten palata takaisin. Varmasti taas osaisi arvostaa ihan erilailla omaa rakasta, satavuotiasta, Suomea ja omaa kotia, jonka ikkunoista saan katsella ihania maisemia ja ruokailevia pikkulintuja joka päivä.

 

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

 

-R

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän seitsenvuotias tyttärensä, kolmevuotias pikkuveli, yksivuotias pikkusisko sekä karvainen koirakaveri.

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat