Kirjoitukset avainsanalla oma aika

 

Kerroin edellisessä postauksessa, että meillä on tapana järjestää parisuhdeaikaa säännöllisesti ja, että hoidimme parisuhdettamme Helsingissä viimeksi pari viikkoa sitten. Sillä kerralla hotelliloman kohteeksi valitsimme Hotel Lilla Robertsin  Kaartinkaupungissa, kivenheiton päässä keskustasta. 

Lilla Roberts on erittäin tyylikäs ja viihtyisä hotelli, jossa yhdistyy sen sivujen mukaan nykyaikaiset mukavuudet ja 1930-luvun omintakeinen art deco -sisustus. Sisustusta korostavat valikoidut vintage-yksityiskohdat ja lopputulos on aivan hurmaava ja uniikki!

 

 

Tykkäämme yöpyä eri hoteilleissa ja suosimme yleensä pienempiä design- tai boutique-hotelleja. Tämä ei johdu mistään muusta kuin siitä, että niissä vain yksinkertaisesti on paljon viihtyisämpää. Sisustukset pienissä hotelleissa ovat uniikkeja eivätkä niin tusinatavaraa kuin useimmissa isoissa ketjuhotelleissa. Sisustukseen ja viihtyvyyteen on pikkuhotelleissa todellakin panostettu.

Hotelli, ravintola ja baari on rakennettu hyvin erityiseen rakennukseen, jonka ensimmäinen osa valmistui jo vuonna 1908 ja toimi Helsingin Energian  pääkonttorina sekä sähkövoimalana. Rakennuksen vanhimman osan on suunnitellut Selim A. Lindqvist, joka oli yksi Helsingin merkittävimmistä arkkitehdeistä ja erityisesti uusien tuulien tuoja suomalaiseen arkkitehtuuriin.

 

 

Lilla Robertsin sisäpihalla on viihtyisä terassi, jolla voi leppoisasti viettää aikaa sisäpihan suojissa ilman kadun vilinää ja hälinää. Aamupala nautittiin myöskin omassa, tunnelmallisessa, rakennuksessaan, jonne on käynti sisäpihalta. Rakastan näiden pienien hotellien intiimiä aamupalahetkeä! Kaikki on tuoretta, yleensä läheltä hankittua ja aamupalalla on seesteinen tunnelma.

Lilla Roberts nousi toiseksi suosikkihotellikseni F6:n  rinnalle ja molemmat hotellit ovat kyllä sellaisia, joihin voisin palata koska vain. Niitä kun muistelee, tulee hyvälle fiilikselle! Juttuni koskien Hotel F6:ssa vierailua, voit lukea täältä.

Voin erittäin lämpimästi suositella Hotel Lilla Robertsia, jos olet valitsemassa hotellia Helsingistä!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

En taida koskaan kyllästyä kirjoittamaan siitä kuinka tärkeää on järjestää aikaa parisuhteelle. Me olemme seurustelleet 13 vuotta, olleet kihloissa siitä 12 vuotta ja naimisissa kahdeksan vuotta - loppuvuodesta tulee täyteen yhdeksän. Meillä on kolme lasta, joista nuorin on kaksivuotias, keskimmäinen neljä ja vanhin täyttää syksyllä kahdeksan. Hommaa ja arkirumbaa siis riittää!

Järjestämällä järjestämme aikaa vain meille kahdelle. Se ei aina ole helppoa, vaatii järjestelyä ja aikataulutusta sekä armotonta säätämistä puoleen, jos toiseenkin, mutta joka kerta se on sen arvoista. Kun viettää pari päivää ja yön kahdestaan ilman sitä perusarkea niin pystyy keskittymään vain ja ainoastaan siihen parisuhteeseen sekä toiseen ihmiseen ja jopa omaan itseensä.

 

 

Me vietimme parisuhdeaikaa viimeksi muutama viikko sitten kun mies joutui kesken loman työreissulle Helsinkiin ja saimme järjestettyä lapsille yöhoidon. Mies hoiti palaverinsa ja minä hengailin hotellilla. Olisin voinut vaikka lähteä kaupungille, mutta halusin vain olla ja joogata vähän. Sellaista tilaisuutta kun ei niin usein tule, että voi vain olla ilman, että siivoaa tai pesee pyykkiä.

Meidän perisuhdeaikaamme kuului hyvää ruokaa erilaisissa ravintoloissa Helsingin keskustassa, istuskelua terasseilla ja ihan vain olemista, juttelua, naurua ja keskustelua. Kun saa olla hetken kaksin, pystyy kuuntelemaan itseäänkin ja omia ajatuksiaankin paljon tarkemmin. Arjessa usein tuntuu, että ei kuule edes omia ajatuksiaan tai pysty tunnistamaan omia tunteitaankaan.

 

 

Pieni irtiotto arjesta on siitäkin syystä meille tärkeää, että silloin huomaa kuinka hyvin asiat oikeasti ovat. Arjen oravanpyörässä kaikki saattaa tuntua välillä liian rankalta ja ahdistavalta, mutta kun hetken saa hengähtää, ymmärtää, että kaikki on hyvin ja tarvitsi vain hieman aikaa hengittää. Sitten arkikin taas rullaa (ainakin hetken) sujuvammin.

Meidän tapauksessamme parisuhdeaikaa voisi toki kutsua myös lapsivapaaksi, mutta joku siinä nimityksessä tökkii. Ehkä se on juuri se, että ennemmin tarvitsemme sen ajan parisuhteelle ja kahdestaan ololle kuin vapaalle lapsista. Sama asia toki, mutta tarkoitan sitä, että minun ei tule niinkään otettua aikaa yksin itselleni vaan enemmin yritän järjestää sitä meille kahdelle.

 

 

Kesällä parisuhdeajan järkkääminen on helpompaa kun kaikilla on kesälomaa ja aikataulut on helpompi saada soviteltua. On helpompi järjestää lapsille hoito ja toisaalta taas arjen aikataulutkin ovat paljon löyhemmät. Tai oikeastaan niitä ei ole! Normaalina arkena parisuhdeajan järjestäminen on hieman hankalampaa, mutta silti koen tärkeänä, että sitä järjestetään.

Hyvin nukuttu yö ja rauhassa nautittu aamupala ovat yhdistelmä, joka on todellista luksusta. Eikä toki sovi unohtaa ravintolassa syömistä ihan kaikessa rauhassa ilman lasten viihdytyksiä ynnä muita lasten kanssa syömiseen liittyviä pikkujuttuja. Nautin nykyään arjesta kotona paljon, mutta kyllä välillä on mahtavaa syödä rauhassa tai sulkea vaikkapa vessan ovi.

 

 

Lähdemme ylihuomenna Prahaan ja lapset ovat kolme yötä yökyläilemässä mammalassa. En ole ikinä ollut niin kauaa lapsista erossa, mutta onneksi tiedän, että he ovat hyvässä hoidossa. Lapset pärjäävät varmasti ja uskon, että minäkin!

Täältä voit lukea lisää hurmaavasta hotellista, jossa yövyimme.

 

-R

 

Kommentit (2)

The old lady

Ihania kuvia pääkaupungista! On tärkeää antaa kahdenkeskeistä aikaa, se vahvistaa suhdetta. Uudet kokemukset ovat vahvistavia. Todella iloinen puolestasi, että matkustat Prahaan. Olen ollut siellä monta kertaa. Vitus katerdaaliin voi portaat mennä ylös Old town. Ei ole pitkästi. Olen ollut myös Kutna Hora linnassa ja kirkossa joka on tehty ihmisluista. Se oli kamala. Lapset pärjäävät varmasti on vain hyvä olla erossa hetken...nauti todella!

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos! Ihana kyllä päästä taas reissuun. :) Prahassa on varmasti kyllä paljon nähtävää ja monia puhuttelevia paikkoja. Emme ole siellä koskaan käyneet, joten avoimin mielin mennään!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kevään yksi odotetuimmista hetkistä on viimein täällä. Tuntuu kyllä jo ihan kesältä, mutta kai se kevät kuitenkin vielä on. Meidän upeat, vanhat, omenapuumme kukkivat. Koko pihapiiri tuoksuu ihanalle ja näky on aivan henkeäsalpaavan kaunis. Tälläisinä puut ja ilma saisivat minun puolestani olla aina!

Omenapuiden kukkiminen tuntuu erityisen ihanalta, sillä viime vuonna vain yksi puu kukki ja muut pitivät välivuoden. Mutta nyt tänä keväänä kaikki omenapuut ovat täydessä kukassa ja kukkia on ainakin miljoona! Ehkä tämä kesä olisi myös lämpimämpi kuin viime kesä?

 

 

Kuvien ottamisen ajankohdaksi yritin valita parhaan mahdollisen. Tiedättekö, tänään puut ovat täydessä kukassa ja huomenna maa on valkoisenaan kukkien terälehdistä. Huomisesta kun ei tiedä, mutta tänään on kaunista! Ja lämmintä.

Kukkien jälkeenhän puihin sitten tulee ne omenat. Meillä niitä on nyt tulossa noin miljoona kappaletta ja mitä ihmettä me niille teemme? Määräänsä enempää ei meillä niille käyttöä ole ja kaikki satoaikaan meillä vierailevat saavat mukaansa muovipussin tai vaikka kymmenen ja kehoituksen kerätä niin paljon omenoita kuin vain haluaa!

 

 

Kukkivat omppupuut ovat kyllä aivan mielettömän kauniita ja kruunaavat kevään! Muutenkin nyt on ollut niin upeat parisen viikkoa, että ihan hirvittää ajatella, jos nämä ilmat tästä nyt viilenevät. Mutta eipä se auta asiaa murehtia vaan täytyy vain nauttia tästä niin kauan kuin tätä kestää.

 

 

Kevään odotetuimpia hetkiä oli myös kun pääsin pitkästä aikaa kampaajalle ja sain uuden värin hiuksiini. Latvoja tasoitettiin myös ripsetkin tuli huollettua siinä samalla. Aivan ihanaa piristystä ja hemmottelua arjen keskellä! Minulle ainakin on tärkeää välillä saada olla ihan itsekseni ja käynti yksin kaupassa tai kampaajalla on juuri sitä.

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Nyt taas on se aika kun miehen työreissu on käsillä. Luonnollisesti kun lapsiperheen arkea eletään, puolison työmatka tuplaa työmäärän kotona. Mutta saako se ottaa päähän? Siis se, että toinen on poissa kuvioista tietyn ajan ja itsellä ei tähän ole nokan koputtamista?

Ymmärrän toki, että omat ongelmani ovat pieniä siinä kohtaa kun aletaan vertailla kolmen lapsen yksinhuoltajia tai pahimmassa tapauksessa leskiä tähän minun tilanteeseeni. Työreissut tai ylipäänsä pitkiksi venyvät päivät eivät todellakaan ole sama asia kuin se, että on ihan kokonaan yksin - ymmärrän ja nostan hattua teille, jotka arkea yksin pyöritätte! 

Mutta tosiaan, näin minun tapauksessani, saako puolison työmatka ottaa päähän? Saako siitä tuntea uhmaikäisen itkupotkuraivareihin verratavaa kiukkua, että toinen ilmoittaa lähtevänsä pois tietyksi aikaa ja eikä siihen ole vastaan laittamista.

 

 

Totta kai, työreissu on työreissu. Mutta minulla on tosi surkea karma näiden reissujen kanssa. Viimeksi kun mies oli reissussa, kaikki lapset olivat melkein neljänkympin kuumeessa ja yöllä kaksi kolmesta oksensi sänkynsä täyteen. Siinä kohtaa kun yöllä ei ole nukkunut tuntiakaan ja viideltä herää katsomaan Pipsa Possua kiukkuisen kuumepotilaan kanssa, on itku lähellä. 

Ehkä minun ongelmani näiden työmatkojen kanssa on juuri se, että minulla ei ole niihin mitään kontrollia. En voi vaikuttaa niihin millään tapaa. Aivan sama, mitä olen niille päiville sopinut, työreissu menee edelle. Ja niinhän sen on pakko mennä, yrittäjällä varsinkin. Siinä ei auta muu kuin niellä kiukkunsa ja hoitaa oma, tuplaantunut pestinsä.

Ja minähän käsittelen tätä asiaa aivan täysin itsekkäästä näkökulmasta. Ajattelen vain ja ainostaan sitä, että kuinka paljon hommia minä joudun paiskimaan, kuinka väsynyt minä olen ja kuinka rankkaa arki minulla yksin on. Näkökulmani on todella rajoittunut ja välillä tuntuu, että ihan oikeasti toinen ei ymmärrä mitä se tämän koko paletin pyörittäminen yksin vaatii.

Itsehän en toki voi tietää kuinka rankkaa työreissuilla juokseminen todellisuudessa on! Eikä toki toinenkaan voi tietää millaista on olla kotona ja pyörittää arkea yksin kun ei sitä ole ikinä tehnyt. Ei varmasti ole helppoa kummallakaan ja olen itse sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi vähätellä sitä mitä toinen kokee ta tekee. Kuitenkin perheen etua me molemmat haluamme.

 

 

Vaikka kuinka ymmärrän faktat, silti edelleen ketuttaa niin maan vietävästi kun ilmoitus työreissusta tulee. Ja yleensähän se tulee muutaman päivän varoituksella. Se ottaa päästä vielä enemmän! Ja siis ylpeyden päällehän se ottaa. Meneekö toisen menot todella noin vaan minun menojeni edelle? No näin se ei meillä todellakaan ole ja siis ihan rehellisesti, minulla ei ole mitään varaa valittaa, mutta valitan näköjään silti.

Ja ehkäpä huomenna kadun tätä, mutta esimerkiksi tämä päivä on mennyt ihan ongelmitta. Mies lähti yöllä, en itse nukkunut sen jälkeen ja pienin heräsi ennen kuutta. Laitettiin koululainen kouluun ja hoidettiin perushommat. Lunta satoi niin älyttömästi, että ei mitään rajaa ja tuuli meinasi kaapata pihalla pikkuiset mukaansa. Tultiin siis kotiin lounaalle. Parit peruskiukut toki päivään kuin päivään mahtuu, mutta muuten kaikki on mennyt aika hienosti.

Koululainen tuli kaverinsa kanssa meille koulun jälkeen ja loppupäivä oltiinkin lumen vankeina kotona. Käytiin iltäpäiväkylvyssä ja laitettiin pyykkiä. Syötiin lasagnea ja leikittiin. Ja miettikää! Minun maailman paras isäni tuli tekemään meille lumityöt ja käytti koiran lenkillä! Ihan vain siksi, että minun ei tarvinnut. Voiko olla todellista? No, varmasti siellä minullekin hommaa huomenna riittää kun koko yön ja huomisen pitäisi sataa, mutta kuitenkin.

Pappa otti vielä koululaisen sukset mukaansa ja aikoi viedä ne aamulla koululle, ettei tytön itse tarvitse niitä kantaa kun tarpoo tuolla hangessa. Tukiverkko löytyy todellakin ja itku meinaa päästä. Tällä kertaa kyllä ihan onnesta!

 

 

Laitoin lapsille iltapalat ja hoidettiin iltatoimet. Lapset olivat sängyissään jo ennen kahdeksaa ja mietin, että voiko tämä nyt mennä näin? Kukaan ei yski tai oksenna? No, muutamat itkut siellä on jo tullut, joku heräilee kokoajan ja yksi lapsista siirtyi jo nukkumaan minun sänkyyni, mutta ei mitään normaalista poikkeavaa! Siivoilin lelut paikoilleen ja nyt vietän ihan omaa aikaani suklaata syöden ja itkuhälyttimen ääniä kuunnellen. Onko taas pakko menna alas katsomaan kuka tällä kertaa heräsi?

Mutta tosiaan minä kyllä pärjään lasten kanssa ongelmitta silloin kun arki on normaalia. Ja se oli taas itseasiassa aika tärkeä nähdä. Itsellä oli takaraivossa melkomoinen peikko siitä edellisestä työreissusta, mutta nyt meillä on mennyt ihan mahtavan hyvin. Toivottavasti jatkuukin näin ja meno rauhoittuisi yöksi. Mutta tosiaan sitten kun tulee ne kuumeet ja vatsataudit niin siinä mennään jo aikalailla, ei nyt äärirajoilla, mutta sanotaanko, että hermoja kysellään kyllä.

Mutta yritän parhaani. Yritän taas sitten kun se seuraava työreissu ilmoitetaan, muistaa, että viimeksikin meni tosi hyvin! Ja pliis, menispä tämä nyt ilman mitään kuumeita, jooko?

 

-R

 

Kommentit (4)

Pauliina R.

No siis todellakin se saa ärsyttää. Se on mielestäni ihan normaali tunne. Itse tunnustan lisäksi olevani kateellinen miehelle, joka voi noin vain ottaa ja lähteä viikoksi jonnekin rapakon taakse. Vaikka tiedän, että työmatkustus on rankkaa, niin silti. Ja se on kyllä kumma joo, miksi ne hiton sairastelut sattuu aina juuri silloin kun toinen on poissa? 

Kirjoitin aiheesta pari viikkoa sitten: http://www.wunderbara.com/nain-tyomatkaleski-selviaa-hengissa/  

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos! 😊 Käyn lukemassa.

Ja tosiaan, kyllä mä nostan hattua, jos jotain ei ihan vilpittömästi ärsytä yhtään. 😅

-R / Koti Kumpulassa

Krisse

Kyllä se saa ärsyttää ja ärsyttääkin, mutta tietty on sitten eri asia, miten sen ärsyyntymisensä käsittelee. Meillä on jo isommat lapset ja omalla tavallaan helpompaa, tosin lasten tarpeetkin ovat sitten erilaiset... mutta viimeksi kun mies oli viisi viikkoa työreissussa ulkomailla ja sen jälkeen vielä viikon kotimaassa, niin olin kyllämihan jopa ylpeä selviytymisestäni! Joskus lasten ollessa pieniä neljän viikon reissu yhtämenoa, silloin meinasinottaa koville, kahden pojan jääkiekkoharjoitukset miljoona kertaa viikossa ja tytön harjoitukset ja ei kun pienin mukana joka reissulla...

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kyllä saa joo kuuden viikon jälkeen todellakin olla itsestään ylpeä! Ja neljänkin viikon jälkeen. Meillä ei noin pitkiä reissuja ole ja silti taputan aina itseäni olkapäälle. 😆 Ja siis kyllä, tuo harrastaminen tuo lisämausteensa! Pienimmät pitää todellakin raahata joka reeniin mukaan. 🙄

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat