Kirjoitukset avainsanalla Vauva

 

Tänään oli taas sellainen päivä, että sai muistutella itseään, että kyllä minä riitän ja osaan tämän äitinä olohomman. Piti oikein kaivaa vanha kirjoitukseni esiin ja lukea se läpi. Päätin jakaa sen uudelleen päivitettynä versiona, jos vaikka se tsemppaisi jotain äitiä jossain päin.

Alunperin aihe oli tullut mieleeni K-Marketin lastenruokahyllyllä ostaessani vauvalle korviketta, joka oli päässyt loppumaan. Valikoimissa ei ollut käyttämäämme merkkiä, joten jouduin ottamaan toista. Jostain syystä se korvikemerkki toi mieleeni sen fiiliksen kun ensimmäsiä kertoja esikoiselle annoin korviketta. Kaiken sen syyllistämisen, mitä siihen liittyi. Kaikesta sitä voikin syyllistyä ja kaikesta sitä yritetäänkin syyllistää! Todella surullista. Pitäisi antaa tukea ja tsempata, ei syyllistää.

Vauvan parasta ravintoa on äidinmaito. Ihan varmasti! Uskon sen. Mutta, jos se imettäminen ei syystä tai toisesta onnistu, silloin annetaan korviketta. Se on niin selvä asia kuin olla voi ja siitä on aivan turha potea syyllisyyttä. Tärkeintä on, että lapsi saa ravintoa, kasvaa ja kehittyy. Jos tuntuu, että haluat nähdä vaivaa imetyksen onnistumiseksi niin tee se, mutta jos et niin älä. Kumpikaan valinta ei tee sinusta huonoa äitiä. Korviketta syöttävät äidit saavat melkolailla syyllistystä osakseen, mutta mikään maailman korvike ei voi olla niin kamalaa myrkkyä, etteikö sitä voisi ihan oikeasti hyvällä omallatunnolla vauvalle antaa, jos se on vanhempien mielestä oikein tehty. 

Sitten kun aletaan maistella kiinteitä, ruvetaan miettimään, että ollaanko huonoja äitejä, jos ei tehdä itse ruokia. Ei olla! Ja taas toisaalta, jos haluat tehdä ruuat itse, tee ne. Mutta, jos se tuntuu ylivoimaiselta niin kyllä niitä voi kaupastakin ostaa. Itse en usko, että tältä maapallolta löytyy supermarketin hyllyltä niin puhdasta bataattia, että sen soseuttamisen takia kannattaisi menettää yöuniaan. Toinen asia, josta syyllistetään äitejä puolin ja toisin, on se tapa, jolla kiinteiden maistelu pitäisi aloittaa. Soseet vai sormiruokailu? Ihan oikeasti, jos joku haluaa syöttää lastansa lusikalla tai antaa hänen syödä sormillaan niin mitä sitten? Ihan oikeasti, mitä sitten?

 

 

Tietenkin myös uni- ja nukuttamisasiat ovat oma lukunsa. Jos nukut vauvan vieressä, se on huono juttu se. Jos nukutat omassa sängyssään, ei sekään ole oikein. Omasta huoneesta puhumattakaan! Kannustan jokaista toimimaan niin kuin parhaalta tuntuu. Niin kuin omalle perheelle sopii! Se on oikein. Ja, jos vauva tarvitsee unikoulun, jotta oppii nukahtamaan ja nukkumaan, silloin se kannattaa tehdä. Yöunet kuitenkin ovat ehkä maailman tärkein juttu!

Koti saattaa hyvinkin näyttää siltä, että siellä olisi räjähtänyt vähintäänkin pommi tai pari. Mitä sitten? On varmasti ollut parempaa tekemistä kuin laittaa tavaroita paikoilleen ja pyykkiä tai astioita koneeseen. Myös päiväunet ovat juuri sitä parempaa tekemistä, jos siihen on mahdollisuus ja jos väsyttää! Kyllä siihen kodin puunaamiseen tulee aikaa sitten kun on tullakseen. Toisaalta taas, joskus se siisti koti ja käynnissä oleva tiskikone tuovat jollekin äidille mielenrauhan!

Ulkonäköpaineet. Yritä olla ottamatta sellaisia. Normaalisti naisen kropalla kyllä kestää hetki palautua raskaudesta. Aika harvoin se maha imeytyy takaisin sinne mistä tulikin viikon sisällä synnytyksestä. Se on ihan normaalia! Ja, jos se imeytyy, hieno juttu. Siitä saa olla onnellinen! Mutta niistä kiloista ja mahasta pääsee kyllä eroon, jos haluaa. Joskus se voi vaatia töitä, joskus vain aikaa. Jos ulkonäkö häiritsee, kannattaa asialle tehdä jotain oman itsensä vuoksi. Ei siksi, että pitää vaan siksi, että haluaa. Jos haluaa. Kun on sinut oman ulkomuotonsa kanssa, on parempi olla! Ja se taas heijastuu eteenpäin.

Ja sitten kun se äitiysloma loppuu niin sekin on taas sellainen homma, että jos jäät kotiin, olet laiska kotirouva. Jos taas menet töihin, olet itsekeskeinen uranainen. Aina on niitä, jotka ajattelevat erilailla ja paheksuvat valintojasi. Joskus on pakko mennä töihin eikä todellakaan voi taloudellisista syistä jäädä kotiin vaikka kuinka haluaisi. Ja joku ei välttämättä edes viihdy kotona lasten kanssa, joten silloin on koko perheen hyvinvoinnin kannalta varmasti parasta mennä töihin, jos siihen on mahdollisuus. Jos taas viihtyy lasten kanssa kotona, kannattaa ehdottomasti jatkaa niin, jos vain suinkin on mahdollista! Ei sitä lasta pakko ole päivähoitoon viedä. Yhtälailla ne sosiaaliset suhteet kehittyvät kun lapsi pääsee aina silloin tällöin ikäistensä kanssa leikkimään esimerkiksi puistossa tai ystävien luona. 

Minun pointtini tässä on se, että kannattaa tehdä niinkuin sinulle ja perheellesi sopii. Neuvoja tulee kokoajan jokapuolelta. Niitä kannattaa toki kuunnella ja sitten valita ne, jotka haluaa ja jotka tuntuvat oikeilta. Tärkeintä on, että teidän perhe voi hyvin! Silloin kaikki sujuu paremmin ja on helpompi luottaa siihen, että tekee oikein. Äidinvaisto on niin vahva, että siihen kannattaa luottaa silloin kun perusasiat on kunnossa. Tällä tarkoitan sitä, että jos et ole nukkunut kolmeen päivään, voi äidinvaistokin käydä ylikierroksilla.

Joka tapauksessa, luota siihen, että osaat ja opit lisää ihan kokoajan!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat