Kirjoitukset avainsanalla siivous

 

Minä olen aikalailla touhunaisia. Kokoajan jotain meneillään ja vähintäänkin pari suunnitelmaa toteutusta vailla. Ainakin sisustetaan, vaihdetaan huonejärjestystä, vähän rempataan tai tehdään saippuaa, jossei muuta. En kovin montaa minuuttia ole paikoillani päivän aikana, mutta minulla on joitakin asioita, joita en vain saa aikaiseksi hoitaa.

 

Sellaisia ovat:

Valokuvien teettäminen. Ihan ylitsepääsemättömän hankalaa! Koneella kun on se 100 000 kuvaa lapsista niin yritä siitä nyt sitten valita ne parhaat. Ei onnistu ja kolmen päivän karsinnan jälkeen ostoskorissa on se tuhat erikokoista kuvaa ja kolmekymmentä kuvakirjaa. Mihin niitäkin sitten laitetaan ja mitkä pääsevät kehyksiin seinälle?

 

 

Vakuutuasiat. Aivan sama onko kyseessä vahinkoilmoituksen teko, saapuneen viestin lukeminen vai liikaa maksetun vakuutusmaksun lunastus, on se nettipalvelun avaaminen aivan kamalan vaikeaa. Sitä keksii ihan kaikkea muuta tekemistä - juuri niin kuin siinä jossain mainoksessa. Ja sitten kun päätät, että nyt on se hetki niin palvelussa on takuuvarmasti käyttökatko.

Laskujen maksu. Nettipankin avaamista vältän kyllä myös viimeiseen asti. Kasaan sekä kerään laskut ja sitten jätän ne miehelle hoidettavaksi. Ei siis ole kyse siitä, että en halua itse omilla rahoillani maksaa niitä vaan se maksaminen vain on niin ärsyttävä homma muka. Onneksi on e-laskut, mutta voi kun se niidenkin sopimusten tekeminen ärsyttää.

Kelan hakemukset. Kaikki lapsilisä- ym. hakemukset. Äh. Ei ole kivoja ei. Ja siis oikeastihan nämä Kelan(kaan) hakemukset eivät edes ole hankalia tehdä, mutta joku niissä silti tökkii. Ne tuntuvat niin kovin monimutkaisilta ja ovat niin kömpelöitä täyttää. Kieliasu on niin kovin tönkkö ja ovathan ne omat sivut melko luotaan poistyöntävät.

Verokortin uusiminen. Ai kamala kuinka monta kuukautta sitäkin voi lykätä? Ja miksi? Netissä sekin onnistuisi niin näppärästi eikä tarvita muuta kuin edellinen palkkalaskelma ja arvio paljonko tienaa loppuvuonna. Sitten vaan sinne nettipalveluun vai pitäisikö sittenkin pestä vessa? Pitää.

 

 

Alakerran siivous. Tykkään oikeasti siivota ja teen viikkosiivouksen yläkerrassa eli tässä meidän ns. asuinkerroksessa joka viikko ihan mielelläni. Mutta siihen se sitten jääkin. Kun yläkerran saa siivottua, ei vaan enää jaksa tai, jos jaksaisi, niin ei enää ehdi siivota alakertaa. Ja sitten se taas on niin helppo unohtaa viikoksi.

Ikkunoiden pesu. En ole ikinä pessyt meidän ikkunoita. En ikinä! Tarkoitan sitä, että pesisin jokaisen ikkunan jokaisen pinnan. En koskaan. Mies ne on silloin tällöin onneksi kunnolla pessyt ja siis kyllä meidän ikkunat siltä näyttävätkin, että niitä on vain vähän välillä sieltä täältä pesty. Mutta eipä häikäise ainakaan!

Tekstiilien silittäminen. Silittäminen on minulle jonkinlainen kynnyskysymys myös. Itse silittäminen on kyllä ihan kivaa, mutta se raudan ja laudan roudaaminen sekä lämpenemisen odottelun on muka taas niin vaativa homma. Katselen sitten mielummin ryppyisiä verhoja ja kuljen ruttuisissa vaatteissa kuin näkisin sen puolen tunnin homman, että silittäisin ne. Verhot joudun kuitenkin silittämään kun en kestä kovin montaa päivää niitä ryppykasoja katsella.

 

 

Pyykkien viikkaus ja laitto kaappeihin. Tämä on kamala yhdistelmä. Tykkään pestä pyykkiä ja se hoituu todella tehokkaasti eikä meillä oikeastaan koskaan ole pyykkikorit täynnä likapyykkiä. Mutta puhtaiden pyykkien korit ovat pullollaan kokoajan. Kannan ne alakerrasta yläkertaan siinä toivossa, että viikkaan ne, kannan sitten alakertaan ja laitan siellä kaappeihin.

Toteutuu kyllä joo, mutta puhtaiden pyykkien kori (ja Ikean kassi) lojuvat olohuoneessa monta päivää ennen kuin minä tai sitten viimeistään mies ne viikkaa. Sitten ne vielä saattavat olla viikattuina niissä koreissaan monta päivää ennen kuin saan ne vietyä sinne kaappeihin. Ja tällä aikaahan sitten alakerran kodinhoitohuoneen työtaso täyttyy puhtaista pyykeistä, jotka heitän siihen narulta ja kuivausrummusta. Sitten taas sama homma uudestaan.

 

 

Asioillahan ei olisi mitään väliä, jos ne eivät häiritsisi minua. Mutta siksi sillä on väliä kun nämä ovat sellaisia asioita, joita mietin vähän väliä ja ärsyynnyn niistä. "Voi, kun pitäisi teettää valokuvia. Voi kun pitäisi viikata nuo pyykit. Voi kun pitäisi viedä viikatut pyykit paikoilleen. Äh, pitäisi maksaa nuo laskut. Vakuutuspalvelussakin olisi se ilmoitus tehtävänä tai viesti lukematta.". Viikkaamattomat pyykit hyppivät jatkuvasti silmille ja ovat kokoajan tiellä.

Nainen, ryhdistäyty ja hoida ne hommat saman tien niin ei tarvitse voivotella, päivitellä sekä miettiä niitä asioita. Niinhän teen kuitenkin yleensä kaikenlaisten muiden juoksevien tai vähemmän juoksevien asioiden kanssa. Hoidan ne kuntoon ja järjestykseen. Sillä selvä.

Touhukasta perjantaita kaikille! Minun tarvitsisi nyt ruveta viikkaamaan pyykkiä. Vai pesisinkö mielummin kuitenkin vessan?

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

No niin, meillä on tiukka tilanne. Eilen aamulla herättiin ennen kuutta siihen kun ensimmäinen lapsista (toivottavasti viimeinen koko meidän porukasta) sai vatsataudin, jos nyt ei sen enmpää taudinkuvaa tarkenneta. Kaikki varmasti ymmärtävät, mistä on kyse.

Tilanteen tekee tiukaksi se, että lauantaina olisi tarkoitus lähteä Kroatiaan. Meitä on kolme lasta ja kaksi aikuista, joten jos jokainen sairastuisi vuorotellen, emme olisi lauantaiksi terveitä ja matkustuskuntoisia. Ja sekös olisi harmillista se!

Lisäksi tottakai mies lähti tänään työreissuun ja minä olen pari päivää yksinäni lasten kanssa. Ei olisi kiva lisä tähän se, että muutkin tulisivat vatsatautiin tai, että minä itse sairastuisin. Olinpahan vielä eiliselle luvannut hoitaa päivän myös naapurin lapsia ja sekin meni sitten puihin.

 

 

Olen tässä nyt yrittänyt harjoitella mielenhallintaa, mutta kyllä välillä meinaa itku tulla! Ajattelin ottaa kaikki keinot käyttöön ja olen yrittänyt tapella tautia vastaan:

  • Valkopippurilla. Sanotaan, että valkopippuri voisi suojella tartunnalta tai jopa parantaa sen. Muistelen jostain lukeneeni, että vaikutus voisi liittyä jotenkin valkopippurin taipumukseen erittää limaa vatsalaukussa. Kaverini muistutteli minua asiasta ja päätin kokeilla. Aikuisella kymmenen kokonaisena nieltyä pippuria päivässä pitäisi toimia.
     
  • Probiooteilla ja boulardiilla. Molemmat vahvistavat suoliston hyvää bakteerikantaa ja tasapainottavat sitä sekä lisäävät vastustuskykyä. Näitä syömme muutenkin, mutta nyt täydellä annostuksella.
     
  • Käsipesulla. Käsien pesu meillä muutenkin on rutiininomaista, mutta vatsataudissa käsiä pestään entistä huolellisemmin. Loppupeleissä se on ainoa konkreettinen asia, mitä tautien tarttumista ehkäistäksi voi tehdä.
     
  • Saastuneiden alueiden pesulla. En enää jaksa mitenkään hysteerisesti steriloida kotia tautien aikaan, sillä olen niin monta kertaa niin tehnyt ja kaikki silti ovat tartunnan saaneet. Joten siivoan saastuneet alueet pesuaineella ja pesen pyykit mahdollisimman korkeassa lämpötilassa, mutta muuta en näe tarpeelliseksi tehdä.

 

 

Näillä keinoilla meillä taistellaan vatsapöpöä vastaan. Jos on jotain huippuhyviä vinkkejä - antaa tulla! Jotkut vannovat eteeristen öljyjen nimeen, mutta kertaakaan ne eivät ole meillä tauteja estäneet kiertämästä perhettä läpi. En oikein usko mihinkään ihmekeinoihin ja tuo valkopippurikin on vähän niin ja näin. Mutta kokeillaan sekin! Eipä tässä enää voi paljon muutakaan.

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Nappasin kopin by Vilma -blogissa  olleesta Seitsemän syntiäni -haasteesta  ja halusin ehdottomasti tehdä oman postauksen aiheesta, sillä synnit ovat oikeastaan aika ihana asia. Ne tekevät meistä ihmisiä - inhimillisiä ihmisiä - ja minusta on ihan hirveän helpottavaa huomata, että meillä kaikilla on omat syntimme ja omat taakkamme kannettavina.

Kenenkään on ihan turha tuomita toista näissä arjen asioissa ja tekemisissä. Kun katsoo tarkasti peiliin ja hieman tutkiskelee itseään, yleensä sieltä peilikuvan takaa löytyy ne omat synnit, joista joku saattaisi halutessaan antaa omat tuomionsa. Tosiasia kuitenkin on se, että meillä kaikilla on omat syntimme.

 

 

Tämän haasten synnit ovat meko pintapuolisia eikä tässä nyt ikävä kyllä päästä niitä tuomioita jakelemaan. Eikä se todellakaan ole tarkoituskaan! Minusta on hauska tutkiskella itseään ja vähän nauraakin itselleen sekä synneilleen. Postauksen kuvat ainakaan eivät ole turhan vakavia tai täydellisyyttä tavoittelevia!

 

1. Herkuttelusyntini. Voi apua! Olen siitä onnekkaassa asemassa, että näin ulkoisista syistä minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä, että mitä suuhuni pistän. Olen pysynyt hoikassa kunnossa ilman diettejä sekä muita kuntokuureja ja olen aina ollut kamala herkkusuu. Terveydellisistä syistä olisi syytä vähän näitä asioita miettiä, mutta siis on kamalaa, jos illalla ei ole mitään herkkua syötävänä.

2. Ihonhoitosyntini. Näppyjen puristelu ihan ehdottomasti. En vain voi olla nyppimättä kasvojani ja sen kyllä huomaa. Tälläkin hetkellä niistä löytyy pari kunnon rupea kun olen hieman hoitanut ihoani.

 

 

3. Siivoussyntini. Koti pitäisi siivota niin kuin se olisi jotain rakettitiedettä tai vähintäänkin sydänkirurgian tarkkuutta vaativa operaatio. Teen sen joka viikko aina yhtä tarkasti, perusteellisesti, tietyillä aineilla ja luonnollisesti vain sillä ainoalla oikealla tavalla.

4. Hiussyntini. Arkena sotkunuttura tai ponnari ja juhlassa minulla saattaa nähdä jopa balettinutturan. Sen osaan tehdä unissanikin, sillä 25 vuotta sitä tuli väännettyä. Mutta siis syntini on se, että en yksinkertaisesti viitsi arkena tehdä paljon mitään tukalleni ja juhliin kyllä haluaisin, mutta en vain osaa. Enkä ole viitsinyt opetellakaan.

 

 

5. Ystävyyssyntini. En pidä ystäviini yhteyttä. Instagramissa  sekä Facebookissa  seuraan ja tykkään, mutta siinäpä se. Treffasin itseasiassa juuri ystävääni tällä viikolla pitkästä aikaa ja kyllä vain oli ihanaa. Päätin, että tästä eteenpäin näen ystäviäni useammin. Arki on yhtä hullunmyllyä meillä kaikilla, mutta kyllähän meidän pitäisi toisiamme nähdä. Meidän ja meidän lapsiemme takia, jotta heilläkin olisi mahdollisuus ystävystyä keskenään.

 

 

6. Pukeutumissyntini. Tämän te varmaan tiedättekin. Treenitrikoot! Aivan parhaat arjessa muksujen kanssa eivätkä purista vyötäröltä. Sitten kun ihmisten ilmoilla on farkut jalassa, on niin tukala olo, että huh. Kotona heti housut pois trikoot jalkaan. Nyt kesällä on kyllä tullut käytettyä sortseja ja mekkoja kun on ollut niin lämmin, mutta viime kesäkin taisi mennä treenitrikoissa.

7. Parisuhdesyntini. Teen oletuksia toisen tunteista ja vedän johtopäätöksiä puolison sanomisista, jotka eivät sitten ihan pidäkään paikkaansa. Olen aivan kamalan tunteellinen ihminen ja toinen taas sitten ei, joten siitä voi riitatilanteissa päätellä lopputuloksen. Ja sitten kun minua kiukuttaa niin silloin sitten todellakin kiukuttaa! Ja se tarkoittaa sitä, että kaikki on ihan päin pyllyä. Onneksi mies osaa puhua, joten näistäkin selvitään.

 

 

Kuten sanottu, kaikilla meillä on omat syntimme eikä sitä auta ruveta arvostelemaan toisia. Tekopyhyys on niin kovin hassua, sillä ihan oikeasti, kukaan meistä ei ole täydellinen. Itse olen kuitenkin huomannut, että monia asioita pystyy muuttamaan ja uuttakin pystyy oppimaan, jos vain haluaa, joten aina ei voi vedota siihen, että minä nyt vain olen tälläinen.

 

-R

 

Kommentit (3)

Torey

Ykkönen ja kakkonen! Niiiiin samat täällä! 😄

Mä olen kanssa perushoikka ja aina voinut syödä mitä vaan (poikkeuksena raskausajat jolloin söin mutta myös painoa kertyi, hups). 😅

Rakastan mustapäiden ja näppyjen puristelua. Se on jotenkin terapeuttista.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Joo, se on todella terapeuttista!! 🙈 🙉 🙊 Ja sit se lähtee ihan käsistä. Jos puristat yhden niin sit tarttee käydä koko kasvot läpi. 🤦🏻

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Heräsin lauantaiaamuna ihan yksin. Ei lapsia kotona ja mieskin oli jo herännyt ennen minua. Kello oli puoli kymmenen ja pyöriskelin hetken aikaa sängyssä selaillen puhelinta. Kyselin lasten kuulumisia mammalasta ja nousin ylös. Laitoin vähän pyykkiä koneeseen ja menin yläkertaan.

 

 

Mies lähti parturiin ja asioille - minä keitin kahvia. Aamu ei käynnisty millään ilman kupillista kunnon kahvia ja lasillista raikasta vettä.

Katselin ympärilleni hetken aikaa ja oli aika selvää, että talo tarvitsi kunnon siivousta. Jokainen huone oli sekaisin ja kaikki tavarat aivan hujan hajan ympäri taloa, joten ei auttanut muu kuin ruveta hommiin. Ensin tavarat paikoilleen ja sitten imurointi, lattioiden pesu ja pölyjen pyyhintä unohtamatta vessanpesua.

Mies tuli kotiin ja ennen siivousta tarvittiin lisää kahvia ja vähän aamupalaa.

 

 

Siivouksen jälkeen on aina niin ihana fiilis kun kotona tuoksuu puhtaalle ja raikkaalle. Kaikki tavarat ovat hetken aikaa paikoillaan ja sisäinen perfektionistini on hetken aikaa tyytyväinen. Mietin siinä siistiä kotia katsellessani, että vitsit, jos aina olisi kaikki tavarat paikoillaan ja keittiön tasot tyhjät, olisi niin paljon helpompi tehdä ruokaa tai ihan mitä niillä sitten haluaa tehdäkään.

Otan siis taas tavoitteekseni laittaa tavarat paikoilleen eikä vain laskea niitä käsistä jonnekin. Se tuntuu kyllä aika mahdottomuudelta, mutta yritetään ainakin! Ja kun huomaan, että tavaroita lojuu pöydällä, laitan ne silloin heti paikoilleen. Ehkäpä sitten ei kerääntyisi niitä tavaravuoria ympäriinsä.

Tällä kertaa järjestelin lastenhuoneenkin oikein ajan kanssa ja sain senkin hetkeksi taas jotenkin edes toimivaksi. Meillä on leluja ja sun muuta tavaraa niin paljon, että säilytystilasta on jatkuvasti puutetta, mutta aina kun vain jaksaisi vaikka kerran viikossa järkätä huoneen kunnolla niin tavarat ehkä pysyisivätkin paremmassa järjestyksessä.

 

 

Minä järkkäilin vielä lastenhuonetta kun mies lähti hakemaan esikoista mammalasta ja viemään häntä kaverin synttäreille. Mies tuli takaisin kotiin, söimme lounasta ja minä aloin kirjoittaa. Mies lähti taas hakemaan tyttöä synttäreiltä ja viemään takaisin mammalaan.

Minä sain blogijutut tehtyä, leikkihuonekin oli siistitty, akvaarion vesi vaihdettu ja muutenkin kaikki kotona kunnossa, joten menin suihkuun. Mies tuli kotiin meidän vieraidemme kanssa ja meillä oli luvassa illanviettoa hyvässä seurassa. Söimme alkupalat meillä, jatkoimme matkaa ravintolaan ja siitä sitten vähän yöelämäänkin.

Ihan mahtava vapaapäivä siis ja edellisestä kerrasta oli vierähtänyt se pari kuukautta, joten tarpeeseen tuli tämä hengähdystauko. Nyt olen vapun jäljiltä ihan maanantaissa vaikka onkin keskiviikko. Sama homma varmasti monella muullakin, mutta ihanaa kun on tälläinen lyhyt viikko! Tuntuu vähän jopa lomalta.

Mukavaa loppuviikkoa!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat