Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhe

 

Rakastan Kroatiaa. Se vei sydämeni samantien kun sinne ensimmäistä kertaa matkustimme miehen kanssa syksyllä 2007 tai 2008. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit, ihmiset ystävällisiä ja ilmasto aivan täydellinen. Kroatiassa yhdistyy tietyllä tapaa kaupunkiloma ja sitten se rantaelämä.

 

 

Siitä on nyt kymmenisen vuotta kun Kroatiassa ensimmäistä kertaa lomailimme ja kuten sanottu, olin myyty. Päätin, että tänne tullaan uudestaan sitten kun meillä on lapsia. No, lasten saaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa, mutta Kroatiaan tultiin kyllä uudestaan heinäkuussa 2011 esikoisen ollessa vauva.

Varasimme viime viikolla taas reissun Kroatiaan ja tällä kertaa suuntaamme Dubrovnikiin. Tämä on nyt minun ja miehen neljäs, esikoisen kolmas sekä kahden pienimmäisen toinen kerta kun matkustamme Kroatiaan, mutta Dubrovnik on meille kaikille uusi tuttavuus.

 

 

Mutta mikä ihme saa meidät palaamaan aina samaan maahan vaikka tarjolla olisi vaikka kuinka monta muuta?

1. Maisemat. Kroatia on aivan uskomattoman kaunis maa. Vuoret tuntuvat kohoavan suoraan rannasta ja meri on ihanan kirkas. Rakennukset ovat kauniita ja pidän siitä, että Kroatiassa kasvaa paljon havupuita.

2. Puhdas ja siisti. Paikat, joissa me olemme lomailleet, ovat olleet todella puhtaita ja siistejä! Arvostan sitä, että ravintolat ovat siistejä, vessoista puhumattakaan. Kadut ovat puhtaita ja samoin myös rannat.

 

 

3. Kaupunki- ja rantaloma samassa. Päivät voi viettää joko rannalla tai kaupungilla. Kaupungista löytyy kahviloita, kauppoja ja ravintoloita sekä paljon katseltavaa. Pikkukylissä toki ei ihan sama meininki ole kauppojen suhteen, mutta ravintoloita ja kahviloita löytyy kyllä.

4. Lyhyet matkat. Kylissä, joissa me olemme lomailleet, on ollut se hyvä puoli, että niissä on aina ollut hyvin ravintolatarjontaa sekä sopivasti ruokakauppoja ym. ostettavaa ihan siinä omassa kylässä. Ei tarvitse väsyneenä lähteä etsimään ruokapaikkaa tai -kauppaa mistään kaukaa. Mitään shoppailuparatiiseja ne eivät kyllä ole!

Nyt varaamamme reissu on Dubrovnikiin, joka on isompi kaupunki, joten siellä meininki voi toki olla toinen. Esimerkiksi Baska Voda, jossa viimeksi olimme, oli pieni kylä, jossa kaikki tosiaan oli lähellä. Ihana päästä nyt Dubrovnikiin, sillä olen siitä haaveillut jo jonkin aikaa.

 

 

5. Ystävälliset ihmiset. Meidän reissuillamme ainakin kroatialaiset ovat olleet erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Kaupankäynti on myös mukavan leppoisaa ainakin pikkukylissä, sillä niissä ei ole sitä tyrkyttämistä ja tinkaamista, johon olen muutamissa muissa lomakohteissa tottunut.

6. Lapsiystävällisyys. Kroatiaan on mukava matkustaa lasten kanssa, sillä siellä lapset ovat tervetulleita ravintoloihin ja kahviloihin eikä tarvitse miettiä, aiheutuuko heistä tai siis meistä lastemme kanssa jotain vaivaa. Löytyy syöttötuolia, leluja ja muita viihdykkeitä sekä tarjoilijat jaksavat ottaa lapset huomioon joka paikassa.

 

 

7. Ilmasto. Kroatiassa kesä on lämmin ja talvi, kevät sekä syksy sitten viileämmät, joten tästä syystä olemme Kroatiassa olleet heinä-elokuussa. Nyt menemme kesäkuussa ja uskoisin, että lämpöä riittää kyllä. Heinäkuussa oli lapsille ehkä hieman liian kuuma, joten kesäkuu saattaisi olla sopivampi lämpötilaa ajatellen. Ehkä myöskään Keski-Euroopan lomakausi ei ole vielä kovimmillaan ja on hieman väljempää.

8. Hintataso. Hintataso on ravintoloissa Suomea halvempi ja ruokakin on ihan syötävää. Mitään erityisiä makuelämyksiä emme ole kokeneet, vaikka ihan kaikkea olemme syöneet, mutta ei ruuissa ole ollut valittamistakaan. Jätskit ja smoothiet ovat muuten aivan ihania!

 

 

9. Lentoaika. Lentoaika Kroatiaan on kolmisen tuntia, joka on lasten kanssa lentämiseen aivan mahtava! Meillä ainakaan ei lentokoneessa olo oikein nappaa lapsia, joten mitä lyhyempi lento, sen parempi. En minä itsekään tykkää lentokoneessa kököttää, joten lyhyt lentoaika sopii minullekin vallan mainiosti.

 

Meidän lomamme keskittyvät lähinnä rantaelämään, yhdessä olemiseen ja ravintoloissa sekä kahviloissa asioimiseen. Varmasti Kroatiasta löytyisi paljon aktiviteettejakin, jos sellaisia halajaa ja monet ovat esimerkiksi vuokranneet autonkin. Meille on tosiaan ihan vain riittänyt lämpö ja se, että mahat ovat kokoajan täynnä.

Matkakuumepostaukseni löytyy täältä, jos sellaisen haluatte lukea.

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Usein kun lapsiperheen kuulumisia kysellään, puhe siirtyy nukkumiseen. Miten teillä nukutaan?  Kysymys ei todellakaan ole turha, sillä ainakin meillä yöt ovat usein melkomoista rallia. Etsitään kadonneita unikavereita, huudetaan puhkeavia hampaita, sairastetaan tai nähdään pahoja unia. Ainakin käydään vessassa, jossei muuta.

Minä rakastan kunnon yönia.

Jos olisi suinkin mahdollista, nukkuisin varmasti kymmenen tunnin yöunia ja heräisin aina siinä aamuysin aikoihin. Se olisi minulle se ihanteellisin vaihtoehto. Silloin ehkä herääminen ei olisi niin tuskallista kuin se nyt on. Herään aina kiukkuisena ja väsyneenä.

 

 

No, edellä mainittu ihannetilanne ei mitenkään ole mahdollinen ensinnäkin siitä syystä, että nuorin lapsista herää joka aamu siinä kuuden maissa. Toki meillä vielä öisinkin heräillään useita kertoja, joten normaalisti yöt koostuvat muutaman tunnin pätkistä. Sehän on tälläiselle unta rakastavalle ihmiselle ihan kidutusta, mutta melko hyvin siihenkin on jo sopeutunut.

Voisin toki mennä samaan aikaan lasten kanssa nukkumaan ja herätä sitten aamulla aikaisin. Tämä ei tietenkään poistaisi niitä yöheräilyjä, mutta saisin kuitenkin tuntimääräisesti pidemmät yöunet kuin nyt.

Minulle kuitenkin se jokailtainen oma aika on äärimmäisen tärkeää.

Tiedättekö, kun lapset ovat nukkumassa ja saa olla ihan rauhassa? Se on minulle kuitenkin tärkeämpää kuin ne pitkät yöunet, joten näillä mennään. Olen ihmisenä sellainen, että tarvitsen päivässä sen muutaman tunnin, jolloin voin vaikka tujoittaa seinää ihan kaikessa rauhassa, jos siltä tuntuu.

 

 

Eikä tämän ole tarkoitus olla mikään valitusvirsi siitä, että en saa nukkua tarpeeksi tai että lapset valvottavat! Tämähän on sitä ihan perus kolmilapsisen perheen meininkiä, se ei ole tullut mitenkään yllätyksenä. Nyt vasta meillä ekaluokkalainen on alkanut nukkua kokonaisia öitä, joten harjoitusta näistä yöheräilyistä kyllä on takana vuositolkulla!

Viimeiset pari yötä meillä on kaikki nukkuneet tosi hyvin.

Nukkumaan mennään kahdeksalta ja tosiaan normaalisti yöhön kuuluu pari-kolme heräystä, mutta viimeiset kaksi yötä on nukuttu hyvin. Toissayönä herättiin kerran viideltä ja viime yö nukuttiin ihan kokonaan! Kuudelta heräsi ensimmäinen ja itse en millään meinannut uskoa, että ihan oikeasti kello oli jo kuusi. Olin nukkunut itsekin ihan koko yön yhdestätoista kuuteen ja edellisen yön kymmenestä viiteen!

 

 

Sitä on niin tottunut yöheräilyihin, että ne eivät enää tunnu niin kamalilta kuin silloin joskus. Alkuunhan rikkonaiset yöt ja valvomiset tuntuivat ihan suoranaiselta kidutukselta ja tuntui aivan mahdottomalta, että pitäisi jaksaa vielä olla päivä hereillä ja jopa tehdä jotain.

Mutta tosiaan, jopa minä, nukkumista rakastava ihminen siedän nykyään ehkä hieman paremmin väsymystä. Se on jo niin suuri osa minua, että sitä ei aina huomaakaan. Silloin kun mennään useita päiviä parin tunnin unilla, rupeaa kyllä oma pääni hajoilemaan.

Meillä minä olen se, joka palan loppuun ensimmäisenä.

 

 

Mies jaksaa väsymystä paljon paremmin kuin minä ja tästä syystä hän herää esimerkiksi viikonloppuisin silloin kuudelta ja minä saan nukkua jopa kahdeksaan.

Tänäänkin hän nousi kuudelta ja minä torkuin vielä kahdeksaan.

Tosin esikoinen kömpi viereen puoli seitsemältä, pyöri siinä seitsemään asti ja meni yläkertaan. Sitten vähän ennen kahdeksaa keskimmäinen huuteli, että herätäänkö äiti. Mennäänkö jo yläkertaan? Herättiinhän me sitten. Mies sai onneksi päivällä ottaa pienet päikkärit.

 

 

Jotenkin hullulla tavalla kaikesta näistä yöheräilyistä huolimatta kun minulta kysytään, että miten meillä nukutaan, vastaan, että ihan hyvin. Joku muu, joka on tottunut siihen, että lapset todella nukkuvat, olisi varmasti ihan eri mieltä.

Itse kuitenkin tiedän, että tilanne voisi olla ja taas kun joku tulee kipeäksi, tulee olemaan, todella paljon huonompi. Silloin meillä ei sitten ihan oikeasti nukuta kuin pari tuntia päivässä, joten olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen siihen, miten meillä nukutaan.

Ja tosiaan, viime yö nukuttiin kokonaan, että kuka tietää vaikka se jäisi jo ihan tavaksi!

Toivottavasti teilläkin nukutaan hyvin.

 

-R

 

Kommentit (6)

Torey

Meillä 6v. on nukkunut jo parisen vuotta omassa sängyssään pääasiassa koko yön. Harvoin edes heräilee ja jos herää, useimmiten käy juomassa tai vessassa ilman, että herättää meitä aikuisia. Tähän pisteeseen päästiin kun hän sai koko yön omassa sängyssä nukutuista kerroista aina pisteen ja keräsi itselleen palkintoja. Jossain kohtaa tehdään kuopuksenkin kanssa sama, jos on tarpeen. Hänen yönsä kun on kausiluonteisia. Ensin meillä meni juuri alkuvuonna kaksi viikkoa niin, että hän tuli lähes joka yö meidän sänkyyn. Parhaimmillaan/pahimmillaan jo yhdeltä yöllä. Välillä hän oli täysin hereillä klo 3 ja valvoi sen tunnin pari. Välillä pistin Muumit pyörimään, jotta sain torkuttua itse hänen katsellessaan Muumipeikkoa ja kumppaneita kainalossani. Ja nyt taas on neiti pysynyt hyvin omassa sängyssään! Tullut vasta aamun tunteina viereen, joinain öinä ei ollenkaan vaan kavunnut aamulla omasta sängystään meidän muiden ollessa jo hereillä. Kyllä hyvin nukuttu yö on vaan ihan parasta! Itse alan muutaman huonon yön jälkeen huomata sen todella olossani! Kumma kun se ei lapsissa näy! 😂

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Nää on niitä kuuluisia vaiheita! 🤣 Kaikkee säätämistä on täälläkin kyllä näihin vuosiin mahtunut nukkumisen osalta, mutta sellasta se taitaa olla. 😊

-R / Koti Kumpulassa

Maria (is) Strong

Meillä on kolmevuotias saattaa heräillä yöllä nähdessään pahaa unta. Yöt oli rikkonaisia ja teimme ratkaisun, että minä nukun kuopuksen huoneen vieressä, jossa on avattavan paljeovi/seinä. Kuopus näkee yöllä mamman ja rauhoittuu ääneen. Nyt nukutaan hyvin koko yön ja aamulla jaksaa herätä. Veikkaan, että kyllä kuopus alkaa häätää mamman takaisin omaan makuuhuoneeseen viimesitään teini-iässä.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Me tehtiin vähän samantyylinen ratkaisu kun siirrettiin makkarit aikanaan alakertaan. Nyt kaikki kolme lasta nukkuu samassa makkarissa ja meidän makkari on ihan niiden huoneessa kiinni. Ei tarvi kuin nousta ylös sängystä niin on lasten huoneessa kun huoneiden välillä on oviaukko. Helpottaa yöjuoksuja huomattavasti!

-R / Koti Kumpulassa

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Meillä oli kans yhessä vaiheessa aina esikoinen välissä, mutta nykyään se jo nukkuu omassa sängyssä! 😅 Kaksi nuorinta ei osaa nukkua meiän välissä kun ne oon niin tottuneita omiin sänkyihinsä. Toisaalta hyvä, mutta olis se ihana niitäkin joskus pitää yöllä kainalossa. 😊 Mutta kyllä yöllä pitää tehdä just niin, että kaikki saa nukuttua mahdollisimman paljon ja hyvin!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat