Kirjoitukset avainsanalla tavoitteet

 

Tein tällä viikolla päätöksen, jota olen miettinyt jo monta vuotta. Hain nimittäin joogaopettajakoulutukseen! Olen joogaopettajaksi kouluttautumista harkinnut ja punninnut pitkään.

Olen pohtinut, onnistunko siinä? Onko meillä varaa siihen? Onko se millään tapaa kannattavaa? Olen miettinyt, että saanko ikinä tarpeeksi töitä, jotta voin tienata edes koulutuksen hinnan takaisin? Onko joogaopettajia työmarkkinoilla jo liikaakin?

Yksi asia, jota en ole miettinyt tai kyseenalaistanut, on se, että haluanko sitä. Vastaus kun on selvä. Haluan! Olen halunnut sitä jo kauan, mutta asiat eivät ole olleet vielä kypsiä sille. Ei ole vielä tullut sellaista hetkeä, että olisin löytänyt juuri sopivaa koulutusta Tampereelta tai, että elämäntilanteeni olisi kouluttautumisen sallinut.

 

 

Uskon vahvasti, että kaikki tapahtuu, jos niin on tarkoitettu ja nyt oli tarkoitettu, että törmäsin juuri minulle täydelliseen koulutukseen. Asiat loksahtelivat aiemmin paikoilleen, jotta voisin tavoitella unelmaani. Vaikka hyvin on mahdollista, että samanlaisia tilaisuuksia on ollut tässä matkani varrella, en ole vielä uskaltanut niihin tarttua. Olen ollut niin kiinni vanhassa.

Se, että palaset putoilivat paikoilleen, ei ollut mitenkään helppoa. Siihen kuului kipeitä asioita ja niiden hyväksymistä. Niitä työstän edelleen, mutta nyt minun on helpompi olla. Tiedän, että nyt asiat ovat menossa eteenpäin ja kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Ei sillä tavalla kuin olin tähän hetkeen suunnitellut tapahtuvaksi vaan ihan toisella tapaa.

Kyllä se siitä. Elämä kantaa ja asioista pitää osata päästää irti, jotta voi ottaa vastaan uusia tilaisuuksia. Tilaisuuksia, jotka toivottavasti vievät eteenpäin. Ne tuovat elämään taas kaikkea uutta, vaikka välillä vähän pelottaakin. Ainahan uuden edessä hieman jännittää ja vanhasta on välillä vaikea päästää irti! Onneksi minulla perheeni tässä ympärilläni minua tsemppaamassa.

 

 

Olen todella onnellinen, että tein päätöksen mennä eteenpäin ja tarttua uusiin haasteisiin! Tiedän, että minulla on joogaopettajana paljon annettavaa enkä malta odottaa, että saan jakaa joogan hyvää oloa eteenpäin. Odotan enemmän kuin innoissani, että vuosi vaihtuu ja pääsen helmikuussa aloittamaan opiskelun!

 

-R

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Torey
1/2 | 

Hei ihan mahtavaa! Onnea! 

Olen kanssa pyöritellyt tulevaisuuteen liittyviä juttuja tosi paljon päässäni tänä vuonna ja kerännyt rohkeutta tiettyihin asioihin. Ainahan se uusi pelottaa ja voi ottaa aikaa, että uuteen tottuu, mutta loppupeleissä muutoksia tapahtuu aina, ja joskus ne tuo tullessaan hyviä juttuja, vaikkei heti siltä tuntuisikaan. 

https://naissanelioissa.wordpress.com/

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Kiitos! :)

Se on kyllä just noin! Toivottavasti sullakin rohkeus riittää ja saat otettua niitä vaikeita ensiaskeleita. Se on välillä tosi vaikeeta!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Vaikka voima- ja mietelauseiden ystävä olenkin, välillä minua kyllästyttää kovin kaikki ne yltiöpositiiviset ja epärealistiset voimalauseet. Tiedättekö ne "Pystyt mihin vain, kunhan vain yrität ja uskot" -tyyliset lainaukset?

Elämässä on niin monta asiaa, joille me vain emme voi mitään. Emme vaikka kuinka uskoisimme tai yrittäisimme. Niin se on, ja niin sen kuuluukin olla. Aina emme saa sitä, mitä haluamme. Emme vaikka kuinka uskoisimme ja yrittäisimme. Ja hyvä niin!

Ei elämässä kuulukaan saada kaikkea, mitä haluaa. Elämään mahtuu myös pettymyksiä ja pieniä vastoinkäymisiä, eivätkä ne saa tuntua maailmanlopuilta. Tai toki hetkellisesti ne siltä saattavat ja saavatkin tuntua, mutta niistä vain on ajan kanssa päästävä yli ja jatkettava eteenpäin. Suuret vastoinkäymiset ovat sitten asia erikseen, eikä niiden käsittely ole näin yksinkertaista.

 

 

Pettymykset sekä pienet vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja jokaisen niitä vain on osakseen saatava. Eikä se ole huono juttu, sillä pettymykset ja pienet vastoinkäymiset:

  1. Tekevät meistä vahvempia
  2. Opettavat meitä olemaan viisaampia
  3. Tekevät meistä kärsivällisempiä
  4. Laittavat meidät nousemaan aina uudestaan
  5. Antavat mahdollisuuden tehdä pysyviä muutoksia elämässä
  6. Selkeyttävät arvomaailmaamme
  7. Tekevät meistä nöyrempiä ja kiitollisempia
  8. Laittavat liian korkeat odotuksemme vastaamaan todellisuutta

Pettymykset ja pienet vastoinkäymiset tosiaan opettavat meitä. Ne pitävät meidän jalkamme maassa ja estävät meitä haaveilemasta sellaisesta, mikä ei ole todellisuudessa edes mahdollista toteutua. Ilman pettymyksiä ja vastoinkäymisiä olisimme kaikki todennäköisesti hyvin itsekkäitä ja ylimielisiä.

 

 

Vaikka kuinka tuntuukin kipeältä myöntää, että ei se, mitä yritin, onnistunut tälläkään kertaa, on niin vain tehtävä. On myönnettävä itselleen, että kaikkeen ei vain itse pysty vaikuttamaan vaikka mitä tekisi ja miten ajattelisi. Mutta siihen, mitä vastoinkäymisen kohdatessa tekee ja ajattelee, siihen voimme itse vaikuttaa.

Jos asia, jota tavoittelemme, todella on meille tärkeä ja realistinen saavuttaa, voimme nousta ylös ja yrittää uudelleen. Jos tavoite on liian korkealla, eikä unelma ole toteutettavissa, on ehkä aika myöntää tappio ja vaihtaa kurssi kohti uusia haasteita sekä unelmia. Välillä on hyvä miettiä, että ovatko tavoitteet saavutettavissa, sillä itseltään tai muilta ei pidä vaatia mahdottomia.

Itselleen pitää olla armollinen ja rakastaa itseään vaikka kaikki tavoitteet eivät aina toteutuisikaan! Omaan itseensä pitää toki myös uskoa, sillä me pystymme moniin asioihin, jotka tuntuvat vaikeilta saavuttaa niin kauan kuin ne ovat realistisia. Lentämään emme opi vaikka kuinka räpyttelisimme, mutta esimerkiksi käsillä opimme kävelemään, jos vain motivaatiota riittää.

 


Matkalle tavoitteiden saavuttamisessa mahtuu lukematon määrä pettymyksiä ja pieniä vastoinkäymisiä. Itse ajattelen niin, että tarvitsen kaikki ne pettymykset, jotka elämä antaa ja saan ne siksi, että oppisin niistä. Ainakin ne opettavat arvostamaan kaikkea sitä, mikä juuri nyt on hyvin!

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Teki mieli kirjoittaa otsikoksi, että uuden vuoden lupaukset, mutta en ole oikein ikinä mitään uudenvuoden lupauksia tehnyt. Tuntuu vähän kömpelöltä yhtäkkiä luvata jotain, mitä todennäköisesti en kuitenkaan pystyisi toteuttamaan varmasti juuri siksi, että nyt yhtäkkiä on pakko vain luvata jotain.

Minulla kyllä on tavoitteita elämäni tai itseni suhteen (tavoitekin on vähän kökkö ilmaisu), jotka ovat kehittyneet tässä viime vuoden aikana eivätkä ne oikeastaan mitenkään liity tähän uuteen vuoteen. Ne liittyvät vain ja ainoastaan minuun ja haluuni voida paremmin. Enkä oikeastaan ole voinut mitenkään huonosti, mutta myönnän, että varmasti voisin voida paremminkin. Tai voisi ehkä jossain tilanteissa olla helpompi olla.

 

 

Kokonaisvaltaista hyvinvointia

Nämä tavoitteeni eivät liity oikeastaan fyysiseen hyvinvointiin ainakaan tällä hetkellä, sillä uskon, että fyysisen hyvinvointini pohjana on henkinen hyvinvointini. Ja toisaalta taas joskus henkisen hyvinvoinnin pohjana voi olla fyysinen hyvinvointi.

En itse jaksa ajatella fyysistä hyvinvointiani, jos henkisellä puolella mättää. Tai ehkä jaksan, mutta silloin tilanne saattaa helposti mennä överiksi ja tulee esimerkiksi treenattua liikaa ja unohtuu selvittää syy, miksi voin henkisesti huonosti. Tällöin henkinen hyvinvointini ei parane mihinkään. Ongelmien lakaisu maton alle kun ei koskaan auta ketään pidemmän päälle.

Joskus taas voi olla niinkin, että voi henkisesti huonosti, jos esimerkiksi jokin ulkonäköön liittyvä seikka ahdistaa. Tässä tapauksessa toki se fyysisen hyvinvoinnin petraaminen auttaa myös siihen henkiseen puoleen aivan varmasti. Mutta jos kyse on esimerkiksi siitä, että parisuhde on huonossa jamassa, ei sitä korjaa fyysinen treeni tai kauneusleikkaus.

 

 

Paheeni nimeltä pessimismi

Mutta siis, niihin tavoitteisiini. Tässä ensimmäisessa kirjoituksessani haluan esitellä yhden ehdottaman parannuksen kohteen eli pessimistisen ajattelutapani. Minulla on tosi paha taipumus pessimismiin, myönnän. Usein tulee ajateltua aina ensin se kaikista huonoin, tai ainakin huonompi, vaihtoehto.

Ihan arkisena esimerkkinä sellainen tilanne, että lapsella alkaa vuotaa nenä ja minun ensimmäinen ajatukseni on, että noniin, nyt se on kipeä. Tulee kamala räkätauti, refluksi pahenee, oksennetaan ainakin sata kertaa päivässä vähintään kaksi viikkoa. Ja tauti menee kaikki läpi. Koko perheen. Kukaan ei nuku kuukauteen.

Saan itselleni aikaan ihan älyttömän ajattelukierteen, joka ei perustu muuhun kuin huonoihin kokemuksiin. Ei se flunssa ihan joka kerta kuitenkaan niin pahana tule ja joskus se voi mennä ihan pienenä nenänvuotelunakin ohi. Mutta se minun ensimmäinen ajatukseni on se pessitiminen. Ei positiivinen tai edes neutraali.

 

 

Eroon pessimismistä

Minun tavoitteeni on, että oppisin ajattelemaan sen pahemman tai huonomman skenaarion sijasta edes sitä neutraalia vaihtoehtoa. Ei laiteta tavoitteita liian korkealle kuitenkaan, sillä minusta tuntuisi liioitellulta kirjoittaa, että nyt kyllä rupean ajattelemaan positiivisesti. Tuokin nyt kuulostaa kyllä aika pahalta, mutta tarkoitan siis, että jos vaikka oppisin ajattelemaan edes hieman positiivisemmin!

Tätä olen työstänyt jo jonkin aikaa ja uskallan sanoa, että olen välillä onnistunutkin. Helppoa se ei ole ollut, mutta tulosta olen saanut. Ihan tietoisesti olen pyrkinyt lyttäämään sen ensimmäisenä mieleen nousevan pessimistisen ajatuksen ja aluksi tavallaan väkisin laitoin itseni ajattelemaan positiivisemmin tai edes neutraalisti.

Se tuntui tosi kököltä ja päälleliimatulta, mutta halusin ihan tosissaan kokeilla, että voisinko itse vaikuttaa ajattelutapaani. Ja ylläri, kyllä voin. Nykyään se pessimistisyyden hylkääminen ja ajatusten kääntäminen positiivisempaan tulee jo, voisi melkein sanoa, luonnostaan.

 

 

Pessimisti ei pety

Sanonta "pessimisti ei pety" pitää kyllä paikkansa, mutta ikävä kyllä se pessimismi ei tee sitä mahdollisesti parempaa lopputulosta yhtään paremmaksi. Ei se hyvä lopputulos sen paremmalta tunnu, jos ensin ajattelee pessimistisesti.

Välillä kyllä pessimistiset ajatukset nostavat päätään kun tulee oikein tiukka paikka eikä niistä meinaa oikein päästä eroon, jos esimerkiksi on aivan väsynyt tai kamalat pms:t. En voi vielä sanoa, että ajattelen nykyään aina automaattisesti positiivisemmin, mutta ainakin tiedostan sen pessimistisyyden ja pystyn vaikuttamaan ajattelutapaani.

 

Pessimisti parisuhteessa

Tämä minun ajoittainen pessimistinen ajattelutapani  on sellainen asia, josta me olemme miehen kanssa tapelleet varmasti enemmän kuin mistään muusta.

Hän ei ikinä ole ymmärtänyt, miksi tuhlata energiaa murehtimiseen ja voivotteluun tai pessimistisiin ajatuksiin kun niillä ei voi muuttaa mitään kuitenkaan. Asiat tapahtuvat, jos tapahtuvat ja vasta kun tilanne on päällä, niihin voi vaikuttaa. Eikä silloinkaan negatiivisuus tai pessimismi auta mitään eikä ketään.

Ja oikeassahan hän on. Mitä se pessimistisyys auttaa? Eihän varsinaisesti se positiivisuuskaan mitään auta, mutta onpahan ainakin parempi mieli kaikilla. Myös minulla itselläni.

Yleinen ilmapiirikin on huomattavasti mukavampi! Negatiivisuus kuitenkin syö ihan älyttömästi energiaa minun lisäkseni muiltakin. Se syö sitä hyvää energiaa, jonka voisi käyttää vaikka mihin muuhun. Vaikka siihen tilanteen muuttamiseen, joka minulle on niin tärkeää.

 

-R

 

Kommentit (4)

Torey
1/4 | 

Murehtija täällä moi! Mä kanssa ehdin nähdä sen koko kauhuskenaarion hyvinkin helposti. Tarttis kanssa koittaa saada oma mieli käännettyä enemmän positiivisen puolelle!

Ja mulla jotenkin syksyllä treenaaminen taas jäi. Ei vaan jaksanu, eikä kiinnostanut. Nyt ois tavoitteena taas tarttua siihen levytankoon ja hiljalleen alkaa treenata. Kun muistaisi olla armollinen itelleen siinä. Ettei tartte välttämättä käydä joka lihasta läpi vaan keskittyä vaikka yhtenä päivänä käsiin ja toisena jalkoihin. Kolme lyhyempää treeniä viikossa on parempi kuin ei yhtään. Vaikka ei jaksaisi tehdä niitä pitkiä koko kroppatunteja kahdesti viikossa, niin ihan sama! Nyt on ehkä sellanen armollisuus itelle tullut. Että hittoon ne tiukaksi treenatut instakropat. Mun ei tartte tavotella mitään. Kroppa on ihan hyvä näin ja jos lihasta tulee lisää niin se on kiva, muttei pakko.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Joo, mulla on kans treenaaminen ihan jäänyt, mutta oon kans päättänyt olla stressaamatta sillä. Kyllä se into taas löytyy kun on löytyäkseen! Mulla vähän on jo löytynytkin aikaa just pieniin, mutta tehokkaisiin treeneihin ja just niinkuin sanoit, parempi kuin ei ollenkaan.

Toi armollisuus on kyllä sellanen asia, jonka mäkin oon tässä pikkuhiljaa oppinut. Ei aina vaan oo pakko tehdä jotain, jos ei siltä tunnu. Ennen ei sitä hoksannut, mutta onneksi nykyään kuitenkin. Kodin ei tarvi olla aina viimesen päälle ja sama juttu esim. just ton treenaamisen kanssa. Musta ainakin on tullut niin mukavuudenhaluinen, että en enää halua tehdä asioita, jotka ei tunnu musta hyvältä just sillon!

-R / Koti Kumpulassa

Canelia
2/4 | 

Kuulostaapa niin tutulta. Mainio oivallus tuo neutraali vaihtoehto :) Suorittajana ja myöskin pessimismiin taipuvaisena työstän näitä juttuja ja ajatusmalleja. Väliin tai useinkin meinaa draamailut ja maalailut ottaa vallan. Positiivinen ajattelu on ajatuksena liian kaukainen, suorastaan ruma sana. Yritän päästä joko- tai ajattelusta ja armollinen neutraali, sitä kohti siis..

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Just näin! Mulla kans tuppaa nousemaan karvat pystyyn ajatuksesta, että pitää olla positiivinen. Mutta ei se pessimismikään kovin hauskaa ole.

Tsemppiä siis näihin juttuihin sinullekin!

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joka on joogahullu luonnonkosmetiikkafani ja hänen miehensä sekä kahdeksanvuotias esikoistytär, viisivuotias pikkuveli sekä kolmevuotias pikkusisko. Mukana menossa on myös karvainen koirakaveri!

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät tämän linkin takaa.

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat