Kirjoitukset avainsanalla Hiukset

 

Kirjoittelin leikanneeni pitkät, lapaluiden alle, ulottuvat hiukseni pitkähköön polkkatukkaan ja lähettäneeni pätkäistyt hiukset hyväntekeväisyyteen. Ja nyt voin todeta, että hetkeäkään en ole katunut. Ensinnäkin jo se, että hiukseni pääsevät auttamaan esimerkiksi syöpäsairasta lasta saamaan peruukin, on ihan mahtavaa ja toisekseen tämä polkkatukka on maailman helpoin tukkamalli!

Minä olen siis aivan kamalan laiska laittamaan tukkaani mitenkään ja pitkän tukan kanssahan se tarkoitti sitä, että tukka oli aina kiinni. Se oli käytännössä aina joko ponnarilla ylhäällä, alhaalla tai sitten sotkunutturalla. Joskus, hyvin harvoin, tukkaan tuli väännettyä joku lettiviritelmä, mutta esimerkiksi mitään kiharoita en siihen koskaan osannut laittaa.

Nyt tämän polkkamallin kanssa elämä on ollut hiusrintamalla helppoa! Tukka kuivuu illalla pesun jälkeen itsekseen eikä aamulla tarvitse tehdä juuri mitään saadakseen tukan kuntoon. Tosin minun standardini tukan kunnon kanssa saattavat poiketa rajusti muiden standardeista, sillä minulle riittää, että se on rennon, mutta kuitenkin siistin näköinen.

 

 

Tosiaan, pesen tukan illalla ja laitan kosteisiin hiuksiin muutaman tipan hiusöljyä, joka hoitaa ja siloittaa mukavasti hiukseni. Puristelen tukkaa hiukan ja annan kuivua itsekseen. Usein menen kostealla tukalla nukkumaankin eikä kertaakaan ole vielä tullut edes tarvetta kaivaa fööniä esiin.

Aamulla harjaan tukan ja suihkutan siihen suolasuihketta. Rutistelen tukan kauttaaltaan ja valmista. Joskus saataan suihkaista hieman hiuslakkaakin, mutta suolasuihke antaa aika kivan rakenteen tukalle jo yksistään. Suolasuihketta en ole käyttänyt aikoihin ja löysin kaapista vanhan suihkeen, joka pääsi heti käyttöön. Täytyy muuten kokeilla itsekin tehdä suolasuihketta kun tämä loppuu! Ei voi olla vaikeaa.

Tukkaa on tosi helppo fiksailla pitkin päivää ihan vaan harjaamalla ja rutistelemalla sitä hieman lisää. Aivan älyttömän helppoa! Toki tähän vaikuttaa aika paljon se, että minun tukkani on luonnostaan kihartuvaa sorttia, sitä on paljon ja se tosiaan on aina taipuneena johonkin suuntaan. Suolasuihkeella sen luonnollisen taipuisuuden saa mukavasti korostettua ja pysymään kuosissa päivän ajan.

 

 

Edestä tukka on hieman littanampi kuin takaa ja on tosi jännä, että tukkani tosiaan on taipuisa vain takaa ja sivuilta. Edestä se on melkeinpä suora vaikka kuinka rutistelisi! Olen muuten huomannut, että luonnonkosmetiikan shampoisiin ja hoitoaineisiin siirtymisen jälkeen, hiukseni ovat taipuisammat ja paksummat. Etuosa tukasta ei ilmeisesti vain ole vielä hoksannut asiaa.

Juhliin tosin en tiedä vielä mitä tukalleni teen. Pitkän tukan kanssa vakkari on ollut balettinuttura jonnekin päin takaraivoa, sillä se on kampaus, jonka osaan tehdä vaikka silmät kiinni syystä, että balettia tuli aikoinaan tehtyä reilut 20 vuotta. Mutta nyt tämän polkkatukan kanssa onkin sitten ihan omat juttunsa! Balettinuttura ei ole pelastamassa kampauskriisiä vaan täytyy keksiä jotain muuta.

Mutta kuten sanottu, tyytyväinen olen ollut polkkatukan helppohoitoisuuteen vaikka sitä aluksi jännäsinkin. Se on ollut erittäin osuva malli minun hiuslaadulleni (ja hiustenlaittotaidoilleni).

 

-R

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Sain viikolla ex-tempore -idean leikata hiukseni. Ajatus iski ihan puskista ja laitoin toissailtana viestiä kampaajalleni, että onnistuisiko millään ja tottakai minulle tyypillisesti, halusin päästä kampaajalle nopeasti. Ihana kampaajani tarjoutui tulemaan sunnuntaiaamuna aikaisin töihin leikkaamaan tukkani ja niinhän sitä sitten tehtiin!

Minun hiukseni ulottuivat lapaluiden alle ja toivoin saavani sellaisen long bob -tyylisen pitkähkön polkkatukan ja pyysin, että väriä myös korjailtaisiin hieman. Alla on kuva hiuksistani aamulla ennen leikkausta ja kuva antaa kyllä ihan väärän kuvan hiusten kunnosta. Oikeasti ne olivat melko käsitellyt ja latvat olivat tosi kuivat. Myös väri oli tosi epätasainen.

 

 

Yksi syy, miksi halusin leikata hiukseni, oli se, että niistä kasvaa sitten parempikuntoiset kun leikkaa kuivat pois. Minun ei myöskään tullut ikinä laitettua hiuksiani mitenkään vaan aina ne olivat joko ponnarilla tai sotkunutturalla. Jospa nyt lyhyen tukan kanssa tulisi vaikka pidettyä tukkaa aukikin!

Hiuslaatuni on melko itsepäinen. Päässäni on monta pyörrettä ja hiukseni taipuvat juuri sinne minne tahtovat. Nähtäväksi jää kuinka tämä malli asettuu hiuksiini ja vaatiiko se kovasti suoristelua tai muuta toimenpidettä. Toivon, että malli toimisi hyvin ja olisi helppohoitoinen, sillä tiedän, että minun ei kuitenkaan tule sitä suoristeltua!

 

 

Tykkään mallista ja väristä paljon! Tukka tuntuu nyt terveemmältä ja paksummalta vaikka kuvissa se ehkä oikein käy ilmi. Täytyy ottaa parempia kuvia tässä joku päivä kun olen omaksunut uudet hiukseni. Kerron sitten, miltä uusi malli tuntuu ja pärjäänkö sen kanssa kuinka. Alkuun tuntuu aina hassulta kun yhtäkkiä onkin täysin erilaiset hiukset!

Minun hiukseni ovat melko hentoisia, mutta niitä on päässäni todella paljon! Minulla itseasiassa on edessäni uuden shampoon sekä hoitoaineen metsästys, joten jos teillä on Santen  tilalle jotain suositella niin antaa tulla! Shampoo saisi olla hyvä tälläiselle hentoiselle, mutta runsaalle tukalle ja hoitoaine saisi olla hyvin hoitava. Ja luonnonkosmetiikkaa, kiitos!

Täältä voit lukea, mitä tein hiuksille, jotka minulta leikattiin:

Hiukset hyväntekeväisyyteen

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Nappasin kopin by Vilma -blogissa  olleesta Seitsemän syntiäni -haasteesta  ja halusin ehdottomasti tehdä oman postauksen aiheesta, sillä synnit ovat oikeastaan aika ihana asia. Ne tekevät meistä ihmisiä - inhimillisiä ihmisiä - ja minusta on ihan hirveän helpottavaa huomata, että meillä kaikilla on omat syntimme ja omat taakkamme kannettavina.

Kenenkään on ihan turha tuomita toista näissä arjen asioissa ja tekemisissä. Kun katsoo tarkasti peiliin ja hieman tutkiskelee itseään, yleensä sieltä peilikuvan takaa löytyy ne omat synnit, joista joku saattaisi halutessaan antaa omat tuomionsa. Tosiasia kuitenkin on se, että meillä kaikilla on omat syntimme.

 

 

Tämän haasten synnit ovat meko pintapuolisia eikä tässä nyt ikävä kyllä päästä niitä tuomioita jakelemaan. Eikä se todellakaan ole tarkoituskaan! Minusta on hauska tutkiskella itseään ja vähän nauraakin itselleen sekä synneilleen. Postauksen kuvat ainakaan eivät ole turhan vakavia tai täydellisyyttä tavoittelevia!

 

1. Herkuttelusyntini. Voi apua! Olen siitä onnekkaassa asemassa, että näin ulkoisista syistä minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä, että mitä suuhuni pistän. Olen pysynyt hoikassa kunnossa ilman diettejä sekä muita kuntokuureja ja olen aina ollut kamala herkkusuu. Terveydellisistä syistä olisi syytä vähän näitä asioita miettiä, mutta siis on kamalaa, jos illalla ei ole mitään herkkua syötävänä.

2. Ihonhoitosyntini. Näppyjen puristelu ihan ehdottomasti. En vain voi olla nyppimättä kasvojani ja sen kyllä huomaa. Tälläkin hetkellä niistä löytyy pari kunnon rupea kun olen hieman hoitanut ihoani.

 

 

3. Siivoussyntini. Koti pitäisi siivota niin kuin se olisi jotain rakettitiedettä tai vähintäänkin sydänkirurgian tarkkuutta vaativa operaatio. Teen sen joka viikko aina yhtä tarkasti, perusteellisesti, tietyillä aineilla ja luonnollisesti vain sillä ainoalla oikealla tavalla.

4. Hiussyntini. Arkena sotkunuttura tai ponnari ja juhlassa minulla saattaa nähdä jopa balettinutturan. Sen osaan tehdä unissanikin, sillä 25 vuotta sitä tuli väännettyä. Mutta siis syntini on se, että en yksinkertaisesti viitsi arkena tehdä paljon mitään tukalleni ja juhliin kyllä haluaisin, mutta en vain osaa. Enkä ole viitsinyt opetellakaan.

 

 

5. Ystävyyssyntini. En pidä ystäviini yhteyttä. Instagramissa  sekä Facebookissa  seuraan ja tykkään, mutta siinäpä se. Treffasin itseasiassa juuri ystävääni tällä viikolla pitkästä aikaa ja kyllä vain oli ihanaa. Päätin, että tästä eteenpäin näen ystäviäni useammin. Arki on yhtä hullunmyllyä meillä kaikilla, mutta kyllähän meidän pitäisi toisiamme nähdä. Meidän ja meidän lapsiemme takia, jotta heilläkin olisi mahdollisuus ystävystyä keskenään.

 

 

6. Pukeutumissyntini. Tämän te varmaan tiedättekin. Treenitrikoot! Aivan parhaat arjessa muksujen kanssa eivätkä purista vyötäröltä. Sitten kun ihmisten ilmoilla on farkut jalassa, on niin tukala olo, että huh. Kotona heti housut pois trikoot jalkaan. Nyt kesällä on kyllä tullut käytettyä sortseja ja mekkoja kun on ollut niin lämmin, mutta viime kesäkin taisi mennä treenitrikoissa.

7. Parisuhdesyntini. Teen oletuksia toisen tunteista ja vedän johtopäätöksiä puolison sanomisista, jotka eivät sitten ihan pidäkään paikkaansa. Olen aivan kamalan tunteellinen ihminen ja toinen taas sitten ei, joten siitä voi riitatilanteissa päätellä lopputuloksen. Ja sitten kun minua kiukuttaa niin silloin sitten todellakin kiukuttaa! Ja se tarkoittaa sitä, että kaikki on ihan päin pyllyä. Onneksi mies osaa puhua, joten näistäkin selvitään.

 

 

Kuten sanottu, kaikilla meillä on omat syntimme eikä sitä auta ruveta arvostelemaan toisia. Tekopyhyys on niin kovin hassua, sillä ihan oikeasti, kukaan meistä ei ole täydellinen. Itse olen kuitenkin huomannut, että monia asioita pystyy muuttamaan ja uuttakin pystyy oppimaan, jos vain haluaa, joten aina ei voi vedota siihen, että minä nyt vain olen tälläinen.

 

-R

 

Kommentit (3)

Torey

Ykkönen ja kakkonen! Niiiiin samat täällä! 😄

Mä olen kanssa perushoikka ja aina voinut syödä mitä vaan (poikkeuksena raskausajat jolloin söin mutta myös painoa kertyi, hups). 😅

Rakastan mustapäiden ja näppyjen puristelua. Se on jotenkin terapeuttista.

Riika V.
Liittynyt15.9.2017

Joo, se on todella terapeuttista!! 🙈 🙉 🙊 Ja sit se lähtee ihan käsistä. Jos puristat yhden niin sit tarttee käydä koko kasvot läpi. 🤦🏻

-R / Koti Kumpulassa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Kevään yksi odotetuimmista hetkistä on viimein täällä. Tuntuu kyllä jo ihan kesältä, mutta kai se kevät kuitenkin vielä on. Meidän upeat, vanhat, omenapuumme kukkivat. Koko pihapiiri tuoksuu ihanalle ja näky on aivan henkeäsalpaavan kaunis. Tälläisinä puut ja ilma saisivat minun puolestani olla aina!

Omenapuiden kukkiminen tuntuu erityisen ihanalta, sillä viime vuonna vain yksi puu kukki ja muut pitivät välivuoden. Mutta nyt tänä keväänä kaikki omenapuut ovat täydessä kukassa ja kukkia on ainakin miljoona! Ehkä tämä kesä olisi myös lämpimämpi kuin viime kesä?

 

 

Kuvien ottamisen ajankohdaksi yritin valita parhaan mahdollisen. Tiedättekö, tänään puut ovat täydessä kukassa ja huomenna maa on valkoisenaan kukkien terälehdistä. Huomisesta kun ei tiedä, mutta tänään on kaunista! Ja lämmintä.

Kukkien jälkeenhän puihin sitten tulee ne omenat. Meillä niitä on nyt tulossa noin miljoona kappaletta ja mitä ihmettä me niille teemme? Määräänsä enempää ei meillä niille käyttöä ole ja kaikki satoaikaan meillä vierailevat saavat mukaansa muovipussin tai vaikka kymmenen ja kehoituksen kerätä niin paljon omenoita kuin vain haluaa!

 

 

Kukkivat omppupuut ovat kyllä aivan mielettömän kauniita ja kruunaavat kevään! Muutenkin nyt on ollut niin upeat parisen viikkoa, että ihan hirvittää ajatella, jos nämä ilmat tästä nyt viilenevät. Mutta eipä se auta asiaa murehtia vaan täytyy vain nauttia tästä niin kauan kuin tätä kestää.

 

 

Kevään odotetuimpia hetkiä oli myös kun pääsin pitkästä aikaa kampaajalle ja sain uuden värin hiuksiini. Latvoja tasoitettiin myös ripsetkin tuli huollettua siinä samalla. Aivan ihanaa piristystä ja hemmottelua arjen keskellä! Minulle ainakin on tärkeää välillä saada olla ihan itsekseni ja käynti yksin kaupassa tai kampaajalla on juuri sitä.

 

-R

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

Tavallinen elämä, arki ja koti voi olla kaunista ja ihanaa. Ilo pitää ottaa irti elämän ja arjen pienistä asioista sekä hetkistä.

Meidän kodissa tavarat vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja jokunen projekti on aina kesken tai ainakin suunnitteilla. Ruokareseptejä blogissa ei ehkä näy, mutta kotikosmetiikkaohjeita kyllä!

Tässä kodissa asuu kolmen lapsen äiti, joogahullu luonnonkosmetiikkafani, joka ei ihan vielä osaa letittää hiuksiaan, hänen miehensä ja heidän kahdeksanvuotias tyttärensä, neljävuotias pikkuveli sekä kaksivuotias pikkusisko.

Lukijat ovat kertoneet blogin olevan elämänmakuinen ja se ilahduttaa kirjoittajaa kovasti. 

Tervetuloa seuraamaan!

Facebook

Instagram

Bloglovin

 

Yhteydenotot:
koti.kumpulassa@gmail.com

 


Blogin edelliset jutut löydät osoitteesta:
http://www.lily.fi/blogit/koti-kumpulassa

 

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat