
Omien vaatekaappien siivoaminen on monelle silmät avaava kokemus. Ai, omistan tällaisenkin? Kuka hullu sijoitti pari satasta kultaiseen pikkutakkiin?
Lähes yhtä väkevä kokemus on takapihalla lymynneen ”kompostin” läpikäynti. Kyseinen kasa on meillä ollut täynnä oksia ja muuta ei-sun-elinaikanasi-kompostoituvaa materiaalia, joten kun siirtolava jysähti taloyhtiön pihaan, päätin toimia.
Jätteiden läpikäynti ei parhaimmillaankaan ole kovin ylevää touhua, mutta tätä pihamössöä roudatessa sai todella kohdata oman vajaavaisuutensa. Eivät sitten pysyneet hengissä kanervat. Tai narsissit. Tai helmililjat. Tai laventelit.
Mangoliapuu kuivui pystyyn ja kirsikkapuuntaimi kituu puoliksi katkenneena.
Ja miten suurella innolla nämä kaikki raadot olikaan aikoinaan kotiin kiikutettu? Ja miten paljon rahaakin tähän hetken huumaan oli viskottu? Auts. Ainoa, mikä pihassamme sitkeästi vihannoi, on satavuotias syreeniviidakko. Siitä ei tapa edes hellä hoitoni.
Jatkossa taidankin satsata vain näihin pihan sulostuttajiin:
- Voikukat.
- Maula