Melkein perillä, mutta niin kaukana.

Joulun lähestyminen jyrää kodinhoidollisen kurin ja järjestyksen alleen myös hämeenlinnalaisessa lapsiperheessä. Tämän kodin äiti kuuluu niihin tuntemiini ihmisiin, joilla todella langat pysyvät käsissä! Perheessä on pari kerhoikäistä ja vauva, äiskä opiskelee siinä sivussa toista tutkintoa ja pyörittää arkea rautaisella otteella. Katselin toimintaa hetken vierestä ja menin sekaisin raajoissa. Yhdellä kädellä hän ojentaa pojalle piirustuspaperia, toisella hämmentää jauhelihakastiketta, kolmannella heittää muovailuvahaa lisää peliin ja imettää ilman käsiä!!!

Nyt kuitenkin äkillinen joulukorttien askarteluvimma on suistanut perheen kodinhoidollisen rytmin raiteiltaan.

Viikatut pyykit ovat jymähtäneet päiväkausiksi kodinhoitohuoneen pöydälle. Tällaisessa tilanteessa alkaa houkutella vaihtoehto jättää ne siihen ainiaaksi, ottaa pinosta vaatetta ja pukea kaikilla käytettävissä olevilla käsillä lapsille puhdasta päälle samalla, kun he istuvat viereisillä pöntöillä ja potilla. Miksi koskaan viedäkään vaatteita kaappeihin..? Ihan turha lenkki. Tai ainakin siihen asti, kun mies itkee kodinhoitohuoneessa kaadettuaan vauvan peppupesun yhteydessä pari läjää valmista pyykkiä pesualtaaseen kesken toimituksen. Mutta hei, first things first - joulukortit.

-Larres

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Jotain rotia silitykseen
1/1 | 

Siis hetkinen.. kai tuo ihmistäydellisyys silittää nuo kasat ennen kaappiin viemistä? Jotain rotia sentäs..!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Jos sinulla on inspiroiva koti (tai muuten vain asiaa), laita viestiä maulahanni@gmail.com!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat