Mieheni käsityön taidonnäyte 80-luvulta kuuluu perheemme jouluperinteisiin.

Joulu se tulla jollottaa ja kotimme muuttuu yhä jouluisemmaksi. Lämpimän tuulahduksen tunnelmaan tuo se, että ikkunaan ripustetun joulusukan takana avautuvaan maisemaan kuuluvat myös katuliidut ja vihreä nurmi.

Ja miksi se on meillä? No siksi, kun anoppini on antanut sen meille ennakkoperintönä.

Ja mikä tämä ihana sukka onkaan? Se on tietysti mieheni ala-asteella loihtima kolmekymppinen joulusukka suoraan 80-luvulta. Ja miksi se on meillä? No siksi, kun anoppini on antanut sen ennakkoperintönä. Ja miksi se on jouluistamassa kotiamme ovenkahvasta roikkuen? Tietysti siksi, että lapsemme toivovat löytävänsä sieltä joka aamu herkkuja.

Tämä mieheni taidokkaissa käsissä syntynyt huopakankainen esine on kiistatta nerokas, sillä kolmikkomme on arkiaamuisin yllättävän ripeästi täydessä valmiudessa kaivamassa alakertaan sijoitettua sukkaa (siitä huolimatta, että useimmiten luvassa on pettymys). Maunulan alueella päivystävä tonttu tuntuu olevan hiukan hajamielinen. Toisaalta on kutkuttavaa huomata, ettei eilen kauppareissulla ostettu jaffakeksipaketti kilkata mitään kelloja, vaikka tänään sukasta löytyikin kolme jaffakeksiä. 

-Larres

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat