Kyllä se satokausi taitaa sittenkin olla lopuillaan...
Kyllä se satokausi taitaa sittenkin olla lopuillaan...

Pihanhoidollisista asioista ei kauheasti parane mesota, sillä piha on toki lahja ja valinta. Aivan samalla logiikalla kuin lapsien aiheuttamista elämänmuutoksista on turha lätistä, ei kannata leukaansa louskuttaa pihaongelmistakaan. Molempiin voi hyvin suurella todennäköisyydellä saada vastukseksi toteamuksen: MITÄS LÄKSIT. Se on juuri näin. Itseään saa ihminen kaikesta syyttää.

Mutta jos kuitenkin on ajautunut (ihan omaa syytään siis) pihalliseksi ihmiseksi, viheralueen hengissä pitäminen saattaa aiheuttaa yllättävän paljon stressiä. 

Toki stressaaminen ei varsinaisesti TEE asialle mitään. Kiivaankin ajattelutyön seurauksena vain rikkaruohot vihannoivat. Olen ymmärtänyt, että stressaamisen sijaan pitäisi TEHDÄ asioita siellä pihalla. Huh. Ehkä ensi keväänä kokeilen tuota metodia...

Marraskuussa häpeätaakka äkkiä hellittää.

Nyt elämämme nimittäin laiskan puutarhurin parasta aikaa. Marraskuun lopussa kaikki tuntuu mahdolliselta. Muihin vuodenaikoihin liittyy piinaavia puutarhallisia epäonnistumisia: talvella lumikinokset kasautuvat portaille, keväisin kukkasipulit jäävät istuttamatta, kesäisin pelkkä viidakon katselu ja kuihtuvan nurmikon voivottelu vievät mehut, syksyllä sato mätänee puihin ja ruskea lehtimatto valtaa pihan.

Mutta marraskuussa häpeätaakka äkkiä hellittää. Marraskuussa kaikki pihat ovat (ainakin nopealla vilkaisulla) samanlaisia – tasaveroisia valkoisen kuuran alla. Lyhyenä valoisana hetkenä voi päivitellä hohtavan pihan ansaitsematonta kauneutta.

Nyt piha on täynnä salaperäistä potentiaalia. Ja niin on muuten laiska puutarhurikin. Kuka tietää millainen viherpeukalo täällä ensi keväänä puhkeaa kukkaan! Tosin kukaan ei tainnut muistaa istuttaa niitä sipuleita ennen routaa...

- Maula

Kommentit (2)

Monitaitoinen kodin McGyver

Ai ne sipulit pitää istuttaa, äh. Eiks niitä voisi vain heitellä pitkin pihaa? Tai sit viskellä "Elämänlangan"-siemeniä. Se nousee aina uskollisesti ja tekee kukkia. Pääasiassa kesällä, kai. Ja sit armeijan tarvikeliikkeet myyvät maastoutumisverkkoa, mikä myöskin on näppärä piristys laiskan nyppijän pihalla. Ja on niitä muovikukkiakin. Monenkin paljon matkustelevan parvekkeella näkee neonvihreän oliivipuun, joka voi hyvin talvipakkasilla.

Hanni M.
Liittynyt16.3.2017

Muovikukat tosiaan olisivat ratkaisu! Nyt ensi kevään puutarhasuunnitelma alkaa itää...

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat