Kun koko koti on yhtä kammokujaa! Halloween on juhla juuri meille ryönäisille

klo 18:14 | 1.11.2018

Böö! Todellinen hirveys odottaa sisällä.

Tiedättekö sen tunteen, kun juhlat lähestyvät uhkaavasti, mutta koti on vielä aivan mullin mallin? Se on kauhea tunne, mutta onneksi se ei voi iskeä kauhujuhlan aattona. Kodin ryönäisyys sopii nimittäin halloweenin kuin puukko silmään.

Aikaisemmin pidin kammojuhlaa amerikkalaisena hapatuksena, mutta eletyn elämän myötä olen alkanut todella arvostaa tätä kekkeriä. Se vaatii ihailtavan vähän vaivannäköä järjestäjiltään:

Iske pussillinen juustonaksuja pöytään ja laita viereen "matoja"-lappu. Mikä tahansa pilaantunut eines käy pöytäkoristeesta.
Kammokuja löytyy parhaassa tapauksessa jo valmiina. Meillä se sijaitsee yleensä kylpyhuoneessa, jossa huonosti vetävä lavuaari suorastaan kutsuu aistileikkiin.
Pukukisaan voi hyvin osallistua esimerkiksi ”väsyneenä aikuisena” - on varmasti kaikkien mielestä pelottava hahmo.
Koristeisiin voi toki satsata, mutta periaatteessa riittää, kun valot vain sammuttaa.
Ja juhla saa tulla!

- Maula

halloween

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koti ilman gloriaa

Pimeys on vain valaisukysymys – vai onko sittenkään?

klo 13:14 | 29.10.2018

Voi tätä ilotulitusta!

Sää on vain pukeutumiskysymys!

Ja samalla tekoreippaalla logiikalla pimeyskin on vain valaisukysymys.

Ei ole oikeita ongelmia, on vain asenneongelmia. Jep, jep.

Kun pimeys vyöryy päälle, asenteesta riippumatta, pitää toimia. Viime vuonna innostuin aurinkokennoilla toimivista pihavaloista. Voin kertoa salaisuuden – ne eivät toimi, jos ei ole auringonvaloa (mikä on tilanne esimerkiksi Suomessa keskimäärin lokakuusta helmikuulle). Aurinkoenergialla toimivat pihavalot ovat toki ilahduttaneet niin parina kertana, kun olen kesällä jaksanut pysyä hereille aamuyöntunteihin saakka. Eli kannatti hankkia.

Ehkä pitäisi seuraavaksi valaista pihan kivet, pensaat ja kaatuneet haravat.

Tänä vuonna olemmekin panostaneet verkkovirralla toimiviin pihavaloihin. Ajattelin, että ripottelemme niitä leikkisästi pihapuihin – fiilis olisi vähän niin kuin loppukesän pihajuhlissa!

Nyt valot komeilevat pihassa, mutta fiilis... No, eivät tule kesäjuhlat ensimmäisenä mieleen. Muutama onneton valosarja katoaa pimeyden syleilyyn kuin hiipuva toivo keväästä. Se hyvä puoli valaistuissa puissa kuitenkin on, että nyt emme törmää NIIHIN. Moneen muuhun asiaan toki törmäämme edelleen. Ehkä pitäisi seuraavaksi valaista pihan kivet, pensaat ja kaatuneet haravat.

- Maula

Kommentit (2)

Vierailija

1/2 |

klo 15:31 | 29.10.2018

Sitäpä kannattaa miettiä kaikenlaista varsinkin kun tuota lunta ei välttämättä enää kovin usein tule valaisemaan tienoita

Hanni M.

Liittynyt16.3.2017

klo 16:00 | 29.10.2018

Kyllä, pimeiksi taitavat talvet muuttua, jos vesisateessa vain rämmimme.

Koti ilman gloriaa

Kun eteinen vetää ideabotinkin sanattomaksi

klo 18:03 | 26.10.2018

Ideabotti Kaisa hämmentyi eteiskysymyksestäni.

Olen kokenut neuvottomuutta eteisemme suhteen. Meillä eteinen aukeaa suoraan kotiimme, tarkemmin sanottuna keittiöön. Ei ole mitään käteviä tuulikaappeja nähtykään. Siinä ollaan eteisessä ja keittiössä ja kerta kaikkiaan kodin keskiössä nilkkoja myöten kurassa ja kaiken maailman kadulta kulkeutuneessa roinassa.

Siinä ne räsymatot pyörivät makkaralla lattialla sepelin ja saappaiden kanssa viehkossa vuoropuhelussa.

Vähemmän kätevänä mattoratkaisuna eteisessämme palvelevat ikivanhat, kulahtaneet räsymatot, joista solahtaa ravistaessa nyrkki läpi. Siinä ne pyörivät makkaralla lattialla sepelin ja saappaiden kanssa viehkossa vuoropuhelussa.

Olen harkinnut jo vakavasti tuhat prosenttista keinokuitua olevan eteismaton hankkimista. Prosessi tyssäsi vuosi sitten tilan tarkistusmittaukseen.

Tänään meilläkotona.fi:n ideabotti Kaisaan tutustuessani, ajattelin nohevasti hakea apua eteisongelmaamme. Kävi niin, että Kaisa hämmentyi tyystin. (Keskustelu kuvassa.) ”Mikä ihmeen kuranielu?”, Kaisa takuulla pohti. Tai ”Mikä ihmeen eteinen?” ”Räsymatto, häh? ”Kura - en tunne.”

Seuraavaksi kokeilen ehkä kääntyä Putouksen Afrobotin puoleen.

-Larres

eteinen

Kommentit (0)

Koti ilman gloriaa

Mitä elämänviisauksia orvokki – tuo kukkamaailman sissi – voi meille opettaa?

klo 16:58 | 23.10.2018

Nämä mokomat ovat kukkineet jo toukokuusta lähtien. Mutta mitä ne sanovat ensilumesta?

Kuistillamme elää yhä – vastoin kaikkia odotuksia – kukkamaailman sissijoukko. Pikkuhiljaa lempeä välinpitämättömyyteni on muuttunut hiljaiseksi ihailuksi. Toukokuun alusta lähtien sinnitelleet orvokit ovat oivaltaneet jotain todella olennaista elämästä! Mitä ne voisivat opettaa meille?

Älä vedä överiksi. Unohda ilotulitukset, maltillinenkin meininki riittää.
Juo kohtuudella. (Tämä ei selittelyitä kaipaa.)
Tukeudu ystäviin. Kun yhden varsi notkahtaa, kollega kannattelee.
Älä vonkaa pörrääjiä, luota väsytystekniikkaan. (Ne tulevat kyllä luoksesi, kun muut kukat ovat kuolleet).
Nouse tuhkasta. Kun kaikki on annettu, romahda, leiki hetken aikaa kuollutta ja kohoa hissukseen takaisin tolpillesi. Oot voimissas!

Nyt pitää vain jännätä, miten orvokit selviävät lähestyvästä lumipyryrintamasta. Varmaan ne ottavat kunnon kinoksenkin vain pikku haasteena. You go girl!

- Maula