Ah, autuas pimeys. Olet tervetullut.

Tein jokunen ilta sitten merkittävän havainnon: iltaisin tulee pimeää. Pimeys - mikä ihana sana. Kevättalvesta alamme kuin luonnostaan mitata lisääntyneen valon minuutteja ja kauhusta kankeana katselemme auringon paljastamaa rupuista kotiamme. Näin loppukesästä saamme vuorostaan toivottaa pimeän tervetulleeksi. Senkun porotat aurinko, kohti kaamosta mennään!

Tiskipöydällä köllivät tyhjät maitopurkit häviävät näköaistin ulottumattomiin eikä pimeässä näe edes hikisen hellekesän aiheuttamia finnejä allekirjoittaneen naamassa.

Ihana lempeä pimeys tulee ja kietoo kaaoksen hämärään harsoonsa. Pimeys imaisee pölypallot ja kasat. Piilottaa lattioilla pyörivän sepelin ja silpun. Tiskipöydällä köllivät tyhjät maitopurkit häviävät näköaistin ulottumattomiin eikä pimeässä näe edes hikisen hellekesän aiheuttamia finnejä allekirjoittaneen naamassa. Iltaisin on vain kynttilän - tai telkkarin - valo ja rauha. 

-Larres

Kommentit (0)

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat