Viltti, tuo talvipäivien sulostuttaja.
Viltti, tuo talvipäivien sulostuttaja.

Harva tekstiili synnyttää yhtä vahvoja mielikuvia kuin villapeitto eli viltti.

Miten ihanaa onkaan kääriytyä siihen reippaan ulkoilun jälkeen lueskelemaan lempikirjaa. Tai nautiskella viltti harteilla takkatulen lämmöstä. Ihanaa on myös huiskaista elegantti viltti sohvankulmalle - se ikään kuin viimeistelee olohuoneen kodikkaan tunnelman.

Minäkin olen ostanut meille monta vilttiä erinäisten haavekuvien vilistäessä silmissä. Kylmässä rötiskössä asuessa viltit ovatkin aktiivisessa käytössä - vähän liiankin. Moni vilttisoturi on jo saateltu sekajätteiden lepoon niiden kohdattua liian järeän sinitarran/liman/ei-villaystävällisen-ravintoaineen.

Vilttiunelmani on silti elänyt sitkeästi. Sinnikkäästi vuoroin viikkailen niitä sivuun ja vuoroin heittelen kireän huolettomasti ympäriinsä. Olen kuitenkin huomannut, että luontevimmin viltti asettuu lattialle. Itse asiassa kaikki muut kotini asukkaat sommittelevat ne AINA juuri lattialle.

Olin marttyyrimaisesti tuhisten jatkanut yhden naisen vilttisotaani, mutta äsken havahduin. Katsoin näkymää edessäni. Miten täydellisen rennolta ja kutsuvalta olohuone näyttikään, kun lattialle orgaanisesti syntynyttä vilttiasetelmaa täydensi sohvalla retkottava mies. Ehkä sen olisi aina pitänyt olla näin?

Oivallukseni - rento vilttisommitelma syntyy vain täydellisellä rentoudella.

- Maula

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Jos sinulla on inspiroiva koti (tai muuten vain asiaa), laita viestiä maulahanni@gmail.com!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat