Taisteleva tulppaani nousee jälleen.

Kevään merkit ovat ilmassa - ja maassa - Maunulassakin ja puutarhahulluusoireet alkavat pikkuhiljaa taas vaivata.

Kevättä edistääkseni olen särkenyt jäätä ja potkinut lumikasoja. Aamuisin tarkkailen närhiparin romanssia ikkunasta ja huutelen viljelylootassa istuvalle jänikselle. Iltaisin valon vielä riittäessä tepastelen mietteliäänä ympäri pihaa: kuopsutan maata ja pyllistelen. Nuuskuttelen ilmaa. Nykimisoireet palaavat, vaikka rikkaruohot eivät ole vielä nostaneet päätään jäisestä maasta. Mieheni tarkkailee minua huolestuneen näköisenä: edessä on puolen vuoden ajanjakso mullalta haisevan kanalinnun kanssa, jolla kasvaa risuja päässä ja rupia kropassa.

Tukevasti keskellä nurmikaistaletta, vahvasti kukkapenkin ulkopuolella.

Tänään löysin havainnointikierroksellani jään keskeltä nousevat tulppaanit. Elämä se on sinnikäs, ajattelin. Tulppaanit nousevat samasta kohdasta kuin viime vuonnakin ja sitä edellisenä ja ties kuinka monta vuotta sitä ennen. Siitä huolimatta, että kaivoin viime kesänä tuon alueen lapion syvyydeltä, käänsin maan, keräsin sipulit talteen, toin kottikärrykaupalla uutta maata, tamppasin, rajasin kukkapenkin kivillä, työnsin sipulit penkkiin, istutin kukkapenkin eteen nurmen. Ja siinä se taisteleva tulppaani nyt taas möllöttää. Tukevasti keskellä nurmikaistaletta, vahvasti kukkapenkin ulkopuolella. Päästin kuulaaseen iltaan fasaaninaisen soinnikkaan rääkäisyn.

-Larres

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Jos sinulla on inspiroiva koti (tai muuten vain asiaa), laita viestiä maulahanni@gmail.com!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat