Kirjoitukset avainsanalla runebergintorttu

Mikä ihana perinne!
Mikä ihana perinne!

Joka vuosi tähän aikaan tortut nousevat puheenaiheeksi. Kuka myy mehevimmät runebergintortut? Kenen torttu oli pettymys? Olisiko laskiaispulla kuitenkin parempi? Tai jonkinlainen hybridi?

Koti ilman gloriaa vie torttugaten uudelle tasolle. Pitkäkestoisen seurantatutkimuksen perusteella uskallan väittää, että torttukinastelu voidaan lopettaa. On nimittäin aivan se ja sama, millä reseptillä runebergintorttu on valmistettu. Ei siitä kuitenkaan syödä kuin hillot päältä. Kun herkullinen hattu on hotkaistu, loppuraato maistuu aina yhtä puisevilta. Aina.

Niitä minä sitten syön, koska ruokahävikki. Hatuttoman tortun jälkimakuna on viipyilevä, punssinen epätoivo. Eihän mun elämä voi tällaista olla! 

Tässä siis pari parannusehdotusta ensi vuotta silmällä pitäen:

  • Upottakaa jatkossa hillosydän pohjaan saakka.
  • Lisätkää sokerikuorrutetta myös kylkiin. Ja miksei pohjaankin?
  • Voisiko tortun uppopaistaa? Ja sokeroida!
  • Parasta tietysti olisi, jos myyntiin tulisi pelkkiä runeberginhattuja - joissa ei ole mitään turhaa mukana.

- Maula

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Se kuorrute ja hillohan on ihan turhat siinä tortussa! Syön ne pahat päälliset ensin pois, niin voin sitten rauhassa syödä sen hyvän osion!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat