Kirjoitukset avainsanalla satokausi

Satosoluilija suostuu aina ottamaan kassillisen omppuja.

Maula kirjoitteli vakavasta satokauhutilastaan ja arveli, että Larreksella on eittämättä hillot porisemassa. Maula viitannee tällä parin vuoden takaisiin tapahtumiin, joissa villitsin häntä keittelemään tuntikausia kondensoituvaa omenavoita. Samalla hänen arvauksensa pitää toki paikkansa - olen tänäkin vuonna onnistunut ottamaan osani satokauhusta. 

Satokauhun purkamiseen ovat auttaneet erilaiset talkoot, kollektiiviset juhlat ja lapsen futisturnaus, joihin on voinut leipoa päättymättömästi omenapiirakkaa. Jos elämässä on muutenkin hektisyyttä havaittavissa, niin kannattaa ottaa vaivoikseen hiukan satoa ja ilmoittautua vapaaehtoiseksi sarjaleipuriksi.

Olen aina valmis ottamaan kassillisen omenoita ja kehittelemään pienen hillostressin.

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että hankin satokauhuni soluilemalla. Olen aina valmis ottamaan kassillisen omenoita ja kehittelemään pienen hillostressin. Meidän omalta pihapläntiltä kun ei juuri satoa tule. Huikea neljä pensasmustikkaa tuottanut ennätyssatokin hävisi parempiin suihin ennen kuin ehdin sitä korjaamaan. Tammenterhoja tulisi runsaasti, mutta emme toistaiseksi ole muuttuneet oraviksi.

-Larres

Kommentit (0)

Omenalla silmään, joka hilloista haaveilee.
Omenalla silmään, joka hilloista haaveilee.

Satokausi saa tässä taloudessa aikaan lähinnä pakokauhua – siis satokauhua.

Vaikka valtaosa puutarhan antimista on saattohoidettu jo hellekesän paahteessa maan tomuksi, sitkeimmät puut yrittävät tuottaa jos jonkinlaista hedelmää. 

Tämä aika vuodesta erottaa niin sanotusti jyvät akanoista. Siinä missä Larres varmasti jo hilloaa otsa hiessä, minä vain tyydyn tuskan hikeen. Pihapläntin omistavan asukkaan velvollisuus olisi hoidella maan antimet suihinsa pitkällisen prosessin kautta. Toki kukaan ei voi syödä 100 kiloa luumuja kerralla, mutta näppärä emäntä jatkojalostaisi ne iloa tuottaviksi säilykkeiksi, jotka voisi iskeä joulun aikaan sukulaisten eteen paperinarulla somistettuna. Mutta kun ei. Ei riitä aika eikä mielikuvitus. Sormet palavat ja hillot homehtuvat ennen aikojaan. 

Olen saanut oman satokauhuni kuriin tässä yksinkertaisella harjoitteella. Suosittelen kokeilemaan:

  1. Astele puutarhaan ja aisti se. Tunne mätänevien, rupisten pikkuomenoiden narske jalkojesi alla. Älä anna mielesi harhautua kenkien puhdistuksen pohdintaan, vaan aisti omenuus. 
  2. Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Ymmärrä oma pienuutesi ja hetken ohikiitävyys. Omenapuu on ollut tässä ennen sinua, se luultavasti tulee kököttämään tässä myös jälkeesi. Et ole omenapuulle mitään velkaa. Sen hedelmiä ei paljoa kiinnosta, päätyvätkö ne somaan hillopurkkiisi vai suoraan mullaksi. Mullaksi ne kuitenkin vääjäämättä päätyvät. Niin kuin päätyy kaikki muukin. 
  3. Iloitse hetki siitä, että ei tässä vielä multaa olla. Olet elossa. Ja niin on muuten se omenapuukin, vaikka kiitos ei kuulukaan puutarhanhoitotaidoillesi.
  4. Avaa silmäsi. Nappaa puusta omena ja syö se. No niin, nyt on sadosta nautiskeltu. Voidaan siirtyä muihin hommiin.

- Maula

Kommentit (0)

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat