Kirjoitukset avainsanalla arkiruoka

Keskity kukkiin.
Keskity kukkiin.

Kesän monipuolinen nakkidietti saa taas väistyä ravitsevan arkiruuan tieltä. Meillä niitä kaikille perheenjäsenille maistuvia ruokalajeja on noin viisi - ja niistäkin kolme on makaronijohdannaisia. Mutta ei ruokailuhetken tarvitse olla tylsä, vaikka lautasella olisi keko harmahtavaa mössöä. Tässä hyväksi havaitsemani vinkit illallisen tunnelman nostatukseen.

  1. Jos ruoka ei maistu miltään, nauti eloisasta keskustelusta. Hyviä aiheita ovat esimerkiksi listaukset epäilyttävänä pidettävistä vihanneksista ja ruuansulatukseen liittyvät kaskut. Ne vievät ruokailun niin sanotusti nextille levelille.
  2. Kun puheenaiheet on kaluttu loppuun, yllättävä (esimerkiksi raejuuston asettelun lautasella liittyvä) huutokohtaus tekee tilanteesta, jos ei ainutlaatuisen, niin ainakin mieliinpainuvan. Kirkumisen keskellä kukaan ei huomaa, mitä suuhunsa pistää. Sushi menisi ihan hukkaan! Ja kun illallinen on saatu päätökseen, sydämen valtaa puhdas kiitollisuus. Se on ohi.
  3. Kun äänimaailma on hoidettu kuntoon, helli myös muita aisteja. Ruokaa ei toki voi tuunata (jokainen ylimääräinen mauste tai muu poikkeama pyhästä reseptistä kyllä huomataan), satsaa siis visuaalisuuteen. Laita hämyinen (roskat ja tahrat kätkevä) valaistus tai panosta leikkokukkiin. Leikkokukat ovat vastaus - oli kysymys melkein mikä tahansa! EDIT: Valkoisissa kukissa ketsuppi näkyy häiritsevän hyvin.

- Maula

 

Kommentit (0)

Nämäkin jo vähän rupsahtaneet rehut saa piilotettua lasagneen.

Kun koulun ruokalistassa aikoinaan luki ”pakastekatsaus”, urbaanit legendat nousivat siivilleen ja vain mielikuvitus oli rajana sille, mitä keittäjän pakastimesta saattoikaan päätyä oppilaiden lautasille. Nykyään ajattelen, että pakastekatsauksessa yhdistyy nerokkaasti kokkaus ja siivoaminen. Ah, mikä ihana tapa viettää lauantaita!

Et arvaakaan, kuinka ”eilisistä” potuista voi vielä valmistaa herkullisen espanjalaisen perunamunakkaan.

Jos sinullakin on koti ilman gloriaa, niin veikkaan, että jääkaappisi on aika ajoin täynnä erilaisia jämiä. Näin grillikaudella meiltä löytyy useimmiten esimerkiksi hyvänkokoinen kasa erilaisia nuhjaantuneita ja lössähtäneitä kasviksia. Isonkin lurppaläjän saa kätevästi piilotettua lasagne- tai melanzane-tyyppisiin vuokiin. Eiliset keitetyt perunat puolestaan ovat jämäkokkaajan arvovaluuttaa! Et arvaakaan, kuinka ”eilisistä” potuista voi vielä valmistaa herkullisen espanjalaisen perunamunakkaan. Ja sen minä sanon, että maukas sosekeitto voi jännittävimmillään sisältää uskomattoman määrän jämiä. Pitemmittä puheitta taidankin kutsua lounasvieraita ja tarjota heille jotakin yllättävää.

-Larres

 

 

Kommentit (0)

On tärkeää tarjota aterialla kasviksia, kuten tomaatti(ketsuppi)a ja porkkanaa.

No sehän meni niin, että pyöräilin töistä kotiin. Täysillä tietenkin. Hien ja katupölyn muodostama mönjä valui silmiin ja kirveli. Ruokaa, äkkiä! On saatava ruokaa pöytään! Nälkäinen hunnilauma on jo matkalla kotiin.

Aionko taas tarjota ainoana kasviksena ketsuppia? En! Hutaisen lisäksi porkkanat kokonaisena lautasille.

Jääkaapissa on makaronilaatikon jämät. Tällä mennään. Aionko taas tarjota ainoana kasviksena ketsuppia? En! Hutaisen lisäksi porkkanat kokonaisena lautasille. Katanko veitset? En! Syövät kuitenkin pelkällä haarukalla ja pienin puoliksi käsin.

Siinä sitä on: makaronilaatikkoa kolmatta päivää. Tiristetty voissa pannulla, jotta maistuisi paremmin. Piristetty porkkanalla. Pitää ottaa kuva blogiin. Lapset vääntävät loihtimani kulinaristisen elämyksen äärellä (teko)itkua, mutta syövät kuitenkin. Kolme minuuttia vietämme perheen yhteisellä aterialla, kunnes tyypit karkaavat trampoliinille. 

 

-Larres

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat