Kirjoitukset avainsanalla piha

Jäinenkin piha voi olla täynnä kiehtovia asetelmia.
Jäinenkin piha voi olla täynnä kiehtovia asetelmia.

Niin sitä puskettiin läpi vetisen loppuvuoden kohti pimeyden ydintä. Räntätunnelin päässä loisti kuitenkin houkutteleva valo – vuodenvaihteen jälkeen tullee se kunnon talvi. Hohtavat kinokset ja kevätaurinko. Eikös tammikuu melkein ole jo kevättä?

Tammikuun ensimmäiset päivät ovat kuitenkin yrittäneet läpsiä märällä rätillä sääoptimistia nassuun – ”Tää on kuule edelleenkin tätä”.

Vallitsevaa keliä kutsutaan leikkisästi pääkallokeliksi. Se ei äkkiseltään houkuttele ulkoilemaan, mutta kyllä pihaelämästä voi nauttia nytkin. Kyse on vain asenteesta! 

Tässä vinkit, joilla otat tammikuisesta pihasta kaikki tehot irti:

  1. Näe jään potentiaali. Jää ei ole pihalla vain tappaaksesi sinut, se on pihalla myös estääkseen kaikki mahdolliset pihapuuhat. Miten täydellistä! Kolaamatta jääneet kinokset saavat nyt odottaa, samoin purkkeihinsa unohtuneet kesäkukat  – nyt ei todellakaan kannata ruveta huhkimaan.
  2. Sekoa sepelistä. Jos asunnosta kuitenkin täytyy poistua, jääkenttää voi rikkoa polkumaisella sepelinauhalla. Veikeä materiaali kulkeutuu nopeasti myös sisätiloihin, ja saat uuden harrastuksen (ihan niin kuin uutena vuotena tuli luvattua!) – pikkukivien noukinnan ja ulosviskomisen. Tämä lasketaan ihan saletisti liikuntaharrastukseksi ja ehkä myös sisustamiseksi (siis KAKSI uutta harrastusta, hyvä sinä!). 
  3. Tuo väriä talvisella designilla. Mikään ei tuo talvifiilistä vahvemmin kuin talviset roinat! Fiksuin on kantanut pihalle kaikki mahdolliset pulkat, sukset ja lumikolat heti ensimmäiset lumihiutaleiden leijailtua ilmassa. Talvimyrsky on luontevasti hoitanut loput. Kun avaa mielensä ja katsoo pihamaata ennakkoluulottomasti, suusta karkaa joka aamu kuin huomaamatta huokaus (tukahtunut tai ihastunut, jälleen kaikki on kiinni tulkinnasta). Tämä alati muuttuva installaatio on kuin köyhän naisen ympäristötaidetta. Näin naapuritkin sen varmasti näkevät. Luot siis kaiken lisäksi yhteisöllistä iloa ympärillesi!

- Maula

Kommentit (0)

Kyllä se satokausi taitaa sittenkin olla lopuillaan...
Kyllä se satokausi taitaa sittenkin olla lopuillaan...

Pihanhoidollisista asioista ei kauheasti parane mesota, sillä piha on toki lahja ja valinta. Aivan samalla logiikalla kuin lapsien aiheuttamista elämänmuutoksista on turha lätistä, ei kannata leukaansa louskuttaa pihaongelmistakaan. Molempiin voi hyvin suurella todennäköisyydellä saada vastukseksi toteamuksen: MITÄS LÄKSIT. Se on juuri näin. Itseään saa ihminen kaikesta syyttää.

Mutta jos kuitenkin on ajautunut (ihan omaa syytään siis) pihalliseksi ihmiseksi, viheralueen hengissä pitäminen saattaa aiheuttaa yllättävän paljon stressiä. 

Toki stressaaminen ei varsinaisesti TEE asialle mitään. Kiivaankin ajattelutyön seurauksena vain rikkaruohot vihannoivat. Olen ymmärtänyt, että stressaamisen sijaan pitäisi TEHDÄ asioita siellä pihalla. Huh. Ehkä ensi keväänä kokeilen tuota metodia...

Marraskuussa häpeätaakka äkkiä hellittää.

Nyt elämämme nimittäin laiskan puutarhurin parasta aikaa. Marraskuun lopussa kaikki tuntuu mahdolliselta. Muihin vuodenaikoihin liittyy piinaavia puutarhallisia epäonnistumisia: talvella lumikinokset kasautuvat portaille, keväisin kukkasipulit jäävät istuttamatta, kesäisin pelkkä viidakon katselu ja kuihtuvan nurmikon voivottelu vievät mehut, syksyllä sato mätänee puihin ja ruskea lehtimatto valtaa pihan.

Mutta marraskuussa häpeätaakka äkkiä hellittää. Marraskuussa kaikki pihat ovat (ainakin nopealla vilkaisulla) samanlaisia – tasaveroisia valkoisen kuuran alla. Lyhyenä valoisana hetkenä voi päivitellä hohtavan pihan ansaitsematonta kauneutta.

Nyt piha on täynnä salaperäistä potentiaalia. Ja niin on muuten laiska puutarhurikin. Kuka tietää millainen viherpeukalo täällä ensi keväänä puhkeaa kukkaan! Tosin kukaan ei tainnut muistaa istuttaa niitä sipuleita ennen routaa...

- Maula

Kommentit (2)

Monitaitoinen kodin McGyver

Ai ne sipulit pitää istuttaa, äh. Eiks niitä voisi vain heitellä pitkin pihaa? Tai sit viskellä "Elämänlangan"-siemeniä. Se nousee aina uskollisesti ja tekee kukkia. Pääasiassa kesällä, kai. Ja sit armeijan tarvikeliikkeet myyvät maastoutumisverkkoa, mikä myöskin on näppärä piristys laiskan nyppijän pihalla. Ja on niitä muovikukkiakin. Monenkin paljon matkustelevan parvekkeella näkee neonvihreän oliivipuun, joka voi hyvin talvipakkasilla.

Hanni M.
Liittynyt16.3.2017

Muovikukat tosiaan olisivat ratkaisu! Nyt ensi kevään puutarhasuunnitelma alkaa itää...

Voi tätä ilotulitusta!
Voi tätä ilotulitusta!

Sää on vain pukeutumiskysymys! 

Ja samalla tekoreippaalla logiikalla pimeyskin on vain valaisukysymys.

Ei ole oikeita ongelmia, on vain asenneongelmia. Jep, jep.

Kun pimeys vyöryy päälle, asenteesta riippumatta, pitää toimia. Viime vuonna innostuin aurinkokennoilla toimivista pihavaloista. Voin kertoa salaisuuden – ne eivät toimi, jos ei ole auringonvaloa (mikä on tilanne esimerkiksi Suomessa keskimäärin lokakuusta helmikuulle). Aurinkoenergialla toimivat pihavalot ovat toki ilahduttaneet niin parina kertana, kun olen kesällä jaksanut pysyä hereille aamuyöntunteihin saakka. Eli kannatti hankkia.

Ehkä pitäisi seuraavaksi valaista pihan kivet, pensaat ja kaatuneet haravat.

Tänä vuonna olemmekin panostaneet verkkovirralla toimiviin pihavaloihin. Ajattelin, että ripottelemme niitä leikkisästi pihapuihin – fiilis olisi vähän niin kuin loppukesän pihajuhlissa!

Nyt valot komeilevat pihassa, mutta fiilis... No, eivät tule kesäjuhlat ensimmäisenä mieleen. Muutama onneton valosarja katoaa pimeyden syleilyyn kuin hiipuva toivo keväästä. Se hyvä puoli valaistuissa puissa kuitenkin on, että nyt emme törmää NIIHIN. Moneen muuhun asiaan toki törmäämme edelleen. Ehkä pitäisi seuraavaksi valaista pihan kivet, pensaat ja kaatuneet haravat.

- Maula

Kommentit (2)

Vierailija

Sitäpä kannattaa miettiä kaikenlaista varsinkin kun tuota lunta ei välttämättä enää kovin usein tule valaisemaan tienoita

Nämä mokomat ovat kukkineet jo toukokuusta lähtien. Mutta mitä ne sanovat ensilumesta?
Nämä mokomat ovat kukkineet jo toukokuusta lähtien. Mutta mitä ne sanovat ensilumesta?

Kuistillamme elää yhä – vastoin kaikkia odotuksia – kukkamaailman sissijoukko. Pikkuhiljaa lempeä välinpitämättömyyteni on muuttunut hiljaiseksi ihailuksi. Toukokuun alusta lähtien sinnitelleet orvokit ovat oivaltaneet jotain todella olennaista elämästä! Mitä ne voisivat opettaa meille?

  1. Älä vedä överiksi. Unohda ilotulitukset, maltillinenkin meininki riittää.
  2. Juo kohtuudella. (Tämä ei selittelyitä kaipaa.)
  3. Tukeudu ystäviin. Kun yhden varsi notkahtaa, kollega kannattelee.
  4. Älä vonkaa pörrääjiä, luota väsytystekniikkaan. (Ne tulevat kyllä luoksesi, kun muut kukat ovat kuolleet).
  5. Nouse tuhkasta. Kun kaikki on annettu, romahda, leiki hetken aikaa kuollutta ja kohoa hissukseen takaisin tolpillesi. Oot voimissas!

Nyt pitää vain jännätä, miten orvokit selviävät lähestyvästä lumipyryrintamasta. Varmaan ne ottavat kunnon kinoksenkin vain pikku haasteena. You go girl!

- Maula

Kommentit (0)

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Blogiarkisto

2018

Kategoriat