Kirjoitukset avainsanalla piha

Vielä on pihaa jäljellä...
Vielä on pihaa jäljellä...

Joskus parhaat ideat syntyvät ihan vahingossa.

Olin jo tovin tuskaillut pihamme ruokottomuutta. Niin kiva kuin nurmikenttä onkin, vaatii se hoitoa.

Nyt kuulen jo siellä valituskuoron, että ”muuta nainen kerrostaloon”, ”asvaltoi eukko pihasi”, mutta niin äärimmäisiin ratkaisuihin puutarhahäpeä ei vielä ole minua ajamassa.

Nurmikko-ongelma ratkesi nimittäin kuin itsestään! Asuntomme muut asukkaat kävivät Vantaalla ostoksilla ja palasivat marketista jättiyllätys mukanaan.

Nyt pihalla täytyy hiljalleen 3,5 vesikuutiota nielevä muoviasia, joka käytännössä peittää pihan alleen.

Tässäpä loistovinkki muillekin laiskoille ruohonleikkaajille:

  1. Hanki jättiallas.
  2. Täytä se ja katso, kuinka se nielee alleen puolet pihasta.
  3. Altaan ulkopuolelle jää toki muutama heinä, mutta ne liiskaantuvat luontevasti uimareiden jalkojen alle  – ja perfektionisti voi viimeistellä pihan vihersuunnittelun vaikka trimmerillä.

Helppoa kuin heinänteko!

- Maula

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
2/2 | 

Niin noi lasten kahluualtaat tosiaan aiheuttaa ilmaston lämpenemisen, eikun miten se menikään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirsikankukkien aika on ohikiitävä hetki kauneutta

On taas se aika vuodesta, kun kirsikkapuut kukkivat ja herkkä vaaleanpunainen utu hivelee silmiä. Naapurimme ovat niin onnekkaita, että he saavat ihailla kirsikan kukintaa omassa pihassa. Kun tarkentaa katseen kuvan keskitienoille, voi havaita herkän kukkapilven. Naapurini on varsinainen viherpeukalo ja jo toukokuussa heidän puutarhassa kukkivat lukuisat moni- ja yksivuotiset kukat:

  1. Mattopiiska. Puuvartinen kasvi, jossa on herkkä köynnösmäinen latvus.
  2. Ämpäri. Kukkii useissa eri väreissä eikä lakastu koskaan.
  3. Mäntysuopa. Suopa on aina vihannan männyn nestemäinen muoto.
  4. Lastenvaunut. Silkohapsinen nuppu löytyy kasvin suojaavan kuoren sisältö.

Kiitokset naapuriin puutarhainspiraatiosta!

-Larres

Kommentit (0)

Jää hyvästi, epäikivihreä ystäväni.
Jää hyvästi, epäikivihreä ystäväni.

Omien vaatekaappien siivoaminen on monelle silmät avaava kokemus. Ai, omistan tällaisenkin? Kuka hullu sijoitti pari satasta kultaiseen pikkutakkiin?

Lähes yhtä väkevä kokemus on takapihalla lymynneen ”kompostin” läpikäynti. Kyseinen kasa on meillä ollut täynnä oksia ja muuta ei-sun-elinaikanasi-kompostoituvaa materiaalia, joten kun siirtolava jysähti taloyhtiön pihaan, päätin toimia.

Jätteiden läpikäynti ei parhaimmillaankaan ole kovin ylevää touhua, mutta tätä pihamössöä roudatessa sai todella kohdata oman vajaavaisuutensa. Eivät sitten pysyneet hengissä kanervat. Tai narsissit. Tai helmililjat. Tai laventelit.

Mangoliapuu kuivui pystyyn ja kirsikkapuuntaimi kituu puoliksi katkenneena.

Ja miten suurella innolla nämä kaikki raadot olikaan aikoinaan kotiin kiikutettu? Ja miten paljon rahaakin tähän hetken huumaan oli viskottu? Auts. Ainoa, mikä pihassamme sitkeästi vihannoi, on satavuotias syreeniviidakko. Siitä ei tapa edes hellä hoitoni.

Jatkossa taidankin satsata vain näihin pihan sulostuttajiin:

  1. Voikukat. 

- Maula

Kommentit (0)

Tuunattu tuoli on nyt ihanan ilmava.
Tuunattu tuoli on nyt ihanan ilmava.

Tiedättehän sen klassisen neuvon ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”? Monissa asioissa se on silkkaa shoppailijan itsepetosta, mutta pihakalusteiden kanssa hokema saattaa olla aivan käypä nyrkkisääntö.

Olen nimittäin seurannut nyt jo toisen aurinkotuolisukupolven luhistumista pihamaallemme. Olen ostanut halpaa ja huteraa roinaa, ja sitten ihmetellyt, miksi kalusteet hajoavat yhdessä kesässä atomeiksi.

Tietenkin syy on paitsi huokeissa materiaaleissa myös käyttäjissä. Pihakalusteet ovat jääneet säiden armoille – ja mikä vielä pahempaa, meidän armoillemme. Yksi pihakalustesukupolvi menehtyi aikuisten kesäjuhlien ryskeessä – ilmeisesti Antti Tuiskun Rahan takii oli liikaa niillekin.

Seuraava tuolisukupolvi lienee saanut viimeisen kuoleman kosketuksen lastenjuhlien jälkimainingeissa. Vaikka tuoli näyttäisi trampoliinilta, se sitä harvoin on. Ruhoni viimeisteli hävityksen. Rojahdin lauantaisen rentouden vallassa huolettomana kesätuoliin... ja tunsin ilmavaa viimaa ja rauhoittavaa rutinaa. Hetken olin yhtä paitsi ratkeavan kankaan myös lähestyvän maanpinnan, keväisen luonnon kanssa. Ihana elämys. 

Huokaus. 

Rouheissa pihakalusteissa on kuitenkin myös puolensa:

  1. Lienee osaksi romahtaneiden aurinkotuoliemme ansiota, ettei esimerkiksi pyörävarkaita ole pihallamme näkynyt. Yksi vilkaisu riittää ajamaan kenet tahansa täysjärkisen pois.
  2. Muu piha näyttää yllättävän hyvältä, kun niitä vertaa rojahtaneisiin kalusteisiin.
  3. Voi hyvällä omalla tunnolla haaveilla uusista pihakalusteista. Tosin niin kauan kuin pihamaallamme rynnii tämä hunnilauma, kalusteet lienee parasta hankkia täyspuisina (tai graniittisina). 

- Maula

Kommentit (0)

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Jos sinulla on inspiroiva koti (tai muuten vain asiaa), laita viestiä maulahanni@gmail.com!

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat