Kirjoitukset avainsanalla hiukset

Mitä enemmän tukkaa silmillä, sen upeampaa!
Mitä enemmän tukkaa silmillä, sen upeampaa!

Näin kaveriani pitkästä aikaa. Olimme molemmat käyneet hiljan kampaajalla ja myhäilimme tyytyväisyydestä. Miten uusi kampaus piristääkään aikuisen naisen elämää!

Ystäväni oli kuitenkin kokenut todellisen hiusoivalluksen. Pitkin iltaa hän haroi hiuksiaan koko ajan vain vahvemmin otsalle. Hetkittäin tuntui kuin olisin jutellut muppetin kanssa. 

– Tää on nuorekas näin, hän perusteli jyrkästi eteenpäinviettävää iltakampaustaan.

Ja toden totta! Mitä vähemmän kuontalon alta näkyy kasvoja, sitä vaikeampaa on päätellä mitään henkilön iästä. Tai yhtään mistään muustakaan, jos tarkkoja ollaan. 

Toki tässä kaiken kätkevässä hiusverhossa on myös haittapuolensa. Esimerkiksi näkökenttä rajautuu merkittävästi ja törmäilyriski kasvaa. 

Mutta tämänkin voi kääntää voimavaraksi! Hiusnaamion takaa eivät haittaa kevätauringon paljastamat likaiset ikkunat tai muut turhuudet – ihminen on kiitollinen, kunhan pystyy haparoimaan kotiin ilman luunmurtumia.

- Maula

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Heh, repesin. Samaan tulokseen olen tullut itsekseni ja leikkautin kasvoja kohti tulevan viuhkamaisen polkan ja sitten törmäsin tähän postaukseen. Ei tätä kyllä ikuisesti voi jatkaa, hiukset silmillä, mutta parikymmentä vuotta nyt ehkäpä ainakin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi hattukausi jatkuu vielä tovin.
Onneksi hattukausi jatkuu vielä tovin.

Kun vuosia tulee lisää mittariin, ihminen usein niin sanotusti löytää tyylinsä. Tai jämähtää. Miten vain.

Tämä pätee niin sisustukseen, vaatetukseen kuin kauneudenhoitoonkin – ennen kaikkea kuitenkin hiuksiin.

Minulla on ollut vuosikaudet pitkähkö, perusruskeahko kuontalo. Se ei hätkäytä, petä, eikä ilahduta. Se vain on.

Viime viikolla sain kuitenkin keväisen päähänpiston. Kävelin Virossa kampaamon ohi ja huomasin, että siellähän oli tyhjää. Vaikka kampaajan ilme ei ollut kovin kutsuva, päätin silti rohkaistua. Tällä kertaa hiuksilleni tapahtui jotain muutakin kuin vain tasoitus. Tapahtui mysteerikampaus!

Jos sinäkin mielit mysteerikampausta, toimi näin:

  1. Valitse kampaaja, jonka kanssa sinulla ei ole yhteistä kieltä. Paras lopputulos saadaan, jos pukeutumistyylinne ja kuontalonne vaikuttavat jäätävän erilaisilta.
  2.  Ole toiveissasi mahdollisimman epämääräinen. Näytä käsilläsi sekavia mittoja ja osoita toivekuvaa, joka ei oikeastaan vastaa toiveitasi, mutta on vaihtoehdoista vähiten huono.
  3. Kun kampaaja pudistelee päätään, nyökyttele innokkaasti ja näytä peukkua. 
  4. Odota noin tunti. Kelaa mielessäsi kaikkia näkemiäsi muodonmuutosohjelmia ja arvuuttele lopputulosta. Yllätytkö sinäkin kohta yhtä iloisesti kuin mökin uuden terassin nähnyt pariskunta Huvilassa ja huussissa? Sormet ristiin!
  5. Kohtaa mysteerikampaus koko komeudessaan. Ja muista ilostasi/surustasi huolimatta tipata ruhtinaallisesti. Ei nimittäin helppoa ole mysteerikampauksen tekijälläkään.

Mysteerikampaus on tuonut iloa paitsi minulle myös läheisilleni. Lapseni olivat varmoja, ettei kukaan enää tunnista minua kun palaamme Suomeen.

Kampaaja tosin saattoi olla oikeassa otsatukkaepäilyjensä kanssa (NO! NO! NO!), mutta nopeasti ne hiukset taas kasvavat.

Ja pipokausi onneksi jatkuu.

- Maula

Kommentit (3)

Saristus
1/3 | 

Onnittelut! Harrastan samaa, olen ollut kampaajalla Espanjassa ja Singaporessa ja Tallinnassa, eikä yhteistä kieltä löytynyt. Singaporessa jopa jouduin valitsemaan hiusmallin miesten mallikirjasta, koska naisilla ei ole lyhyttä tukkaa. Jopa hiusten leikkaajia oli 2, koska toinen ei uskaltanut ja välillä kävivät yhdessä neuvottelemassa sivummalla. Espanjassa kampaamon tytöt lähti kesken leikkaamisen yhdessä tupakalle kadulle, siinä odotellessa mä pällistelin Espanjalaisia lehtiä tyynesti. Ja Tallinnassa oli keski-iän ylittänyt kampaaja, kovin tyly, mutta kaunis oli leikkaus. Paras loman hetki joka kerta, ja hiuksethan ON uusiutuva luonnonvara, kyllä ne kasvaa, ja kokemukset kertyy :)

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Jos sinulla on inspiroiva koti (tai muuten vain asiaa), laita viestiä maulahanni@gmail.com!

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat