Näyttääkö siltä, että joku on tästä jo haravoinut? Vaikea sanoa.
Näyttääkö siltä, että joku on tästä jo haravoinut? Vaikea sanoa.

Jos syysstressi meinaa lanata ihmisen maahan, kannattaa tarttua haravaan. Haravointi on nimittäin kuin koko elämä pienoiskoossa.

  1. Katso aluksi niin sanottua isoa kuvaa. Hyväksy kaiken toivottomuus. Tuijota keltaista lehtimerta, joka on vallannut pihan. Piha sellaisena, joksi sinä olit yrittänyt sen suitsia, on muuttunut joksikin muuksi. (Zenein tyyppi lopettaa harjoitteen jo tähän ja lähtee sisälle juomaan teetä ja mumiseman: ”Ainoa pysyvä asia on muutos”.)
  2. Jos et ole vielä aivan näin pitkällä tällä ihmisyyden matkalla, tarraa haravaan kuin sotakirveeseen. Pystyt yhä toimimaan, vaikka vastassa on ylivalta!
  3. Tunne taistelijan kuohahdukset sisimmässäsi, kämmenten polte. Riuhdo, riehu ja puuskuta. Ole (noin 60-120 minuutin ajan) yhtä alkukaltaisen puolesi kanssa. Mikään ei voi pysäyttää sinua!
  4. Kunnes jokin pysäyttää sinut. Kun selkää alkaa särkeä, kannattaa siirtää eläimellinen raivo syrjään. Tasaa hengitys. Tasaa mieli.
  5. Katso jälleen ympärillesi. Olet saanut jotain aikaan! Ei tämä kaikki ihan turhaa ollutkaan. Nauti tästä pienestä onnistumisesta. Huikkaa naapuri ihastelemaan tai ota äkkiä kuva Instagramiin. 
  6. Onnen hekuma ei nimittäin kauaa kestä. Kohta tuulenpuuska kippaa viereiseltä tontilta uuden kuorman eteesi.
  7. Katso uutta lehtikasaa hyväksyvästi. Vaikka tilanne vaikuttaisi näennäisen muuttumattomalta, kukaan ei voi viedä sitä pientä hetkeä, elämänhallinnantunteen häivähdystä, sinulta pois. Se oli totta. (Ja muista, että pihalle kannattaakin jättää lehtiä siileille pesämateriaaliksi talven varalle.)

- Maula

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Maula ja Larres ovat pitkän linjan ihmisiä ja intohimoisia esineiden laatikkoihin tunkijoita. Teemme havaintoja elämän pienistä iloista ja suurista sotkuista. Tämä blogi on kahden esteetikon sairauskertomus.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat