P1012154.JPG
P1012154.JPG

P1012094 (3).JPG
P1012094 (3).JPG

P1012100 (3).JPG
P1012100 (3).JPG

P1012105 (3).JPG
P1012105 (3).JPG

P1012112 (1).JPG
P1012112 (1).JPG

P1012104 (3).JPG
P1012104 (3).JPG

P1012130.JPG
P1012130.JPG

P1012131.JPG
P1012131.JPG

P1012143.JPG
P1012143.JPG

P1012152.JPG
P1012152.JPG

P1012192.JPG
P1012192.JPG

P1012188.JPG
P1012188.JPG

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat/ Raflaamo 

Minulla on ollut tässä jo hetkisen aikaan vähän luopio-olo, koska en ole millään tavalla juhlistanut Suomi 100 -juhlavuotta. Kaupat ovat pullollaan sinivalkoisia tuotteita, järjestetään juhlakonsertteja ja esityksiä, mutta en ole silti oikein päässyt mukaan tähän juhlahumuun.

Itsenäisyyspäivän ja joulukuun lähestyessä ajatukset ovat kuitenkin kääntyneet yhä enemmän satavuotiseen Suomeen. Minun mummoni olisi täyttänyt tänä vuonna myös sata, ja siksikin vuosi tuntuu niin merkitykselliselle. Muistan, kuinka lapsena aina laskin mummon iän Suomen iästä. Oli hassua, että alkuvuodesta syntynyt mummo oli vanhempi kuin maa, jossa asuimme.

Olen juhlattoman vuoteni lopuksi alkanut kuitenkin kiriä tahtia. Tarkoituksena on osallistua ainakin yhteen Suomi 100 -teemaiseen valokuvanäyttelyyn, F:n koulun Suomi 100 -juhlaan ja viime viikonloppuna söin myös ensimmäisen teemavuoden mukaisen illalliseni. Tampereen Ilves-hotellin alakerrassa sijaitseva Frans&Marie-ravintola esitteli nimittäin parastaan, kun pääsin nauttimaan Suomi 100 -juhlamenusta. Kolmen ruokalajin illallisesta, jonka inspiraationa toimi kotimaiset puhtaat maut ja maamme ruokaperinteet.

Vaikka erilaisia menu-paketteja tarjoaakin lähes jokainen ravintola oli kyseessä sitten juhlavuosi tai ei, minusta tämmöiset tempaukset ovat ihania. Itse asiassa ilman napakkaa teemaa minun tulisi harvemmin valittua etukäteisesti räätälöity menu, mutta kun se tarjotaan näin tärkeään aiheeseen nojaten, innostaa se kokeilemaan makuja, joita ei muuten ehkä ravintolautaselleen valitsisi.Sitä kun tulee muuten valittua niin helposti sellainen ravintoillan vakiokaveri  – lehti- tai pippuripihvi  jos ei tällä tavalla rohkaista koittamaa vähän jotain uutta. 

Me istuimme Frans&Mariessa lauantaina ystäväpariskuntamme kanssa. Lohitartar-alkuruoka ja mustikkajäädyke olivat kaikille samat, mutta pääruuan suhteen jakauduimme kahteen leiriin. Puolet porukasta valitsi kotimaisen karitsan pannupihvin, puolet paistettua kuhaa ohralla. Tai no – itse asiassa lautaset kiertivät lopulta kaikkien maistettavana, koska jokainen halusi päästä testaamaan kaikkia menun makuja. Aterioita rytmitti juomapaketti, joka oli suunniteltu tuomaan jokaisen ruokalajin makuja parhaalla tavalla esille.

Pidin ihan jokaisesta aterian osasesta, mutta parhaat pöytäseurueemme suosikki oli ehdottomasti alkuruoka. Tartar, siian mäti ja kaikki annoksen osa-alueet olivat vain niin hyvin balanssissa. Toinen suosikkini liittyi kyllä ravintolan palveluun. Henkilökunta kun oli niin hirmuisen ammattitaitoista ja ystävällistä, että vaikka allekirjoittanut rikkoikin muun muassa sisääntulossa jo parit kolmet viinilasit kanveesiin, ei hymy hyytynyt missään vaiheessa. 

Tänään olisi tarkoitus käydä ystävillä, joulutorilla ja valmistaa jotain ihanaa ruokaa. Minä olen tartar-hullu, mutta en ole koskaan valmistanut sitä itse. Ehkä inspiroituneena Suomi 100 -menusta voisi tänään kokeilla tartarin valmistusta ihan itse. Niin ja ostaa – ekan kerran elämässä – sinivalkoiset kynttilät ikkunalaudalle. Sellaiset, jotka mummolla aina itsenäisyyspäivän tienoilla oli.

-Karoliina-

 

Kommentit (1)

Niisku
1/1 | 

En ole ennen lukenut näin katteettomasti otsikoitua blogipostausta. Tässä postauksessa otsikko ei vastannut tekstin sisältöä lainkaan. Odotin, että postauksessa edes jollain tavalla pohditaan Suomea ja suomalaisuutta. Nyt sisältö olikin silkkaa höttöä ja mainosta. Blaaah.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat