P1090172.JPG
P1090172.JPG

P1090157.JPG
P1090157.JPG

P1090161.JPG
P1090161.JPG

P1090162.JPG
P1090162.JPG

P1090164.JPG
P1090164.JPG

P1090169.JPG
P1090169.JPG

Nyt se on melkein jo takana. Minun vuoden ensimmäinen arkipäiväni ja vuoden ensimmäinen oikea maanantaini (hampurilaisessa kylpylässä lillumista ei lasketa maanantaiksi sanan todellisessa merkityksessä) .

Suoraan sanottuna vähän pelotti etukäteen tämä päivä. Pitkä loma tuli niin tarpeeseen, mutta mitä pidemmältä lomalta palaa, sitä haastavampaa on tarttua arkeen.

Tuntuu, kuin takana olisi montakin erilaista lomaa. Ensin ennen joulua vietetyt yksinolopäivät Helsingissä, sitten perheen kanssa vietetty joulu, joka latasi niin henkiset kuin fyysisetkin akut. (Nukuin Hankasalmella varmasti sellaiset 14 tuntia vuorokaudessa!) Ja kun joulusta ja kaikista sen ihmisistä oli nautittu, odotti vielä Saksa ja kaikki siinä.

Eilinen sunnuntai meni niin sunnuntaimaisesti kuin tällaisen pitkän vapaan ja monen reissun jälkeen vaan pystyy menemään. Reissukasseja purettiin ja pyykkiäkin pestiin kuusi koneellista. Ruokakauppaan meni karmea summa, kun jääkaappi ammotti aivan tyhjillään. Ja kaikesta omasta aktiivisuudestani reipastuneena  kokkasin vielä monta tämän viikon ruuista valmiiksi. Voi että, kun energiaa olisi aina näin paljon!

Tänään on tullut töiden ja kotihommien lisäksi käytyä jopa LENKILLÄ (tästä lisää myöhemmin) ja nyt kun F nukkuu tuolla sängyssään, koti on edes jokseenkin siisti, reissun pölyt ravisteltu pois ja huomenna jo tiistai, olo on aika ihana. Tavallisen ja kotikutoisen onnellinen.

On tämä arki vaan kummallista. Lomien loppuminen aiheuttaa poikkeuksetta sisäisen angstin, mutta aivan samoin tein, kun arjen pyörteeseen saa astuttua edes toisella jalallaan, tempaa se mukaansa. On ihan jopa kivaa! Onneksi, koska elämähän on – melkein aina – ihan tätä tavallista arkea. Pyykkejä, yhden ruokalajin aamupaloja ja lohkeilevia kantapäitä.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat