PB119655.JPG
PB119655.JPG

PB119658.JPG
PB119658.JPG

PB119700.JPG
PB119700.JPG

PB119684.JPG
PB119684.JPG

PB119685.JPG
PB119685.JPG

PB119736.JPG
PB119736.JPG

PB119705.JPG
PB119705.JPG

PB119721.JPG
PB119721.JPG

PB119771.JPG
PB119771.JPG

PB119817.JPG
PB119817.JPG

PB119614.JPG
PB119614.JPG

PB119619.JPG
PB119619.JPG

 

 

PB119622.JPG
PB119622.JPG

PB119834.JPG
PB119834.JPG

Kaupallinen yhteistyö: Fazer

Kirjoitin sunnuntaina siitä, kuinka koen, että somessa aitouden vaatimus on joskus hirmuisen ristiriitaista – toisaalta kauniit sivut viehättävät, mutta samalla kauneutta pidetään epäaitona. Syntyy kierre, jossa kauneus on sekä tavoiteltavaa, että luotaantyöntävää.

Itse asiassa aihe kirvoitti minut pohtimaan somea myös postauksen jälkeenkin niin, että se sai toimia lopulta ikään kuin introna tämän päivän postaukselle. Fazer Puikulat nimittäin haastoi minut pohtimaan arkea sen aitoudessaan ja kaunistelemattomassa muodossaan.

Moni ajattelee, että kauniiden some-kuvien ja todellisen arjen välissä on ihan hirmuinen kuilu. Ja vaikka jokainen vanhempi tietääkin, että harvoin koti on samanlainen kuin sisustusblogien valkoisen valon kuvissa, en näe oikeasti hirmuisesti eroa hyvän arjen ja some-kuvien välillä. On totta, että some-kuvissa harvoin näkee puoliksi syötyjä ja lattialle lojumaan jätettyjä leipiä, väsyneitä aamuja tai vaatekaappeja, jonka sisällön lapsi on riipinyt lattialle. Mutta ehkä siinä piileekin arjen rikkaus ja vähän sellainen rujo, kaunistelematon tosarki?

Fazer Puikulat haluavat olla mukana arjen ylistyksessä. Siinä, jossa on vähän sotkuinen koti, arjen kommellukset ja aluksi ne ärsyttävätkin asiat kääntyvät koko elämän mittakaavassa juuri niiksi tärkeiksi ja merkityksellisiksi.Kuinka monta kertaa esimerkiksi nyt jälkikätee on nauranut vauva-ajan maailmanloppumeiningeille ja uhmaikäisen kanssa vääntämiselle. Ehkä viiden vuoden päästä nämä ekaluokkalaisen käydyt kiistat näyttäytyvät samassa koomisessa valossa. Olen varma, että vielä joku päivä kaipaan myös tätä ruuhkavuosien sotkua ja hulinaa. 

Minä rakastan eniten ihmisiä, joissa on säröjä. Minua viehättää ristiriitaisuus ja epätäydellisyys. Siksi olenkin varmasti myös niin arkifani – siinä kaunistelemattomassa tiistaissa, jossa syödään superfoodin sijaan tavallista voikkaria, puetaan glittermekon sijaan villasukat ja herätään kaikki aamulla ahtaasti, kun yksi pieni ihminen on vaeltanut yöllä kielloista huolimatta väliin, on vaan jotain aika älyttömän hienoa. 

Ehkä onnellisuuden jaloin muoto onkin kokea olonsa hyväksi juuri keskellä sotkuista kotia ja tavallista elämää. Kuka ei nyt olisi hyvällä fiiliksellä keskellä aurinkomatkaa ja kuohuoviinilasillista, mutta arjen keskellä onnellisuus vaatii enemmän. Jos Lego-palikka jalkapohjassa ja neljän tunnin yöunien jälkeen tuntee olonsa oikeaksi, voi kai sanoa, että sitä myös aidosti on. Kuka nyt ei olisi onnellinen palmun alla? Vaatii enemmän tekoja, jos onni tulee likapyykkikasan allakin. Pyykkiteline keittiön nurkkaa koristamassa. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Miljahuuhtanen
1/6 | 

Kiitos, ihana kirjoitus! Ja mahtavat kuvat! Tämä sai minut hyvälle tuulelle (:

Karoliina Sallinen

Nämä kuvat on kyllä munkin lempparit. Noora osaa vangita hauskoja tilanteita! 

2/6 | 

Pidän itse enemmän tällaisista arkisista "tilanne päällä" -kuvista kuin viimeisen päälle silotelluista ja epäaidoista kuvista. Tämän postauksen kuvat ovat sitä arkea parhaimmillaan ja väitän, että meidän lattia näyttää aika lailla samalta :D

Kiitos myös eilisestä motivoivasta puheesta Influencer nightissa! Pakko alkaa itsekin suunnittelemaan postauksia enemmän :)

Karoliina Sallinen

Kiva kuulla, että puheenvuoro innosti! On aina niin erikosta antaa omia vinkkejä, kun se, mikä toimii toisella, ei välttämättä ole ollenkaan jonkun toisen juttu. 

Vierailija
3/6 | 

Toki arki näyttää tuolta(kin), mutta ei nämäkään ihan aitoja kuvia tainnut olla vaan yhtä lailla ainakin jonkin verran suunniteltuja/aseteltuja kuin ne kauniit instagram- kuvatkin. :)

Vierailija
4/6 | 

Kiva kirjoitus ja ihanan arkiset kuvat. Ihan pakko on kysäistä, mistä nuo sinun kivat raidalliset olohousut on? Kiitos jo etukäteen vastauksesta!
-Emmi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat