P9185669.JPG
P9185669.JPG

P9185676.JPG
P9185676.JPG

Mies oli eilen flunssan kourissa. Makasi reporankana sängyssä ja kello läheni uhkaavasti viittä. Olin odottanut vesi kielellä jo edellisillasta asti lupailtua kanttarelli-pekonirisottoa. Nyt näytti kuitenkin uhkaavasti sille, että se piti valmistaa itse.

No mikäpä siinä. Taruin härkää sarvista. On tässä ennekin ruokaa tehty. Pilkoin sipulit, enkä todellakaan PURISTANUT valkosipulia millään Ikean rakkineella vaan runttasin ensin valkosipulin liiskaan – aivan kuten Jyrki Sukula – ja sitten siivuttelin sulavasti.

Kuullotin sipulit PORTUGALISSA tuodussa JULMETUN KALLIISSA  oliiviöljyssä. Alkoi löytyä ruuanlaittoflow. Kyllä tämä tästä.

Keittelin kasvisliemet ja kuullottelin riisit. Sitten perään desi (vai kaksi?) valkoviiniä minipullosta, jonka mies oli tuonut varta vasten risottoa varten. Huh! Jopas oli tymäkkää valkkaria. Alkoi ihan silmiä kirvellä tinton koskettaessa kasaria. Tulisi varmasti maukasta. 

Valmistin kanttarelit. Ensin kuivalla pannulla ja sitten lopuksi vasta voi. Tietty. Sain tämän ohjeen pari viikkoa aikaisemmin eräältä kokilta.

Sitten pekonit uuniin, paketillinen parmesaania raasteeksi ja hidasta kypsennystä kasvislientä tilkka tilkalta lisäilleen.

Tulkaas perhe syömään. Mamma on kuulkaas täällä kokannut vähän gurmeeta. Nyt kyllä kannattaa ottaa ihan ruokakuviakin blogiin, kun edes joskus on itse tehnyt aterian. Ei aina niitä aviomiehen tekemiä.

”Täällä kaapissa olisi ollut viiniä siihen risottoon”, mies huikkaa.

”Joo mä tiedän, laitoin jo sitä”, vastaan.

”Tää on avaamaton”, mies nostaa pullon esille jääkaapista.

Hetken hiljaisuus. Ryntään ”viinipullolle”. Pullo olikin sitten vaaleaa balsamicoa. Että silleen. Kannatti hikoilla keittiössä 45 minuuttia. Mies söi säälistä 3 annosta, lapsi pakotettiin yhteen. Itsellä maistui kitkerä etikka suussa vielä illallakin,

Että sillee. Vituiks-män-risotto. En kokkaa enää koskaan.

pullot.jpg
pullot.jpg

-Karoliina-

 

Kommentit (1)

Charlotta_
1/1 | 

Ai että, tämä oli kyllä päivän ehdoton pelastus ja piristys ️ Tsemppiä ensi kertaan

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat