Moikkis!

Mun lapsuus oli siinä mielessä vähän hassu, että mummo-koti –akseli oli meillä toisin päin, mitä yleensä ajatellaan olevan. Monestihan lapset menevät (ainakin siis näin mielikuvissa ja perinteisissä kirjoissa) kaupungista maalle mummolaan, mutta mepä menimmekin lapsena aina pellon ja lannalle haisevan maaseudun keskeltä mummolle kaupunkiin ja kerrostaloon kyläilemään. Ihan kuulkaas, Jyväskylään, asti.

Kaupungit olivat silloin hurjan jänniä paikkoja. Lehmät, traktorit, leivinuunissa paistettu rieska kun olivat meille landepaukuille arkea, oli aivan huikean siistiä päästä kulkemaan mummon kanssa paikallisbussilla(ei siis linkillä, jossa luki Kirkonkylä), shoppailla kaupungilla, uida itsensä ruttuiseksi kylpyammeessa, kurkkia parvekkeelta kadulla käveleviä ihmisiä, napata hampparit Mäkkäristä ja kuunnella, kun aamuposti kolahti luukusta SUORAAN eteiseen.

parekori11
parekori11
parekori12
parekori12
parekori13
parekori13

Yksi asia, joka kaupunkilomailusta mummon luona on jäänyt päällimmäiseksi mieleen, on mummon ja mun yhteiset kirppiskierrokset. Mummo on ihan aina ollut oikea kirppishaukka, ja muistan, että jo lapsuudessani mummo teki Jyväskylän kirppareilta huikeita löytäjä. Kun minä sitten vähän kasvoin, otti mummo mut aina välillä kierroksilleen mukaan. Äitiä taisi välillä vähän hirvittää, millaisia löytöjä meikäläinen matkoilta kulloisellakin kerralla tekee. Mullahan oli nimittäin – miten sen nyt nätisti sanoisi – aika montakin sellaista kokeellista tyylikautta erityisesti alakouluikäisenä (iskä luuli mm. kerran aamulla meidän talon ohi ajaessa, että kadulla kävelee trulli, mutta sehän olikin vain meikämandoliini lierihatussa ja maata viistävässä hameessa. Menossa kouluun. Tietysti.).

Yläasteikäisenä kirppareilla luuhaaminen alkoi kuitenkin tuntua jo vähän nololle (silloin kestävä kehitys ei ollut vielä valtavirrassa niin hip ja pop), joten silloin koko kirppistely tipahti kelkasta moneksi vuoksi. Kunnes sitten – ihan muutama vuosi sitten – löysin taas itsestäni sen vanhan kunnon kirpputorihaukan, jollainen lapsuudessani olin.

Nykyisin kirppistelen satunnaisesti. Mutta kuitenkin niin, että kun nyt katson meidän kotia tai vaatekaappia, kyllä jokaisella silmäyksellä näkyy jotain second hand- tuotteita (paitsi Eskon kaapista, jota ”haisevien kamojen haistelu” ei niin nappaa).

Nettikirppareilta olen ostanut vain muutaman kerran, mutta se ei oikein innosta mua. Yleensä netissä hinnat on aika kovia, postittelu on pepusta ja muutenkin en aina luota siihen, että myyjän hyväkuntoinen vastaa mun standardeja tai toisinpäin. Olenkin perinteinen kirpparikävijä. Tykkään, että näen tuotteen ihan livenä. Tinkaan ja kääntelen. Palaan kohta asiaan ja riemuitsen hyvistä löydöistä.

Eniten vihaan niitä, jotka myyvät H&M:n retkutoppeja kympillä. Ja niitä, jotka pöytäkirppiksillä näyttävät hapanta naamaa. Ihania ovat ne tuotteet oikein hinnoitelleet myyjät ja tietysti itsepalvelukirppikset, joilla saa tutkia tuotteita rauhassa.
Nyt syksyn kunniaksi päätinkin aloittaa noin kerran viikossa ilmestyvän Viikon kirppislöyty -nimellä kulkevan postaussarjan.  Kunnian aloittaa sarjan saa mikäs muukaan kuin perinteikäs pärekori.

parekori14
parekori14

TUOTE: Kaksi pärekoria
OSTOPAIKKA: Isompi kirppishaimummon kätköistä (”sinä saat sen kultaseni”) ja toinen hankasalmelaiselta KihveliKirppikseltä
HINTA: Iso 0e, pieni 1,5e
KÄYTTÖKOHDE: Isompi F:n huoneeseen kassien säilytykseen, toinen F:n kynille
KÄYTTÖÖNOTTOTOIMENPITEET: Puhdistus kostealla liinalla pyyhkien. Maalaus kontaktimuovisabluuna apuna käyttäen. Maaleina vanhempien varastosta löytyneet maalijämät
ARVIO OSTOKSEN KANNATTAVUUDESTA: Rakastan näitä. Perinnetyyli goes meidän sisustus.
OSTOKSEN HINTA-LAATU -SUHDE: 5/5

parekori5
parekori5

Mikä on sun suhteesi kirppistelyyn? Entä mikä on paras kirppislöytösi?

-Karoliina-

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

1/10 | 

Kuulostaapa hauskalta, että sinulle on jo lapsesta alkaen kirpparit olleet tuttuja. Minä innostuin kirppareista noin 12 vuotta sitten eli alkaessani odottaa esikoista. Sen jälkeen minusta onkin tullut varsinainen kirpparinkiertäjä. Meillä on kotona vaikka mitä kivaa kirppareita, esim. pärekoreja tosi monta. Jään innolla seuraamaan sun Viikon kirppislöytö - sarjaa.

Karoliina/ Kolmistaan
2/10 | 

Mahtavaa, että sarja kiinnostaa! Kirppistely on kyllä ihanan rentouttavaa ja palkitsevaa puuhaa :)

3/10 | 

En osaa nimetä yhtä parhainta, mutta ainakin H-salmen nettikirpparilta ostamani musta seinälle laitettava lehtiteline on yksi suosikeistani. Kihvelikirpparilta Arabian vanha leikkuulautanen, ja vaatepuolelta ensimmäisenä tulee mieleen Ticketin hyväkuntoinen talvihaalari kympillä.
Eilen olinkin Jyväskylän blogikirpparilla.

Itsellänikin on käynyt mielessä pärekoppien dippailukuviointi, mutten ole vielä hannonut...

4/10 | 

Mua vähän harmittaa, etten omista sitä "kirppissilmää", joka muutamalla kaverilla tuntuu olevan. Kirppareita kyllä siis tulee kierrettyä silloin tällöin, mutta harvoin osaan bongata tavarapaljouden keskeltä ne helmet - puhumattakaan siitä, että näkisin tavarat, joista saa tuunaamalla helmen. Siksipä olenkin keskittänyt kirppisenergiani myymiseen, niin netissä kuin livenäkin. Paras kirppislöytöni on ehdottomasti uudenveroinen, reilun satasen, Lego Dublo merirosvolaiva kaikkine osineen kolmellakympillä; en tiedä oliko siitä löydöstä eniten innoissaan äiti, poika vai isi, mutta nyt se on itseoikeutetusti meidän lastenhuoneen katseidenkerääjä ja lapsikavereiden huokailujen kohde ;).

Karoliina/ Kolmistaan
5/10 | 

Itsekin mietin, onko maalaaminen muotijuttu, joka alkaa pänniä vuoden päästä, ja jolloin harmittaa, että menin pilaamaan perinne-esineen näin. MUTTA: Nyt kori on musta ainakin aivan ihana, ja se riitää tällä erää tiedoksi. Oliko blogikirppiksellä jotain mahtavaa?

Karoliina/ Kolmistaan
6/10 | 

Munkin kirppissilmä on vielä paaaaaljon vaatimattomampi kuin mun siskon, joka tekee ihan huikeita löytäjä. Kerrankin kierrettiin sama kirppis, enkä löytänyt yhtään mitään. Se tuli samasta paikasta ulos kainalossaan mm. 100% villatakki eurolla :)

7/10 | 

Mahtava tungos ainakin! Sadan metrin jono pihalla. Jotain pientä, Aikulle Geggamojan pökät ja itselle maximekko. Ainakin toistaiseksi pärekoreja niin paljon tarjolla, että tuskin siinä mitään kansallisperinteiden totaalista hävittämistä tehdään, jos pari tuunailee :D

Karoliina/ Kolmistaan
8/10 | 

Voih! Olisi pitänyt ilmeisesti käväistä, kun siellä päin taas oltiin valmiiksi...

9/10 | 

Meikä ostaa myös aina kirppiksiltä ja nimenomaan niiltä "oikeilta" kirpputoreilta maakunnista ja muualta. Oon itekin miettinyt, et pitäis tuunailla koreja tuohon tyyliin. Mullahan olis tuolla pieni purkki valkoista maaliakin hmmm... ;)

Karoliina/ Kolmistaan
10/10 | 

Suosittelen! Tosin kontaktimuovi pysyi jostain syystä tosi huonosti, joten sen tilalle olisi hyvä jokin muu. Mutta mikä?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat