PB190008.JPG
PB190008.JPG

PB190012.JPG
PB190012.JPG

En tiedä, mistä tämä into kirjoitella ihan muuten vaan ja kaikkea mikä päässä liikkuu, syntyi, mutta nyt tulee jo toinen viikko putkeen tämmöinen kuulumispostaus. Ehkä tästä pitäisi ottaa ihan tapa, vai kuinka?  Tosin jatkossa toivon itselleni vähän positiivisempaa otetta.

Tämä viikko on mennyt ihan hirveää vauhtia. Luulin, että viikko ennen reissua olisi pitkäveteinen ja odotteleva, mutta mitä vielä. Viikko on juossut sellaista tahtia, että on ihan jopa pelottavaa huomata, että nyt on jo lauantaiaamu. Kohta F:llä ja minulla lähtee kone Saksaan A:n luokse ja mitään – kerrassaan mitään – valmisteluja ei ollut tehty vielä ennen eilisiltaa . Koti piti laittaa jonkin sortin kuntoon, että reissusta on kiva tulla takaisin sitten itsenäisyyspäivää ennen. Ja laukutkin piti pakata. Onneksi tällä kertaa meillä on myös ruumaan menevä laukku, joten aivan niin pahaa tavaroiden änkemistä ja karsimista käsimatkatavaroihin ei tarvinnut suorittaa. 

Tällä viikolla olin alkuviikon yksin. Ramppasin kampaajalla, kynsihuollossa (joo, otin TAAS kynnet. Kerron tästä lisää myöhemmin) ja ripsihuollossa. Tein aivan niskalimassa ja kellonympäripäiviä töitä, kävin taas kahdesti lääkärissä, katsoin nolla tuntia telkkaria ja join kupin kahvia päivässä. 

Kuuloni suhteen minulla on tällä hetkellä suuri huoli. Päivätöideni teko on lähes mahdotonta, koska kuulen vain vasemmalla korvallani. Ja kun kuulee vain toisella korvalla, ei se tarkoita, että kuulisi puoliksi. Koska kuulo on stereo, toisen korvan puuttuminen pelistä on enemmän kuin vain -50 prosenttia. Kaikki ääni on minulle nyt vain kovaa mössöä, josta on vaikea erottaa esimerkiksi äänen suunta tai sen etäisyys. Hiljaiset tilat, joissa on 1-5 henkilö, vielä menevät, mutta isommissa tiloissa olo on todella ahdistunut. Siinä minä sitten vain hymyilen hölmön näköisenä, kun en viitsi koko ajan kysellä ”anteeksi, mitä sanoit?”.

Korvassa on siis edelleen tulehdus päällä. Sain torstaina kolmannen antibioottikuurin ja sillä pitäisi nitistää viimeisetkin pöpöt. Onneksi korva kuulemma kuitenkin näyttää paremmalle ja lennon suhteen ei ole ongelmaa, kun korvassa on nyt putki. Toivotaan todella parasta. 

Kohta kohti lentokenttää! Kertokaa, mitä Saksan joulumarkkinoilta kannattaa bongailla!

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Tirpustiira
1/2 | 

Musta nää kuulumispostaukset on kivoja, ihan sitä rehellistä elettyä elämää ja sen hetken iloja ja harmituksia :) saa postaa lisääkin näitä!

Ja voi kun tuo sun korva vaan paranis, joskus muinoin mulla oli pitkään, siis toista kuukautta toinen korva niin lukossa että kuulin käytännössä vaan toisella korvalla ja jo pelkästään se oli kurjaa.

Mukavaa viikonloppua Saksassa! :)

Karoliina Sallinen

Kiitos reissutoivotuksista. Onneksi korva on parempi...tosin ei kyllä terve. Vähän jännittää ensi viikon jälkitarkastus!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat