Viikolla 18 se sitten vihdoin tapahtuu. MeNaisten juttu tulee ulos ja mä kerron blogissa olevani raskaana. Kun vielä kuviteltiin odottavamme yhtä vauvaa, ajateltiin A:n kanssa, että asiasta ei kerrota isossa mittakaavassa – todellakaan – ennen viikon 20 ultraa. Maha alkoi kuitenkin kasvaa niin hurjaa vauhtia, että jo viikolle 18 odottelukin tuntui aika haastavalle. Varsinkin, kun työhön kuuluu olla esillä tapahtumissa ja kuvissa.

Julkistuspäivä (kuulostaapa mahtipontiselle) oli kyllä aivan kreisi. Tottakai mä entuudestani tiesin, että viestejä tulisi ja eipä tuo MeNaisten kansi nyt mikään matalaprofiilisin paikka ollut asiasta ilmoittaa. Silti päivän mylly yllätti. Olin sopinut päivälle kaksi työpalaveria ja kasan hoidettavia hommia, mutta mun kaikki viestikanavat ja puhelin lauloi aamusta ihan iltamyöhään asti. Ihan sitä luokkaa, että töiden teko oli päivän aikana melkein mahdotonta.

Olin varautunut kaikenlaisiin viesteihin, mutta outoa kyllä, en saanut yhtään kurjaa viestiä edes blogin alle, jonne yleensä ne kaikista kurjimmat tulee. Inboxiin ihmiset laittavat yleensä vain kivoja viestejä. Toki sitä en tiedä, käytiinkö keskustelua jossain Vauva.fi:ssä (vai ollaankohan siellä nykyisin enää?) tai Jodelissa, mutta joka tapauksessa olin yllättynyt, että viestien sävy oli aidosti onnitteleva.

Viikkoja 18-20 kuvaa se, että niistä ei ole juuri mitään erityistä raskauskerrottavaa. Olo oli hyvä (paitsi ehkä pitkillä matkoilla ja julkisissa kulkuneuvoissa), joten pystyin elämään todella normaalia ja energistä aikaa. Kevään taukojen jälkeen pystyin tekemään töitä hyvin. Matkustin Nooran kanssa Ivana Helsingin vieraaksi Helsinkiin ja seuraavalla viikolla palaveriin Jyväskylään. Kävin koko päivän kestäneessä koulutuksessa Helsingissä ja buukkasin Sidosteelle tuplakuvauspäiviä. Kaiken kaikkiaan olo oli todella jees.

Ainoa uusi raskausoire oli hengästyminen. Ensin ihmettelin oireita, mutta sitten selvisi, että kyseessä oli hemoglobiinin nopea lasku. Mä en ole koskaan kärsinyt mistään raudanpuutteista, enkä edes F:ää odottaessa syönyt lisärautaa, vaikka se taitaa olla aika yleistä naisten keskuudessa. Neuvolasta oltiin ensin sitä mieltä, että lisärautaa ei tarvitse aloittaa (arvo taisi olla joku 122), mutta sairaalan äitipolilta oltiin ehdottomasti toista mieltä. Kaksosraskaus kuulemma kuluttaa rautavaroja erityisen paljon ja kaiken lisäksi kaksossynnytyksessä usein verta hupenee enemmän (öhöm). Aloitin siis raudat.

Kaiken kaikkiaan siis upea kesäkuun alku ja vielä kepeä olo. Kuten lääkäri ultrassa noilla viikoilla sanoi (ja nyt sen jo tiedän): ”Nauti nyt tästä, koska kohta tulee tukalat ajat!”

-Karoliina-

 

Kommentit (4)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Alkuraskaudesta oli haasteellista. En halunnut, että asia on julkista ennen kun ollaan itse siihen valmiita. Mutta uskoisin, että samaa pohtii - juurikin just työpaikoilla jne - moni muukin raskaana oleva.

Vierailija
2/4 | 

Moikka! Tuli mieleen sellainen postausidea, että miten raskauden julkaiseminen on vaikuttanut siihen paljonko sulle tarjotaan töitä? Siis uusia yhteistyöjuttuja? Olet kertonut suoraan, että raskauden vuoksi olet joutunut perumaan/siirtämään paljon tapaamisia yms.. Onko ymmahdolliset yhteistyökumppanit vähentyneet siinä pelossa, että et pystyisikään niitä hoitamaan vai onko käynyt päinvastoin, että kaikki lastenvaate- ja tarvike liikkeet haluaisi tehdä sun kanssa yhteistyötä nyt?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Kiitos ideasta ❤️ nopsasti vastattua jo tässä, tällä alalla käy kyllä raskausuutisten kanssa väistämättä niin, että yhteistyökumppanit lisääntyy. Kerran yksi bloggaaja vitsillä heittikin, että pitäisikö raskauta, niin homma lähtisi uuteen nousuun 😅

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat