Voi jukra mikä energia uuteen viikkoon. Me vietettiin eilen meidän pienten ristiäisiä (niistä lisää myöhemmin) ja kun juhlat oli ohi, sekä vauvat, F, isovanhemmat, lahjasäkit ja rääppiäisruuat viety kotiin, minä ja A suuntasimme Lapland Hotelliin. Oltiin varattu meille huone ja yllätysmenuillallinen hotellin ravintolasta.

Me ollaan siinä mielessä onnekkaita, että mä olen aina voinut luottaa mun vanhempiin hoitoapuna. Myös silloin, kun F oli aivan vauva. Ja samoin nyt, vaikka kaksoset toki tuovatkin varmasti myös isovanhemmille aivan ennennäkemättömän setin. Toki moni ystävä ja sukulainen on jo nyt tarjonnut apua lasten kanssa, ja sekin tuntuu ihanalle, mutta ihan yön yli reissua en uskaltaisi (ja kehtaisi) varmasti vielä muiden käsiin, kun mun äidin ja isän. Tukiverkon  tarpeellisuus on tässä meidän tilanteessa kyllä tärkeä juttu. Pari viikkoa sitten minun oli pakko päästä esimerkiksi lääkäriin A:n ollessa töissä, joten silloinkin löytyi heti apua lähipiiristä.

Mä ajattelen niin, että vanhempien parisuhde on se perusta, jolta koko perhe ponnistaa. Ilman minua ja A:ta yhdessä meidän perhettä ei edes olisi, joten ajattelen myös meidän kahdenkeskisen ajan satavan koko perheen laariin. En voisi edes kuvitella laittavani "parisuhdetta odotustilaan" pikkulapsiajan ajaksi, vaan ajattelen, että nyt - varsinkin nyt - meidän on vaalittava myös kahdenkeskistä olemista. Koska erityisesti nyt meiltä myös vaaditaan vanhempina todella paljon: arki on kuluttavaa, univelkaa paljon, kotitöitä loputtomiin ja jokaisen lapsen tarpeisiin vastaaminen vie voimia.

Eilen me sitten keskityimme meihin. Söimme neljä ruokalajia, kilistelimme kuohuvaa, juttelimme ilman keskeytyksiä tuntitolkulla, kaadoimme koko pullon kylpyvaahtoa ammeeseen ja nukuimme putkeen 9,5 tuntia hotellilakanoihin kääriytyneinä. Ja kun heräsimme tämä aamuna ja söimme aamupalan, palasimme takaisin sänkyyn ja vedimme vielä parin tunnin tirsat. Olin kaukaa viisaana pyytänyt myöhäisen uloskirjautumisen. Ja voin sanoa, että olo on aivan mieletön! Mitä 11 unta voikaan tehdä kropalle ja mielelle!

Tänään olo on ollut kiitollinen ja kaikkivoipa. Energiaa on kun pienessä kylässä. Oli ihana tulla kotiin. Nähdä tytöt, avata eiliset ristiäislahjat, syödä rääppiäisherkkuja ja ennen kaikkea kiittää mun vanhempia. Tällä avulla me pärjätään vaikka kuinka kauan taas!

Kuvassa äiti ja isi, jotka ovat saaneet nukkua yhden yön putkeen.

-Karoliina-

Kommentit (83)

Äiti
1/83 | 

Sehän on aivan mahtavaa, että tuollaiseen on mahdollisuus ❤️ oon tosi kade heille, joilla näin on.
Meillä tukiverkot liian kaukana, vauva-aikana ei pysty jättämään ihmisille, jota nähdään harvakseltaan (muutamia kertoja vuodessa). Käytiin ekan kerran treffeillä kun esikoinen oli melkein 3v.
Meidän parisuhde on siis ollut odotustilassa yli 3,5v ja just syntyi kolmas lapsi. Hyvin parisuhde silti voi, kaikki on asenteesta kiinni ❤️

Vierailija
2/83 | 

Kuulostaa ihanalta! Meillä 2kk ikäinen vauva ja en pystyisi tuohon, koska tissit varmaan räjähtäisivät matkalla😅 ehkä sitten kun imetys päättyy😍

Vierailija
3/83 | 

Sama täällä! Imetyksen päättymistä odottelen, vuosi tulee täyteen tammikuussa. Meidänkään parisuhde ei - todellakaan - ole ollut mitenkään odotustilassa tätä 10 kk vauva-aikaa. Kaikki ei kaipaa yhdessäololle kuohuvaa, illallisia ja hotelliöitä. Meille on riittänyt iltatee ja -pala yhdessä ja vaikka jonkin yhteisen sarjan katsominen. Tänään ajeltiin pitkä ilta-ajelu autolla, kun muksu nukkui takapenkillä. Arkisia, pieniä juttuja. Mä taas uskon, että pienten arkisten juttujen arvostaminen kannattelee parisuhdetta paremmin kuin se, että arkena painetaan laput silmillä toista näkemättä kotihommasta toiseen ja sitten pitäisi yhtäkkiä päästä toista henkisesti (ja fyysisesti) lähelle hienolla illallisella ja hotelliyöpymisellä.

Enni_
4/83 | 

Mahtia! Kannattaa hyödyntää kaikki apu. Poikien äitinä olen välillä miettinyt sitä, että kun tai jos lapseni joskus saavat lapsia, toivon sydämestäni, että saisin heitä välillä hoitaa. Olen seurannut, kuinka äidit usein antavat pienen lapsensa mielellään omille vanhemmilleen hoitoon, mutta jo selvästi harvemmin puolison vanhemmille, puhumattakaan muista. Näinhän ei tietenkään ole kaikkien kohdalla, mutta yllättävän usein. Toivottavasti annat ja kehtaat antaa lapsesi myös appivanhemmillesi hoitoon, mikäli he sitä toivovat. Mikä onni onkaan sisarukset, vanhemmat ja muut läheiset ihmiset, jotka ovat tarvittaessa valmiita tulemaan innolla apuun.

Vierailija
5/83 | 

Oi miten ihanaa!! 😭 melkein itku tuli tein puolesta! Toi tekee niin hyvää varmasti! 💛

Minea
6/83 | 

Huh miten pienet uskalsitte jättää. En tiedä oletko puhunut imetyksestä mitään, mutta tästä päätellen et taida imettää. Itse en olisi mitenkään voinut olla vauvoistani erossa ja nukkua muualla kun olivat noin pieniä, olimme ensimmäistä kertaa erossa yli vuoden iässä. Silloinkin vain nopeasti illasta aikaiseen aamuun. Pidin myös imetystä todella tärkeänä. Jännä miten erilaisia me äidit ollaan.
Ihania kyllä teidän pienet tytöt!❤

Vierailija
8/83 | 

Mä olen sitä epämuodikasta, vanhaa koulukuntaa, jonka mielestä elämässä on vain joskus sellaisia aikoja, jolloin lasten tarpeet on asetettava parisuhteen tai vanhemman tarpeiden edelle. Joskus on vain niin, että lapsen tarpeet ovat tärkeämpiä kuin aikuisten trpeet.

Haluan myös puolustaa niitä isiä ja äitejä, jotka eivät tahdo lähteä pois lastensa luota ja olla erossa heistä yön yli. Sellainen on nykyään niin epämuodikasta, että harva edes uskaltaa ääneen sanoa. Joskus se äidin paras onkin se, että saa rauhassa olla sen lapsensa lähellä potematta huonoa omaatuntoa siitä, ettei halua jättää ja olla luota pois.

Käyttäjä36225
Liittynyt15.11.2019

On meitä muitakin "epämuodikkaita" vanhempia vielä olemassa :) Oma lapseni täyttää pian vuoden, eikä ole vielä ollut äidistä erossa paria tuntia kauempaa, ja silloinkin isän kanssa. Silti parisuhde voi hyvin ja rakkautta on yllin kyllin. Molemmille vanhemmille on ollut selvää, että lapsen tarpeet ovat etusijalla vauvavuoden ajan. Nyt aika alkaa olla kypsä sekä lapselle että vanhemmille, että voidaan laittaa pikkuinen hetkeksi hoitoon ja lähteä treffeille. :)

Mariia_
9/83 | 

Mahtavaa, että olette saaneet nukkua! Ja niin ihana huomata, että osaatte ottaa rennosti ja luottaa siihen, että isovanhemmat kyllä pärjää. Niin sen kuuluu ollakin. Silloin voittaa kaikki! 💗 Ja tuhannesti onnea, teillä on hieno tyttötrio. 😊

Vierailija
10/83 | 

Hei,
Kuullostaa kivalta ja hyvä, kun saatte viettää kahdenkeskistä aikaa jos/kun haluatte!
Pakko tuoda myös se toinen näkökulma esiin, että minulle toisen lapsen syntymä ja vauva-aika oli ihmeellisen onnellista ja en halunnut olla vauvasta hetkeäkään erossa. Soin itselleni tämän järjettömän hullaantumisen vauvaani.
Emme edelleenkään 2 ja puolen vuoden aikana ole viettäneet yhtäkään yhteistä yötä puolisoni kanssa muualla kuin kotona lasten kanssa. Olen joutunut tunnustamaan itselleni, että ikävöisin ja huolehtisin niin paljon lapsia ja heidän olemistaan, että nauttiminen unohtuisi.
Olemme kuitenkin todella onnellisia parisuhteessamme. Lapset ovat meidän parhain saavutus ja käymme yhdessä koko perhe matkoilla ja reissuilla joilla on myös mahdollista nauttia parisuhteesta sopivassa määrin.
Ehkä pointtini oli, että usein tuntuu tulevan viestiä siitä miten parisuhteen lujuus rakennetaan vain ja ainoastaan kahdenkeskisellä ajalla, illallisilla, reissuilla ja treffeillä. Toki ne ovat ihania asioita mutta ilmankin pärjää. Huomionosoitukset, keskustelu, huumori ja syvä yhteinen yhteys, rakkaus ja vähän tottumuskin kantavat myös halki pikkulapsiajan.

Vierailija
11/83 | 

Olen pitkään seurannut sinua ja tykkään monesti ajatuksistasi, mutta komppaan nyt kyllä täysin kommentoijaa nro. 8. En voisi ikinä kuvitellakaan jättäväni vauvaa yökylään ennen vuoden ikää ja myös asiantuntijat suosittelevat erossaoloon sääntöä vuorokausi per ikävuosi. Kukin tyylillään tietty, mutta valitettavasti tästä postauksesta tuli lähinnä surullinen olo.

Liisa79
13/83 | 

Mahtavaa että tukiverkko kantaa ja luultavasti aiheuttaa paljon kateutta kun monella näin ei ole. Jos saatte tästä voimaa niin ehdottomasti teette tälläisiä juttuja.
Meillä vauva-arki oli sairaala-arkea ja vietimme miehen kanssa valitettavan monta yötä ilman lasta. En osannut muuta toivoa kuin että olisimme yhdessä kotona.

Vierailija
14/83 | 

"En voisi ikinä kuvitellakaan jättäväni vauvaa yökylään ennen vuoden ikää ja myös asiantuntijat suosittelevat erossaoloon sääntöä vuorokausi per ikävuosi."

Tälle ei kyllä valitettavasti ole mitään psykologista näyttöä olemassa. Tätä argumenttia yritetään toistuvasti käyttää mm. huoltajuusriidoissa, mutta mitään näyttöä ei tosiaan ole. Toki tätä voi käyttää ohjenuorana, mutta mikään psykologisten tutkimusten osoittama totuus tämä ei ole. Se, mikä puolestaan on psykologisesti näytetty, on se, että vanhempien parisuhde on lapsen kodin perusta, ja parisuhde pitäisi ehdottomasti tämän vuoksi priorisoida lasten takia.

Kiitos, kun uskallat postata tällaisia postauksia, vaikka täällä kommenttiboksissa aina sataa paskaa niskaan. Ainakin yhtä tulevaa äitiä olet rohkaissut esimerkilläsi - kaikkien ei ole pakko pudota äitiyden pimeään kuiluun. On surullista, miten polarisoitunutta meininki äitiydessä tuntuu olevan, ja kaikki toiminta on ikään kuin toisensa poissulkevaa. Täälläkin monet länkyttää sitä, miten parisuhde rakennettaan oikeasti arjessa - no ihan kuin se, että joskus viettää aikaa puolison kanssa hotellissa taas tarkoittaisi sitä, että arki ei toimisi ollenkaan. Tai toisinpäin - se, että treffejä ei puolison kanssa pahemmin vietä, ei automaattisesti tarkoita paskaa parisuhdetta. Joskin se on toki varmaa, että jos suhteeseen ei panosta pikkulapsiaikana, on riski, että se nuupahtaa.

Vierailija
16/83 | 

Minusta ei puolestaan ole ollenkaan surullista se, että pikkukaksosten vanhemmat saavat vaikkapa kerran muutamassa kuukaudessa nukkua keskeytymättömät yöunet.
Kaksosissa työtä on kaksinkertaisesti ja koska usein kaksoset ovat vielä pieniä ja syövät vähän kerrallaan, tarkoittaa se useimmiten sitä että unta saa maksimissaan kahden tunnin pätkissä missä välissä on vaipoitus- ja syöttökierros. Näin hyvä tuuri käy silloin kun vauvoilla ei ole koliikkia tai muuta vaivaa.
Kotoa se on silloin jokatapsuksessa jonnekin muualle lähdettävä, häiriöttömästä nukkumisesta vauvojen seinän takana ei kyllä tule mitään.
Se mikä käy jollekin ei myöskään tarkoita sitä, että se olisi normi. Kullakin perheellä omat tapansa. Varmaa on kuitenkin se, että muutaman viikon vanhat vauvat eivät saa peruuttamattomia psyykkisiä traumoja jos heitä yhden yön yli hoitaa joku muu kuin äiti tai isä :). Silloinhan esim keskolassa115 viikkoja viettäneet lapset olisivat kaikki psyykkisesti häiriintyneitä!
Nuku Karoliina hyvällä omalla tunnolla aina kun voit ja ole vilpittömän onnellinen turvaverkostasi!! Umpiväsynyt äiti ei ole hyväksi kenellekään, virkistynyt äiti sen sijaan tuottaa onnea ja iloa!
Kokemuksen syvällä rintaäänellä tämän kertoi 10- vrt kaksospoikien äiti

Vierailija
17/83 | 

Ihanaa että tuot esiin tälläisen tavan olla onnellinen. Toivoisin lukijoiden huomaavan, että itselle sopiva tapa on ok ja heijastuu koko perheeseen. Toiselle sopii lapsi vapaa, toiselle ei. Yhtä tärkeää kuin lapsista huolehtiminen, on huolehtia itsestä ja parisuhteesta itselle ja kumppanille sopivalla tavalla.

ansku123
18/83 | 

Pieni lomailu varmasti tekee hyvää. meillä oli aivan ihana viikonloppu kotona, juotiin lasit viiniä, syötiin herkkuja ja nukuttiin pitkään.
isommat lapset olivat appivanhemmilla. Vauva 5kk oli kotona meidän kanssa. En raaski antaa hoitoon, ennenkuin täyttää vuoden 😃 muutmaan tunnin on ollut poissa mun luota mutta koen, että jos johonkin on mentävä niin se ensisijainen hoitaja on puoliso. Toki yh, vanhemmalla vaikka mummu tms. Erilaisia tietenkin olemme, mielipiteeni on sama kuin yllä monella. Ei parisuhdetta tarvitse laittaa odotustilaan! Päinvastoin, nauttia yhteisistä illoista ja arjesta eikä odotella hotelliöitä. Muuten ollaan laput silmillä ja kohta huomataan, että ollaan halattu viimeksi kaksi viikkoa sitten.

Vierailija
19/83 | 

Kuulostaa ihanalta!😍 Vanhempien on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisesta. Ja teit äitinä niin tai näin, niin aina on joku äiti-ihminen nipottamassa ja syyllistämässä. Ei lapsen onnellisuus tule siitä, että vanhemmat polttavat itsensä loppuun. Lapsi tarvitsee osakseen lämpöä, hyväksyntää ja RAKKAUTTA ♥️ Ja näitä kaikkia asioita voi osoittaa niin monella tapaa. Ei pelkästään mekaanisesti suorittamalla ja elämällä joidenkin kiintymysvanhemmuus-ihmisten luomien sääntöjen mukaan. Parisuhteesta on tärkeää pitää huolta. Ethän jätä ystävyyssuhteitakaan tauolle muutamaksi vuodeksi, ja oleta, että sitten jatketaan siitä mihin jäätiin ja kaikki on hyvin?

Selma
21/83 | 

Pakko kyllä sanoa, että postauksen luettuani olin todella hämmentynyt ja myös vähän surullinen. Teillä on pitkään odottamanne vauvat ja vauvat ovat vielä todella pieniä. Tuntuu, että et uskalla heittäytyä täysin äidiksi, siis niin että kun vauvat näin pieniä niin on täysin ok heittäytyä vastaamaan heidän tarpeistaan. Nauttia ja olla. Vauvat kasvavat ja kehittyvät nopeasti. Niin pysähtyä ja nauttia. Muut asiat kyllä odottavat. Vähän tulee kirjoituksista suorittamisen maku. Etenkin vauvojen ollessa näin pieniä niin muut asiat voivat odottaa hetken. Meillä on 3 lasta, syntyneet kaikki 4 vuoden sisään. Itse en olisi pystynyt, eikä ollut mitään tarvetta jättää vauvoja yökylään. En olisi vaan pystynyt nauttimaan vaan huoli olisi kasvanut . Halusin olla lähellä lapsiani. Eivät ole isompanakaan yökyläilleet. Totta on, että vanhempien välinen suhde on tärkeä. Miten ihmeessä ainut keino on mennä hotelliin ym ym? Näytät todella kapealta, syöthän monipuolisesti.

Vierailija
22/83 | 

Hienoa, kun saitte ladata akkuja. Kaksosten hoitaminen on varmasti melkoisen hektistä ja omasta jaksamisesta pitää huolehtia. Jokainen vanhempi tekee sen itselleen sopivalla tavalla ja tietenkin myös lasten parasta ajatellen. Itse en halunnut olla vauvastani yötä erossa, mutta kuten kaikessa muussakin myös äitiydessä me kaikki olemme erilaisia. Riittävän hyvä vanhemmuus on hyvä. Vauva-aika on varmasti toisille myös kuormittavampaa kuin toisille ja joskus hyvät yöunet voivat pelastaa todella paljon. Toivoisin, että äidit olisivat armollisempia itseään ja toisiaan kohtaan. Onnea perheelleenne ja jaksamista arkeen!

Vierailija
23/83 | 

Onnellisen parisuhteen perusta löytyy arjesta. Ja eikö sun tissit tosiaan räjähtäneet?

Vierailija
24/83 | 

Tykkäsin äitirauhaa ja vauvakuplaa käsittelevistä postauksistasi, ja mietin että onpa paljon viisaita ajatuksia. Tämä kirjoitus kuitenkin herätti itsessäni lähinnä harmitusta. Henkilökohtaisesti en voisi kuvitellakaan jättäväni kuukauden ikäisiä vauvoja hoitoon noin pitkäksi aikaa parisuhdeaikaa viettääkseni. Itse ajattelen niin, että noin varhaisessa vaiheessa vauvan ei tarvitsisi olla erossa vanhemmistaan noin pitkää aikaa kuin pakottavassa tilanteessa. Toivottavasti olen väärässä varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen syntymisen merkityksestä, ja yhteiset hotelliyöt todella satavat lopulta koko perheenne laariin :) Toki kaikki tekevät omat valintansa ja varmasti useimmiten lapsen/lasten parasta kuitenkin ajatellen.

Heidi
Liittynyt18.11.2019

Eli tykkäsit äitirauhaa postauksesta, jonka ideana oli että äidit eivät tuomitsisi toisiaan mutta silti oli pakko tulla tänne kommentoimaan oma mielipiteensä tuomitsevaan sävyyn... Miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Oliko tästä sun mielipiteestä kenellekkään mitään hyötyä? Mutta hei pistetään vielä hymiö :) perään niin saadaan tuomitsevasta kommentista kiva kommentti.

Vierailija
25/83 | 

Voi hitsi, kun saisikin nukkua yön putkeen ! En ole tehnyt sitä vuosiin eikä syynä ole valvottavat lapset vaan hermokipu, joka mitä ilmeisimmin on forever. Öisin unta 1-1,5 h kerrallaan ja sitten taas valvomista kipujen kera. Usein, kun kuulen purnauksia siitä, että vauva valvottaa, tekisi mieli sanoa, että sinun syy valvomiseen on sentään mukava ja ohimenevä.

KaisuTuulia
26/83 | 

Hienoa, että muistatte huoltaa parisuhdettanne ja irtiotot kotioloista halutessanne mahdollistuvat. Tämä varmasti onnistuukin näppärästi, jos et imetä kaksosiasi. Pidän kovasti muuten tavastasi kirjoittaa ja käsitellä elämänmakuisia aiheita sekä teksteistäsi huokuvasta terveestä "maalaisjärjestä" elämän kiemuroihin ja mm. monikkovanhemmuuteen. Tämä teksti kyllä kuitenkin herätti minussa isoa huolta jaksamisestasi; ethän vain mene nyt liian-lujaa ja ylikierroksilla, jonka hoksaa vasta jälkikäteen uuvuttuaan? Toivottavasti muistat kuitenkin, että ihan kaikkea ei tarvitse ehtiä ja keretä tehdä juuri nyt lastesi ensimmäisten (!!!) kuukausien aikana. Oikeasti, ehdit kyllä myöhemminkin 😊

Vierailija
27/83 | 

Toiset vain tarvii siihen rentoutumiseen sen, että lähdetään pois tilasta/tilanteesta josta sitä lepoa kaipaa. Esim jos ei kotona nuku hyvin, kun täytyy hoitaa ja huolehtia tarvii sen, että on poissa siitä ympäristöstä ettei vahingossakaan ala huusaamaan. Itsestä tuntuu, että yleensä juuri lasten kanssa työskentelevät ymmärtävät tämän aika hyvin, varsinkin jos on vielä siihen päälle omia lapsia. Kun kaipaa sitä vapaata ja lepoa, niin tulee mentyä juurikin niihin monien paheksumiin lapsivapaisiin tiloihin, että saa sen opettaja/vanhempi moodin pois päältä edes hitusen paremmin ja uskaltaa rentoutua ja nukkua rauhassa. Toiset on eri tavalla virittäytyneitä.

Ss
29/83 | 

Moni ei ilmeisesti tajua, että ne tissithän voi pumpata myös muualla kun kotona :D Meidän vauva oli ensimmäistä kertaa mummulassa yötä 6 viikkoisena, sitä ennen oli ollut jo kerran aamusta iltaan. Mulle on myös tärkeää saada omaa aikaa, että jaksan taas arkea kotona joka aivan ihanaa on.

Vierailija
30/83 | 

Muistetaanpa se, että muualla maailmassa ne toivotutkin pitkän lapsettomuuden jälkeen tulleet vauvat joutuu hoitoon monesti jo hyvin varhain, koska vanhempainvapaat on äideilläkin hyvällä tuurilla sitä paria kolmea kuukautta. Isillä vielä vähemmän. Eri asia sitten, jos varallisuutta on niin, että voi jäädä pidemmäksi ajaksi kotiin. Enkä usko, että kaikki ne miljoonat ja taas miljoonat ihmiset, joiden äidit ja isät on joutuneet palaamaan töihin jo varhain ja jotka ovat olleet siitä asti jopa 12 tuntia hoitajan huomassa (työajat maailmalla pidempiä kuin meillä), olisivat hirveän pilalle menneitä. Miksi ne suomalaiset vauvatkaan siitä traumatisoituisi aivan yllättäen? Ja tästä voidaan johtaa myös se, jos äiti ja isä on 12 tuntia yöllä poissa miten se eroaa siitä, kun muualla ollaan 12 tuntia päivällä poissa töiden takia? Mikä tekee siitä yöstä päivää tärkeämmän olla paikalla?

Eikö sen sijaan, että inistään siitä, kun joku on ollut pari tuntia poissa vauvan luota voida arvostaa sitä tosiasiaa, että vaikka olisi sen kaksi tai jopa 12 tuntia poissa lasten luota niin meillä on silti jäljellä aivan huikea määrä aikaa vaan siihen kotona olemiseen kun vertaa muita. Ei niinkään, että pakko nyt kaikki tämä aika on viettää kotona kiinni vauvassa, kun muilla ei tämmöistä ole. Vaan pikemminkin sallia itselle se muutaman tunnin lepo ja poissaolo, kun muidenkin lapsista tulee ihan normaaleja vaikka ovat jo parin kuukauden ikäisestä erossa vanhemmista 6-8 tuntia päivittäin. Suuri osa tämän maan lapsista saa kuitenkin nauttia aivan huikeat määrät aikaa kotona äidin ja/tai isän kanssa verrattuna moneen muuhun maahan, vaikka ne vanhemmat ottaisivat joka kuukausi 12 tuntia ihan omaa aikaa pois kotoa. Vähän nyt perspektiiviä ihmiset.

Katriina82
31/83 | 

Mahtavaa että teillä on noin ihanat isovanhemmat jotka huolehtii jo pienokaisista.
Ja varmasti teki terää pitkät unet 😍
Tuntuu pahalle useat kommentit:miten uskalsit jättää tai miten pystyit?
En näe mitään ihmeellistä tässä. Vauvat varmasti saavat samalla tavalla sylin ja maidon sekä kaiken huolenpidon sinun vanhemmiltasi. Jatka samaan malliin. Ihanaa kun uskallat kirjoittaa näistä asioista❤️

Vierailija
32/83 | 

Osaksi samaa mieltä..en voisi kuvitella, että olisin vaikka pari vuotta käymättä miehen kanssa missään kaksin..se kuulostaa liian pitkältä ajalta, mutta ensimmäinen vuosi on harrastettu muutaman tunnin treffejä juurikin imetyksen takia ja sen takia kun oon halunnu olla vauvassa kiinni..itse olen juurikin näitä äitejä jotka ikävöi sitä pientä nyyttiä ja tiedän kuinka nopeasti ne kasvaa niin olen halunnut mahdollisemman paljon olla vauvan kanssa. Omaksi ajaksi on riittänyt yksin saunominen tai joskus ystävän luona käyminen yms😊Imetyksestä en halua arvostella..jos se ei onnistu niin ei onnistu, tärkeintä, että pienet saa ruuan oli se tissi tai pullo. Mutta elämä on tässä ja nyt, ei kannata uuvuttaa itseensä kotona, mutta kyllä työt/parisuhde/aktiivinen elämä odottaa..älä pelkää pysähtyä❤️

Vierailija
33/83 | 

Jos Karoliina olisit kertonut että menit hotelliin nukkumaan, olisi se ollut hyväksyttävää...ehkä...
Mutta kun samalla vietit aikaa miehesi kanssa ja söit hyvän illallisen ei se kyllä ole tuoreelle äidille sopivaa meininkiä! Pysy vaan kotona ja napsi jääkaapista eilisen jämiä.
Oikeesti, ihanaa kun ajattelet omalla päällä ja ihanaa kun sinulla on läheisiä ihmisiä.

Vierailija
34/83 | 

Tuntuu ettei moni kommentoija ymmärrä arkea kaksosten ja esikoisen kanssa.

Silloin ei jaksa katsoa leffaa tai syödä iltapalaa yhdessä jutellen. On niin poikki. Pyykit, melu, esikoisen tarpeet ja mustasukkaisuus...
Kotoa lähteminen on luksusta. Hyvää valmiiksi tehtyä ruokaa ja tieto siitä että saa nukkua! Seksiä ilman että pelkää jonkun heräävän..

Meillä on vain kaksoset, mutta siskollani on kaksoset ja esikoinen. Esikoinen meni yökylään 2 vuotiaana ja sisko ikävöi häntä kovasti. Kaksoset 2kk ikäisenä, ja se oli juuri se mitä väsyneet vanhemmat tarvitsi. Silloin kun itkettää kahvinkeittimen peseminen, ei välttämättä riitä yhdessä katsottu elokuva jonka aikana toinen nukahtaa. Sekin uni keskeytyy aika pian.

Ymmärrystä ihmiset.

Kisse
35/83 | 

Tuntuu usein unohtuvan, että oma tapa ei ole maailman ainoa tapa. Itse en usko lasten kärsivän lainkaan siitä, että teette toimia virkeytenne eteen. Yliväsyneet vanhemmat eivät hyödytä ketään, eikä kukaan antele pokaaleita sille, kuka on tehnyt kaiken itse ja on kaikkein väsynein. Kannattaa ennen kaikkea luottaa omaan vaistoon, sinä tiedät teidän parhaan ja nämä kommentoijat tietävät vain omansa. Tsemiä uuteen elämäntilanteeseen!

Vierailija
36/83 | 

Älä välitä näistä syyllistävistä ja passiivisagressiivisista kommenteista! Kuten sanottu, monet pienetkin vauvat on monista syistä erossa vanhemmistaan yön yli. Ei varmasti aiheuta kategorisesti traumaa. Arki on tärkeää, erityisemmät hetket on myös tärkeää. Nukkuminen on hemmetin tärkeää tuoreille kaksosvangemmille. Se kotiin käpertyminen mikä voi tuntua ihanalta omistautumiselta nyt voi jälkikäteen olla just sitä suorittamista joka ajaa uupumuksen partaalle. Hyvä kun otitte lepohetken!

***
37/83 | 

Miksi pitää syyllistää(kommentoijat) toisia vanhempia? Lapsi ei mene pilalle, eikä traumatisoidu ym vaikka olisi hetken erossa vanhemmistaan. Vauva/lapsi ei myöskään ymmärrä syytä vanhemman poissaololle. Itse sain 2vko synnytyksestä sairaskohtauksen ja olin yön yli sairaalassa ilman vauvaa. En ollut omalla lomalla, mutta yön yli ilman vauvaa ja hän oli vain 2viikkoa. En usko, että olen parempi tai pahempi äiti vaikka itsekin olin vielä pienemmästä vauvasta yön yli erossa. Muistakaahan kommentoijat miettiä asiaa muiltakin puolilta kuin ekana tuomita toisen vanhemmuutta!

Ihanaa, että K&A saitte hengähtää arjesta ja nukkua! 😊

Vierailija
38/83 | 

Plus pakkomuistutus kaikille: jokainen äiti ei imetä. Kaikki eivät pysty. Kaksosten kanssa voi olla erityisen vaikeaa. Koittakaa kestää että jotkut eivät sitä tosiaan tee, eikä siitä ole pakko kommentoida itsetyytyväisesti (vaikka Karoliina saattaa hyvinkin imettää).

Ja vielä kaikkein isoin naurunpyrskähdys sille kommentoijalle, joka koki asiakseen huomautella sun ”kalpeudesta”. Oot upea!

Maria_
39/83 | 

Kyllä äiti on toiselle äidille peto. Uskomatonta soopaa jaksaa osa täällä kirjoittaa. Jokaisella meistä äideistä on tyylimme, emmekä mekään (äidit, jotka ottaa omaa aikaa ja panostaa itseensä) tuomitse niitä, jotka haluavat tehdä juuri päinvastoin. Miksi emme voisi olla vain onnellisia siitä, mikä toisesta tuntuu hyvältä ja mikä tuo toiselle arkeen jaksamista? Ja mitä imetykseen tulee, itse olen joutunut antamaan imetyksen ohessa myös korviketta ja lapsistani kasvoi siitä huolimatta erittäin fiksuja koululaisia, jotka eivät ole edes kipeinä kuin kerran kahteen vuoteen, jos silloinkaan.
Tuntuu, että osa äideistä saa ihan mielihyvää kun voi nimimerkkiensä takana täällä avautua ja kertoa "faktaa" tiskiin. Joulurauhaa! 😘

Vierailija
40/83 | 

Jotenkin kuulostaa hassulta että parisuhdeaika esim. hotellissa sulkisi pois sen arjessa toisen huomioimisen ja ne pienet yhteiset hetket siinä hulinassa. Nyt joistain kommenteista sai käsityksen että näin se on, joko-tai? Ei kai se niin ole, suhteesta voi löytyä myös molempia tai ei kumpaakaan..
Omista lapsista joku on ollut ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa 5-viikkoisena, toinen 11-kuukautisena ja loput jossain siinä välissä. Ja kaikilla se oli juuri oikea aika siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen.

Nauttikaa hyvästä tukiverkosta, lapsista ja toisistanne! ❤

Vierailija
42/83 | 

Ihan mahtavaa, että läheltänne löytyy isovanhemmat, jotka ottavat noinkin pienet pienokaiset hoitoon <3

Vierailija
43/83 | 

En jotenkin käsitä, miten imetys tai imettämättömyys kuuluu yhdellekään kommentoijalle. Jotenkin luulisi, että jokainen äiti tietää kuinka henkilökohtaisesta asiasta on kyse eikä sitä nostettaisi piilov*ttuilukorttina esiin siinä vaiheessa kun joku on saanut nukuttua pidempään kuin neljä tuntia putkeen. Kaksoset (varsinkin pieninä syntyneet) ovat harvoin täysimetettyjä, vaikka tahtotila tähän olisi voinut olla kova ennen synnytystä.

Muutenkin moni tuntuu unohtavan, että kuviossa on kaksoset tai ehkä vaan suurin osa ei ymmärrä sitä työmäärää mitä ne teettävät. Eikä se ole millään tavalla edes verrannollinen siihen, että olisi kaksi sisarusta pienellä ikäerolla.

En ymmärrä miten netissä kaikesta tulee niin mustavalkoista. Se, että joku kokemuksen myötä tietää että omaan parisuhteeseen kannattaa panostaa myös niillä juhlahetkillä ei tarkoita sitä, että kaikkien tulisi näin tehdä tai etteikö heillä itsellään olisi myös arkena läheisyyttä. Ja se, että itse ei tee muuta kuin pesii kotona ei tarkoita sitä etteikö joku voisi nauttia menemisestä ja tekemisestä - myös vauvojen kanssa.

Jenskuliiiiii
44/83 | 

Hiljaiseksi vetää taas ihmisten kommentit ja jeesustelut. Annettaisiinko jokaisen hoitaa vanhemmuusrastinsa ja latauksensa niin kuin itse parhaaksi kokee? Yksi toimii yhdellä tavalla ja toinen toisella, aina se oma tapa ei ole kaikille paras tapa. 

Minä ainakin olen onnellinennäiden puolesta. Ovat löytäneet tavan levätä, kerätä voimia ja olla onnellisia - se ei ole minulta pois <3 Ihana kun uskalsitte ja lepäsitte. Mukavaa viikon alkua ja positiivisia ajatuksia <3

Vierailija
45/83 | 

Kukin tyylillään ja kaikille rauha ja vapaus toimia itselleen ja vauvalleen parhaaksi katsomallaan tavalla. Varmastikaan vauvat ei siitä mitenkään traumatisoituneet.

Mutta ei meidän parisuhde missään odotustilassa ole ollut, vaikka ei vauvaa olla ikinä jätettykään yöhoitoon. Johan nuo vauvelit nukkuukin alkuun suurimman osan vuorokaudesta, ja me ollaan pystytty viettämään kahdenkeskistä aikaa aina silloin, kun vauva nukkuu. Sen sijaan, että vauvan tulo perheeseen olisi vienyt jotain pois meidän parisuhteesta, se on vain vahvistanut sitä. Imetyksen vuoksi olisi ollut myös ihan mahdotontakin jättää alle vuoden ikäinen pidemmäksi aikaa hoitoon, kun ei pullosta ikinä suostunut juomaan. Meidän parisuhde on niin vahva, että se kestää kyllä nämä muutamat hassut vauvavuodet meidän elämässä ilman hotelliöitä. Aikansa kutakin. Meillä on nyt jo taaperoikäinen lapsi ja vieläkään ei mies halua lasta yöhoitoon jättää, itse voisin jo jättääkin läheiselle perheenjäsenelle hoitoon. Kuukauden ikäistä vauvaa en pystynyt jättämään edes kauppareissun ajaksi kotiin, mutta se oli mun oma valinta ja omaa arvomaailmaa.
Särähti korvaan tuo "parisuhde odotustilassa"-kommentti, tämä kommentti oli puolustuspuhe sille, ei arvostelua Karoliinalle. 😅

Vierailija
46/83 | 

Meilläkin on kaksoset, jotka olivat muutaman kuukauden ikäisistä kerran kuussa isovanhemmilla yökylässä. Näitä yökyläöitä odotin, niiden voimalla jaksoin koliikkikaksosten kanssa. Ilman tätä mahdollisuutta en tiedä miten olisin jaksanut. Koin tästä myös huonoa omaatuntoa, vielä nyt 17 vuoden jälkeenkin tunsin näitä kommentteja lukiessani huono äiti -fiiliksen. Joskus on vaan tehtävä kompromisseja. Kukin tyylillään.

S Inkeri
47/83 | 

Samaa mieltä: annetaanpa Karoliinalle perheineen ja toisillemme se Karoliinan aiemmin hienosti sanailtu "Äitirauha" ❤️. Toisaalta, ihmetellä varmasti saa ja se kai tarkoituskin, peilata omia kokemuksiaan täällä blogeissa kerrottuihin. Malttia toivoisin kuitenkin minäkin siitä, mitä sitten kommentoi. Näitä Karoliinan blogitekstejä ja kommenttibokseja lukiessani, huomasin itse jääväni miettimään, kuinka erilailla varmasti näihin omien asioiden esillenostoihin ja elämään ylipäätään suhtautuukaan ihminen (äiti), joka haluaa olla vuosia julkisuudessa esillä (jo aiemmassa perhetilanteessakin) ja kuvata/kertoa itseään/elämäänsä julkisuuteen, nettiin jne. kuin sellainen toisentyyppinen ihminen, joka ei halua pitää itseään esillä tai laittaa kuvankuvaa itsestään nettiin - vaan nauttii siitä, että saa elää elämäänsä yksityisemmällä tasolla. "Julkisuuskuvan miettiminen" on varmaan ikään kuin seuralaisena myös siinä pikkuvauva-arjessa tämäntyyppisillä bloggareilla.

Kaikkea hyvää ja malttia ja rauhallista mieltä myös sinulle Karoliina avatessasi elämääsi. Toivottavasti tämä julkisuudessa olo ei liiaksi ohjaa elämääsi.

Vierailija
48/83 | 

Kiva teille. Varmasti vain herättää kyllä todella paljon kateutta tämmöinen. Että pystyt, uskallat, voit ja haluat olla erossa lapsista. Jotenkin vain tulee sellainen olo tästä postauksesta, että miten paljon sitä omaa aikaa oikein tarvitsette. Kun olen näistä sinun jutuista ymmärtänyt, että vähän väliä käyt kampaajalla, kasvo- ja kynsihoidoissa, syömässä, kahvilla ja shoppailemassa. Ja vauvat ovat kuitenkin vasta 1kk. Joillakin on mahdollista, tai ylipäätään tarve, päästä ilman vauvoja rentoutumaan vasta myöhemmin. Olet itse kirjoittanut, että et elä vauvakuplassa, miksi sitten koitte tarpeelliseksi päästä jo sieltä kotoa pois. Unet ymmärrän kyllä, mutta tehän olette jo vuorotelleet unista kokoa ajan, joten varmasti nukutte paljon enemmän kuin monet muut äidit, jotka imettää ja joiden puoliso on töissä tai poissa kuvioista, eikä voi/halua herätä yöllä vauvojen kanssa. Onnellinen teidän puolesta, toivottavasti osaatte myös itse olla onnellisia ja arvostaa sitä mitä teillä on.

Vierailija
49/83 | 

Hienoa, onnea teille :) Itsekin muistan sen alkuaikojen väsymyksen ja mieluusti olisin ottanut tuollaisen hotelliyön vastaan, vaikkakaan en tiedä olisinko pystynyt jättämään vauvaa noin pienenä. Silti en koe että arvostelisin sinun tapaasi toimia. Ja kyllä ihmetyttää täällä monien kommentit, pakko päästä piikittelemään ja arvostelemaan. Kaikki kun ei toimi samalla tavalla. Olet rohkea ja varmasti hyvä äiti pienokaisillesi, mahtavaa että uskallat kulkea omaa tietäsi ja luottaa omaan tapaasi olla äiti. 

p.s. En jaksa kirjautua kommentoimaan yhtä kommenttia, mutta Amelia (kommentti 7), onkohan sulla luetunymmärtämisessä jotain häikkää vai luitko edes tekstiä?? XD

Vierailija
51/83 | 

” Meidän parisuhde on niin vahva, että se kestää kyllä nämä muutamat hassut vauvavuodet meidän elämässä ilman hotelliöitä. Aikansa kutakin.”

Juuri näin. Huolestunut olisin, jos parisuhde kaatuisi siihen, ettei vauvojen ensimmäisen kuukauden (!) ole kahdenkeskistä yötä ja 11,5 h yöunia.

Pakko kommentoida
52/83 | 

⬆️ Kommentti 51. Ei kukaan ole sanonut että parisuhde kaatuisi siihen, jos kahdenkeskistä aikaa ei ole. Mutta en usko että kukaan voi kieltää sitä etteikö kahdenkeskinen aika tekisi terää itse kullekin parisuhteelle - varsinkin pikkulapsiarjessa eläville.

En yhtään ihmettele miksi äitimyytti elää niin vahvasti, koska aina siinä vaiheessa kun joku uskaltaa julkisesti sanoa että ottaa aikaa itselleen tai parisuhteelle vauva-aikana, tulee vaan mutaa niskaan kaatamalla. Vaikka vauva(t) olisi suuresti toivottu ja haluttu, ei se silti tarkoita että lapsessa tulisi olla kiinni 24/7 (toki joku haluaa ja se on ihan yhtä fine). On vain hienoa, jos lähipiiristä löytyy turvallisia aikuisia, jotka voivat kasvaa tärkeiksi ihmisiksi pienten elämässä jo alusta alkaen. Laskisin tämän rikkaudeksi, monessakin mielessä.

Vierailija
55/83 | 

Mulla on 9 viikkoa vanha tyttö. Tänä aikana olen ollut kolme yötä pois kotoa, että saan nukkua. Olen vaunulenkillä muun muassa miettinyt, etten jaksaisi edes kävellä, koska väsyttää niin kovasti. Palauttava uni oli ongelma jo ennen vauvaa, nykyisin en oikein enää nukahda, jos yöllä nousen. Siksi meillä usein mies syöttää vauvan yöllä. Esimerkiksi viime yönä mies nousi syöttämään vauvan, minä toki heräsin samalla. Mies palasi sänkyyn syöttämisen jälkeen, ja nukahti ennen minua. Jos olisin itse noussut, tuskin olisin edes kerennyt nukahtaa ennen kuin vauva neljän tunnin päästä heräsi uudestaan... mulle ainakin on elintärkeää, että pääsen välillä muualle nukkumaan. Lisäksi väsymys ja uusi arki (ensimmäinen vauva) on aiheuttanut meille aika paljon riitoja, joten ei se hyvä parisuhde ole mikään itsestäänselvyys, kun elämä lapsen myötä heittää häränpyllyä. Olen myös käynyt yksin kaupungilla mummon ollessa lapsenvahtina, sekä miehen kanssa ollaan tänä aikana oltu kahtena iltana 2h yhdessä poissa, jolloin sama mummo (ja ukki) ollut vauvaa vahtimassa. En pode huonoa omatuntoa!

Vierailija
56/83 | 

Lastenpsykiatrian tuorein suuntaus on yhteisöllinen vanhemmuus. Jo pieni lapsi hyötyy siitä, että useampi turvallinen aikuinen pystyy vastata lasten tarpeisiin. Tämä luo turvaa lapselle sekä vahvoja kiintymyssuhteita. Ihminen on laumaeläin. Hienoa Karoliina, että lastenne ympärillä on useita turvallisia aikuisia! Hienoa myös, että vaalit parisuhdetta ja annat myös miehellesi tilaa luoda suhteensa lapsiin, äidin jatkuva läsnäolo vie yleensä isän taka-alalle. Katkera, väsynyt äiti ei ole lapsen etu! ❤️

Vierailija
57/83 | 

Onnea kovasti pienistä aarteistanne. Ihanaa, että teille on järjestynyt mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan ja hienoa, että jaksat arjen pyörityksessä kirjoitella kuulumisianne.
Itse yksivuotiaan lapsen äitinä olen järkyttynyt siitä arvostelun määrästä, mitä vanhempiin kohdistetaan. Teet niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin päin. Imetys, eroaika vauvasta, tutin käyttö, sormiruokailu, virikkeiden määrä, hoidon aloitus...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Samaan aikaan käydään yhteiskunnallista keskustelua syntyvyyden laskusta. Olisiko tässä jatkuvassa arvostelussa yksi syy siihen, että lapsia ei edes haluta hankkia. Pikkulapsiaika ylipäätään on raskasta, mutta vielä raskaammaksi siitä tekee se, että vanhempiin kohdistetaan täysin kohtuuttomia vaatimuksia. Eikö jokaisen pitäisi saada olla vanhempi juuri sillä tavalla, minkä itse kokee oikeaksi.

Vierailija
58/83 | 

Imetätkö, ilmeisesti et? Olisi mielenkiintoista, jos kirjoittaisit siitä.

Vaihtuuko blogin nimi vai jatkatko Kolmistaan-nimellä?
 

Vierailija
59/83 | 

Oma aika ! Mitä ihmettä on oma aika? Kenen aikaa se on, kun hoivataan niitä omia rakkaita pienokaisia tai tehdään koko perheen voimin sille omalle perheelle ruokaa, tai kun käydään yksin lenkillä, tai ystävien kanssa vesijuoksemassa tai katsellaan puolison kanssa telkkaria, onko ne jotenkin eri aikaa.

Vierailija
60/83 | 

Voi kun osaisimme olla syyllistämättä, mutta myös liiaksi syyllistymättä. Kaikki eriävä mielipide tai erilainen kokemus ja sen kertominen, se kaikki ei ole välttämättä syyllistämistä. Samoilla mielin edellisen kirjoittajan (Vierailija 57/53) kanssa siitä, että näin yleisemmin vanhempiin kohdistetaan täysin kohtuuttomia vaatimuksia. Toisaalta, lastesuojelu- ja terveydenhuollon työssä näen myös sitä, että vanhemmilla voi olla myös hukassa itse vastuunotto, johon tarvittaisiin tukea. Syyllistämistä pelätään myös asioiden esille ottamisessa (kukaan kun ei saisi joutua kokemaan syyllistyvänsä), vaikka vanhempia pitäisi jotenkin saada myös "vastuutettua".

Tässä blogitekstin tapauksessa uni ja irtiotto kuulostaa tulleen tarpeellisena akkujen latautumisena.

Mummo
61/83 | 

Moi, minunkin oli pakko tulla kurkkaamaan tänne, eka kerta. Tuolla vauva palstan keskusteluissa naiset ovat repineet niin täydellisesti pelihousunsa. Sinä kun pääset kaikkialle ja sulle kun tarjotaan kaikkea hyödykettä jne.jne. Voi, voi. Kyllä kateus kukkii. Kaikkea hyvää teille.

Vierailija
63/83 | 

”Lisäksi väsymys ja uusi arki (ensimmäinen vauva) on aiheuttanut meille aika paljon riitoja, joten ei se hyvä parisuhde ole mikään itsestäänselvyys, kun elämä lapsen myötä heittää häränpyllyä”

Tää varmaan riippuu aika paljon siitä, millaista elämää on elänyt ennen lasta ja mitä elämältä haluaa / odottaa. Tulin äidiksi 37-vuotiaana ja olin jo ennen sitä todellinen arkilover. Työssäkäynti, harrastukset ja arkinen puuhastelu kotona ovat parasta, mitä tiedän. Ehkä senkään takia arki vauvan kanssa ei ole tuntunut siltä, että siitä pitäisi ”paeta”. Puuhastellaan paljon juttuja vauvan kanssa kahdestaan tai siten, että mies on mukana. Toki vauva ja mies myös kahdestaan. Osaan kyllä arvostaa jotain 8 ruokalajin shampanjadinnereitä mutta niitä tuli nautittua ihan tarpeeksi ennen lasta. Nyt on aika keskittyä vauvaan. Jos vauva-arki aiheuttaa riitoja, olisi mielestäni aiheellista kysyä, mistä ne oikeasti johtuvat. Tuskin siitä vauvasta kuitenkaan. Epätasa-arvoisesta työnjaosta kotona? Toisen kokemuksesta ettei saa huomiota?

Mikään noista ei korjaannu hotelliyöllä, vaan kysymys on mielestäni syvemmästä parisuhteen ongelmasta.

Salakka
65/83 | 

Mun mielestä ainoa surullinen ja kuvottava asia täällä on nämä kommentit. Muka-ystävällisiä kommentteja jossa kuitenkin tuomitaan selkeästi. Kamalasti puhutaan siitä että naisten täytyisi vetää yhtä köyttä mutta heti kun joku tekee jotain vähän normaalista poikkeavampaa niin johan on äiti-ihmiset sankoin joukoin kertomassa omia mielipiteitään (joita ei muuten kukaan edes kysynyt!). Kyllä nyt sädekehät kiiltää kun olette saaneet tänne moralisoida kuinka te ette missään nimessä olisi näin tehneet omalle Pirkko-Petterillenne.

Mitäpä jos annettaisiin kaikkien olla äitejä omilla tavoillaan ja ajateltaisiin, ettei ole yhtä ja oikeaa tapaa tähän? Kaikki ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä. Ei lapsi mene rikki jos se on yhden yön erossa vanhemmastaan - miten esimerkiksi sairaalassa olevat vauvat? Kasvaako niistä jotenkin huonompia kun eivät ole vanhempien kanssa koko aikaa? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä nämä arvostelijat ajattelevat tästä.

Vierailija
66/83 | 

On monta tapaa olla hyvä vanhempi. Loppuunpalaminen ei vain auta siinä asiassa yhtään. Ihan ä l y t ö n t ä, että täällä jotkut mammat pahoittavat mielensä siitä, että yksi on ollut hotellissa miehensä kanssa ja lapset hoidossa. Eikä pirpanoita ole edes imetetty sinä aikana! Ilon kautta leidit ja jokainen tyylillään!

Vierailija
67/83 | 

En ole koskaan aiemmin yhteenkään blogitekstiin kommentoinut, mutta nyt oli aivan pakko. Olen itse tulossa äidiksi ensimmäistä kertaa ja laskettu aika on kuukauden päästä, joten sinällään kokemusta vanhemmuudesta ei vielä ole. Olenkin nyt mielenkiinnolla seurannut sinua ja teidän arkea,(no oikeastaan jo useamman vuoden ajan) koska oma elämäntilanne on nyt osittain samanlainen. Ja on ihan pakko sanoa, että kiitos Karoliina. Kiitos, että teette asiat niin kuin teille ja teidän perheelle parhaaksi näette. Kiitos, että olet rohkeasti oma itsesi myös äitinä ja omalla esimerkilläsi luot tällaiseen ensikertalaiseenkin rohkeutta tehdä omia valintoja sen pohjalta, mikä tuntuu itselle oikealta. On jännä juttu, että monet suomalaiset mielellään nimittävät itseään suvaitsevaisiksi, mutta niinkin luonnollinen asia kuin äitiys koetaan asiaksi jota jokaisen tulisi kuitenkin suorittaa samalla tavalla... Kiitos vielä, että olet oma itsesi ja varmasti paras äiti lapsillesi.

Vierailija
68/83 | 

Voihan vauvalle pumpata maitoa siksi aikaa, kun on poissa. Ei sen imetyksen siihen tarvitse katketa, vauva ei pahastu jos saa jonkun kerran äidinmaitoa pullosta.

Vierailija
69/83 | 

Minulla on 2,5 vuotias lapsi. Joka ei ole ikinä ollut hoidossa missään. Haluaisin enemmän kuin mitään olla äiti joka vie lapsensa hoitoon ja viettää aikaa miehen tai ystävien kanssa, mutta en vaan pysty. En voi kertoa tätä ystävilleni koska saan paheksuvia katseita ja epäuskoisuutta, mikset vain vie? Miten teidän parisuhde kestää? En tiedä. En vain pysty. Silti en ole kateellinen vaan ihailen äitejä jotka eivät marttyyrina hautaudu lapsi arkeen, niinkuin minä teen. Kaikkea hyvää teille!

Jessi
72/83 | 

Huhhuh mitä kommentteja! En jaksanut edes kaikkia lukea. Siksi juuri en itse hanki lapsia, koska en kestäis muiden kommentteja omasta elämäntyylistä. En yhtään sovi äitimuottiin. Raivostuttaa että miehet saa kyllä jatkaa "normaalia" elämää mutta naisten täityis muka tehdä 360 asteen muutos. En kyllä suostuis! Ja jotenkin ahdistaa että koko ajan tiirailtas suurennuslasilla ja kaikki keskustelunaiheet ois lapsen ympärillä. En kyllä itse halua muuttua toisenlaiseksi. Isän rooli olis paljon helpompi ja rennompi. Jotenkin en vaan koe äitien ryhmään koskaan mahtuvani. Ja jos hankkisin lapsen niin pyytäisin sektion. Ihan koska vaan haluan mukavuussyistä. Piste. :D

katriina82
73/83 | 

Jessin kommenttiin viitaten. Tosiaan toivon että en ikinä halua lasta koska jos tämä on odotettavissa niin voi Jeesus.
Pitääkö oma itsensä unohtaa kun susta tulee äiti?
Täytyykö kulkea rupuisen näköisenä vaan siksi koska vauva?
Ei voi panostaa itseensä koska vauva?
Ei voi käydä missään koska vauva?
Ihan kamalaa tämä äitien hyökkäys toisiaan kohtaan.

Lapsirakas
74/83 | 

Juupa. Samoja ajatuksia kuin edellisellä. Yksi naula vapaaehtoisen lapsettomuuden arkkuun lisää. Ai niin, paitsi että saan jo kuulla, kuinka en tule koskaan ymmärtämään elämää täysin, jos en saa lapsia. Väärin siis tämäkin valinta. Karua. Tsemppiä ja iloa teidän arkeen! Ihanat tyttelit, kaikki kolme!❤

Vierailija
75/83 | 

Ei myöskään saa tuomita niitä äitejä, jotka haluavat viettää aikansa pienten vauvojen kanssa eivätkä halua viedä pieniä vauvoja hoitoon! Minä olin tälläinen äiti, minulle kaksoset olivat ensimmäiset vauvat ja halusin opetella itse kaksosrytmin rauhassa, halusin opetella rytmin, jolla itse selviytyisin yksin arjesta, kun aina tulee tilanteita, että ei ole apuja saatavilla. Siihen aikaan isyysloma oli vain viikon, mieheni hoiti vauvoja yhdessä kanssani ja opettelimme yhdessä miten selviytyä. Ja varsinkin alussa minua suunnattomasti ärsytti joidenkin ihmisten voivottelu, että kuinka raskasta meillä tulee olemaan ja kuinka en todellakaan tule pärjäämään?! Olihan se raskasta, mutta enemmän iloa kuitenkin ja todellakin kahden kanssa oppii tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, jalka keinuttaa sitteriä, toinen vauva rintarepussa ja samalla kuorit perunoita👍Uni on todella katkonaista kahden vauvan kanssa, että ymmärrän hyvin, että kaksosten vanhemmat ottavat nukkumislomaa. Mekin sinniteltiin liian pitkään, - olisi tarvinnut aikaisemmin viedä vauvat hoitoon eikä silloin kun oltiin ihan puhki poikki jo. Sellainen ihminen, jolla ei ole kahta vauvaa kotona, ei voi ymmärtää yövalvomisen määrää, on todella helppo arvostella sivullisena. Kävin aikoinani monikkoyhdistyksen tapaamisissa, siellä on samassa veneessä olevia, - ei kukaan koskaan arvostellut tai tuominnut, ihan huippu porukkaa! Siellä tsempattiin ja kannustettiin, ei koskaan arvosteltu negatiiviseen sävyyn. Kaikkea hyvää teille!

Irina
76/83 | 

Teatraalisesti negakommentteja laukova ihminen tuntuu niin kovin tutulta kirjoittajalta. Suosittu blogin pitäjä jätti jälleen kerran kommentit julkaisematta suurelta osin tämän henkilön takia. Siirtyi nyt tänne vuorostaan, yrittäen tuottaa pahaa mieltä siinä onnistumatta. Tykittää ja kunnolla, loppuun sydämiä ja parit hymynaamat. Tarkoituksenaan vain ja ainoastaan loukata. Katkeruus on katala tauti.

Mahtavaa, kun saitte pienen irtioton!

äitikolmelle
78/83 | 

Siis ihan mieletöntä, että teillä on ollut mahdollisuus tällaiseen! Mielestäni tuollainen yö kuuluisi saada kaksos-vauva-vuoden jokaisena kuukautena kerran. Meillä vietettiin viime vuonna vauvavuotta ja keskimmäinen oli kuopuksen syntyessä 1,5v, esikoinen 7v. Kun vauva oli 3kk, saimme koko perhe vatsataudin jonka kukin sairasti vuoropäivinä. Asuimme pienessä väliaikaiskodissa raksan vuoksi. Tämän jälkeen vauva sairastui hän flunssaan jonka johdosta jouduimme olemaan sairaalassa, vuorottelimme isän kanssa sillä en imettänyt. Koko perhe kävi läpi flunssan myös ja tämän jälkeen saimme vielä uusintakierroksen vatsataudista. Kuukauteen emme poistuneet kotoa perheenä, vaan joku sairasti kotona. Tämän loputtua varasimme hotelliyön ja kävimme miehen kanssa syömässä. Lapset olivat isovanhemmilla hoidossa. Mieheni kiitti aamulla, hyvistä unista ja kertoi olleensa niin väsynyt, ettei enää edes tajunnut miltä kokonainen yö voi tuntua. Näitä juttuja voisin kertoa lisää vaikka kuinka meidän kolmesta vauvavuodestamme...Menkää jatkossakin hotelliin, nukkukaa ja tehkää juuri ne valinnat jotka ovat parhaita juuri teidän perheellenne! Ihanaa loppuvuotta ja jaksamista vauva-arkeen!

You go girl!
80/83 | 

Supermahtava idea, oma jaksaminen on niiin tärkeää. Meidän naperot ovat aina nukkuneet hyvin ja silti mekin otimme omaa ja yhteistä aikaa, kun sellaiseen oli mahdollisuus. Paljon tsemppiä arkeen, olet super!

Näin se on
81/83 | 

Kylläpä on osa ilkeitä kommentteja. Minulla on 4kk vauva (1 kappale) ja hän on nyt 2 yötä ollut mummolla hoidossa. Ekan kerran joskus 2kk ja tokan kerran tossa vähän aikaa sitten. Yhtenä iltana juhlittiin isin synttäreitä ja toisena iltana kävimme miehen kanssa syömässä vuosipäivän kunniaksi, josta tultiin kotiin nukkumaan. Erossaoloaikaa molemmilla kerroilla joku 20 h. Vauva on myös ollut hoidossa esim kampaamokäyntini ajan jne jne.

Jokainen taplaa tyylillään. Itse en näe mitään pahaa siinä että ottaa omaa - tai yhteistä - aikaa. Vauva ei siitä MILLÄÄN tavalla kärsi jos yön erossa vanhemmistaan joskus harvoin on!

Vierailija
82/83 | 

Viesti 57 "Olisiko tässä jatkuvassa arvostelussa yksi syy siihen, että lapsia ei edes haluta hankkia"

Hyvin mahdollista. Itselläni pieni vauvakuume nosteli jo päätään kun löysin tieni näiden perheblogien maailmaan ja huomasin ettei itseään tarvitse "hukata" äitiyteen vaan perhearkea on mahdollista toteuttaa oman näköisesti. Sitten sitä eksyy lukemaan kommentteja tällaisista hyvän mielen postauksista tai sormiruokailua koskevista uutisjutuista, ja alkaa vain ahdistaa koko ajatus kun kommenteissa uhriudutaan että "en minäkään vuosikymmeniä sitten viiden lapsen kanssa", "nykyajan hömpötykset" ja kivasta yhdessä vietetystä illasta ja yhtenäisistä yöunista saadaan revittyä ties mitä "huolia" parisuhteen tilasta, loppuunpalamisesta, lasten rikkimenosta ja vaikka mistä muusta...

Nukun ilman lapsiakin todella huonosti, ja voin vain kuvitella miten sumussa tulisi suoritettua arkea pienen vauvan kanssa katkonaisilla unilla. Ajatus siitä, että saisi vielä osakseen tällaista arvostelua jos kävisi nukkumassa kunnon yöunet oman jaksamisen ja ihan lapsen turvallisuudenkin vuoksi on todella masentava.

Johann@
83/83 | 

OMG mitä jeesustelua ja oman sädekehän kiillottamista täällä on! "Minä en ole erossani lapsestani ennen kuin hän täyttää 18 vuotta". No hyvä, pysykää kotona lasten kanssa, mutta antakaa toisten mennä nukkumaan jos heillä on siihen halu ja mahdollisuus!

Tintti80
84/83 | 

Kuulostaa ihanalta ajalta mitä saitte viettää yhdessä miehesi kanssa. Ja on upeeta, että on aikuisia ympärillä joihin voi luottaa. Itselläni ei oikein ole turvaverkkoa ympärillä. Kerran yksi ystäväni hoiti vauvaamme muutaman tunnin kun minulla oli pakollinen meno. Nyt jälkiviisaana olisi pitänyt pyytää enemmän apua ystäviltäni mutta en oikein tajunnut .

Vierailija
85/83 | 

Ihmisillä tuntuu katoavan tällaisten heille tuonnekuohuja aiheuttavien kirjoitusten äärellä: suhteellisuudentaju katoaa joillain näemmä täysin. Kyseessä on kuitenkin vain yksi yö. Jos lapsen haluaa ”pilata”, niin eiköhän se onnistu myös vaikka alakouluiässä/teini-iässä jne.

Väsynyy mutta onnellinen äiti
86/83 | 

En seuraa blogeja yleensä, mutta nyt oli pakko tulla lukemaan. Itsellä on puolitoista vuotias poika ja parin kk päästä syntyy toinen lapsi. Kävin tässä välissä vähän aikaa töissä ja poika aloitti luonnollisesti sitten vuoden iässä päiväkodin. Nyt kun jäin töistä pois, en ottanut poikaa pois hoidosta. Hän käy siis kahtena päivänä viikosta hoidossa ja itse saan sillä aikaa tehdä rauhassa viikkosiivoukset ja käydä vaikka kavereiden kanssa syömässä. Mies tekee reissuhommaa, eikä hänestä ole viikolla paljon apua. Minulle ei ole kukaan ihan suoraan sanonut mielipidettään tästä järjestelystä, mutta monelta ulkopuoliselta olen saanut kyllä hieman hämmästelevää kommenttia, josta on voinut päätellä, mikä hänen mielipiteensä on tällaisesta ratkaisusta. Olen kuitenkin vähän sitä mieltä, että toisten ratkaisuja ei parane arvostella, kun tilannetta ei välttämättä ihan täysin ymmärrä. Poika on nukkunut elämässään tällä hetkellä varmaan kahdesti täydet yöunet. Itsellä on aina ollut univaikeuksia ja olwn ollut todella väsynyt. Nyt kun toinen lapsi syntyy, olen aika varma, että päiväkoti tulee olemaan edelleen vanhemmalle lapselle hyvä ratkaisu. Saan niinä päivinä nukkua toivon mukaan päiväunet yhtä aikaa vauvan kanssa.

Kun poika oli kuukauden, hänellä alkoi järkyttävät vatsavaivat öisin. Nukuimme sii noin puolen vuoden ikään yöt vartin-tunnin pätkissä ja elämä alkoi olla todella hankalaa. Pikkusiskoni hoiti poikaa yhden yön ja sain nukkua ensimmäistä kertaa miehen isyysloman loppumisen jälkeen koko yön. Tai olisin saanut nukkua, jos en olisi ollut niin stressaantunut, etten saanut unta.

Voin kuvitella, että kahden lapsen kanssa yöt eivät välttämättä aina olse kovin kevyitä. Jos vanhempi saa silloin tällöin nukkua ihan kunnon yöunet, se ei varmasti ole lapsellekaan huono asia. Tarpeeksi väsyneenä nukkuminen ei enää välttämättä onnistukaan, kuten minulla kävi. Omia tunteitakin voi olla jo vaikea hallita siinä tilanteessa. Miksi itsensä pitäisi ajaa äärirajoille, jos on mahdollisuus ennakoida ja välttää totaalinen väsymys? Miten kukaan äiti taikka muu ihminen kehtaa syyllistää tällaisessa asiassa, kuin omasta jaksamisesta huolehtimisesta? Itse en voinut nukkua samassa talossa, jos halusin nukkua pitemmän pätkän putkeen. Kuulin itkun jopa korvatulppien ja kahden oven läpi ennenkuin mies oli edes herännyt. Yritäppä siinä sitten nukkua onnellisena. Ymmärrän täysin, jos joku haluaa käydä hotellissa yön silloin tällöin. Ymmärrän myös sen, että kaikki eivät välttämättä koe tarvetta sille.

Tulipa pitkä ja sekava vuodatus, mutta jospa joku olisi saanut langan päästä kiinni. Ydinsanomani oli siis: Ei tuomita toisia niin helposti, vaan yritetään ymmärtää, että tilanteita on yhtä monta kuin perheitäkin.

Isoäiti53
87/83 | 

Ihmeellinen kohina yhdestä hotellissa vietetystä yöstä. En voi ymmärtää miksi olisi paheksuttavaa jättää kuukauden ikäiset vauvat rakastavien ja luotettavien isovanhempien huomaan. Hieno tilaisuus ja arvostusta isovanhemmille jotka ymmärtävät levänneiden vanhempien merkityksen lapsilleen.

Vierailija
88/83 | 

”Ei tulisi mieleenkään laittaa parisuhdetta odotustilaan pikkulapsiarjen ajaksi”. Tämä niin kolahti. Tiedätkö, mä olen tehnyt juuri näin. Ja sehän on ollut ihan hullua. Koska niinkuin sanoit, parisuhde on perheen perusta.
Hienoa, että uskalsitte ottaa moisen irtioton ja samaistun niin siihen, miten tärkeitä auttavat ja välittävät isovanhemmat ovat. Itse en tulisi tällä hetkellä mitenkään toimeen ilman omia vanhempiani korvaamattomana lastenhoitoapuna.
Kaikkea ihanaa teidän vauva-arkeen!

May
89/83 | 

En halua arvostella, mutta miten raaskit jättää vauvat?! Itselleni olisi ollut pahin painajainen, joutua eroon vastasyntyneestä. Oikeasti olen nähnyt jopa sellaisia painajaisia, että vauva vietiin...Onneksi se ei ollut totta.

Käyttäjä19693
Liittynyt27.7.2018
90/83 | 

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Olen töissä lastensuojelussa ja enemmän olisin huolestunut niistä vanhemmista, jotka hoippuvat väsymyksen keskellä eivät huomaa huolehtia itsestään/parisuhteestaan kuin niistä jotka näin ymmärtävät tehdä. Yksi yö pois lasten luota silloin kun he ovat turvallisessa hoidossa ei niitä lapsia ja kiintymistä pilaa mihinkään suuntaan. Jos näin joku aidosti luulee niin sori, mutta se ei anna sinusta kuvaa erityisen tajuavana vanhempana.

Vierailija
91/83 | 

Minulla ei ollut vaihtoehtoa elää muulla tavoin kuin kiinteästi vauvan kanssa poissaolona max. 2 tuntia. Olen kateellinen tasa-arvoisesta vanhemmuudestanne, jota valitettavasti minun parisuhteeni ei vauvan ensikuukausilla tarjonnut. Myöskin tukiverkko pikkuvauvan hoitoon oli nolla. Isompi lapsi on ollut sekä miehelleni että appivanhemmille eri asia. Tästä syystä olen joutunut elämään siinä uskossa, että juuri tämä malli on hyväksi vauvalle ja minulle. Se katkeruus, mikä minulla olisi ollut, jos olisin antanut itseni haaveilla muusta, olisi syönyt minua elävältä. Syöhän se kuitenkin, mutta vähän vähemmän. Kerron rehellisesti, että Karoliinan instagram-päivitykset ja blogitekstit ovat herättäneet kateutta. Ne ovat herättäneet ajattelemaan kuinka eri tavalla asioita voi hoitaa, kuinka vaillinainen minä olen ollut tuessa mitä olen saanut. Kun se oma aika on ollut 2 minuutin suihkureissu ja olomuotosi on seinästä revitty, niin on se jukoliste kun kahden lapsen äiti pystyy pitämään itsestään huolta ja näyttämään hyvältä, mutta minä en. Blogi on tarjonnut minulle peilin ja alemmuuskompleksin. Se ei ole Karoliinan vika vaan minun kipujeni. Ja kyllähän tämä olisi äkkiseltään kirvoittanut kirjoittamaan epäreilun, kiukkusävyisen viestin. Onneksi pysähdyin miettimään miksi tämä teksti herätti minussa tunteita. Ja opin hurjasti ❤️ Tämä on hyvä keskustelunavaus! Me äidit olemme erilaisia, ja kunhan kaltoinkohtelu unohdetaan, niin yhtä hyviä tapoja mahtuu maailmaan.

En kyllä pidä yleistyksestä, mitä tämä keskustelu on herättänyt äideistä. Kurja lukea, miten äidit ovat toisilleen susia. Se kategorisoi joukon myös hyväsydämisiä ja ajattelevia äitiä, joita suurin osa äideistä on. Jotkut äidit käyttäytyvät susimaisesti, sen hyväksyn. Näistä keskusteluista alkaa usein varsin voimakas vastakkainasettelu, missä omassa mielipiteessä ja tunnekuohussa ei kyetä enää keskusteluun vaan töräytetään vastaan yhtä painava, järkkymätön mielipide. Mukava toisaalta lukea niitä, jotka selkeästi on neutraalisävyisiä, vaikkakin kantaaottavia, mutta tilaa jätetään keskusteluun 😊 Sellaista henkeä kaipaan enemmän! Hassua miten sutta vastaan hyökkää asiasta eri mieltä oleva susi joskus uhkaavallakin ulosannilla. Kumpi susi siinä sitten on parempi...? 🤷‍♀️

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Hei kiitos sulle tästä viestistä. Olen saanut inboxiin muutaman samankaltaisen, ja ne ovat juuri ne viestit, jotka ovat saaneet minut pysähtymään. Tuollainen kiihkoton ja rehellinen tuntemusten kertominen on saanut minut näkemään ennen kaikkea bloggaamisen ja minut bloggaajana jotenkin uudella tavalla. Ymmärtämään, kuinka kirjava joukko ruudun takana on ihmisiä ja miten erilaisia elämiä me saatamme elää. Se ei tarkoita sitä, että minun tulisi peitellä tai hävetä meidän elämää, mutta se antaa perspektiiviä siihen, miksi joku teksti vaikka aiheuttaa niin paljon ilkeitäkin kommentteja (näillä en tarkoita eri mieltä olevia kommentteja).

Sun ajatukset vaikuttaa hirmuisen kypsille, vaikutat ihanalle, ajattelevalle, äidille. Kaikkea hyvää sinulle ❤️ Ja voimia!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat