Mä olen nyt tilassa - kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen - että monet äitiysvaatteista ovat jo liian isoja, mutta omat vaatteet eivät mahdu vielä päälle. Varsinkaan housut.

Periaatteessa voisin vedellä menemään niillä samoilla parilla tunikalla ja miehen paidalla, joilla elin raskausajankin, ja toki raskaushousuja voi pitää lökömallin pöksyinä, mutta suoraan sanottuna nuo vaatteet tökkivät jo aikalailla. Olisi nimittäin ihana edetä pukeutumisessa pienin askelin kohti omaa tyyliä aivan kun kroppakin alkaa hiippailla kohti uusia (toivottavasti alkuperäisiä) muotoja.

Mä laitoin raskausaikana pari varastolaatikollista vaatteita varastoon, koska tuntui hölmölle pitää kaapissa liian pieniä vaatteita. Nyt aloin tällä viikolla pikkuhiljaa tehdä vaatteiden hivutusta kaappiin takaisin. Siis niiden, jotka tällä hetkellä mahtuvat päälle. Tosin tällä hetkellä mennään ns. käytäntö edellä. Koska vietän kuitenkin 99% ajasta hyvin arkisesti, iskin suosiolla kauneimmat mekot ja paljettijakut vielä sivuun. Ja esille laitoin niitä huppareita ja tunikoita, jotka sopivat puolestaan niiden muutaman housuparin kanssa, jota kierrätän päivästä toiseen ylläni.

Huomasin samalla, että näin vaatekaappi toimii tosi hyvin. Mä rakastan mekkoja ja kimalletta, mutta nyt kun niitä harvoin tarvitsee, on ihanaa, ettei ne tuki kaappia. Esillä on vaan vaatteet, jotka toimivat parhaiten vauvojen kanssa.

Kaikille juuri synnyttäneille, saman vaateongelman kanssa painiville, muuten täydellinen housuvinkki. Pieceksen leggarit sopii ainakin itselleni tähän höllymahaan täydellisesti! Housut on napakat, korkevyötäröiset, paksua kangasta olevat "talvileggarit", joissa on tarpeeksi tiukka peppu-, reisi- ja nilkkaosuus, mutta kuitenkin tarpeeksi tilaa vatsan kohdalla. Ostin ensin M:t, mutta ne olivat liian isot. Leggarit on siis isoa kokoa, koska M on tällä hetkellä mun normaali  vaatekoko. Kävin hamstraamassa aamulla kahdet S:t ja säästän M:t ulkoilukäyttöön niin, että voin pukea niiden alle villakalsarit. Veikkaan nimittäin, että asuin näissä housuissa koko äitiyslomani. Toivotaan, että pökät eivät nyppyynny, ja kestävät myös kuivausrummun.  Vielä kun löytäisin ne täydelliset villahousut, olisi talvipöksytilanne loistava.

Lopuksi tällainen huomio. Ihmettelin ennen, miksi äideille tehdään aina tunikamekkoja ja leggareita, olipa kyse mistä tahansa äiti-lapsivaatemerkistä. Nyt tiedän miksi! Nuo vaatteet ei purista, sopivat alati muuttuvaan kroppaan ja kaiken lisäksi ne on helppo huoltaa, koska vaatteet on pestävä joka päivä puklutahrojen vuoksi. Olen nyt siis virallisesti leggari-tunikamamma.

-Karoliina-


 

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 | 

Suomessa neulottua villatakkia etsiessäni törmäsin aiemmin minulle tuntemattomaan merkkiin, joka tekee näköjään myös (ei alusvaatekäyttöön tarkoitettuja)  villaleggareita. Kokemuksia en osaa kertoa, mutta pohdin josko tässä olisi haastaja nykyisellään käytössä oleville (merino)villasukkahousuille, joissa sukkaosat kuluvat aina harmillisesti puhki. 
https://shop.kaino.fi/epages/kaino.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/201411032...

Vierailija
2/15 | 

Kiva postaus. Rinnat kyllä muuttuu ja jalkaholvi yleensä madaltuu ja hiukset tummenevat joka raskauden myötä. Entinen tiukka blondi onkin isorintainen brunette. Hauskaa saada myös ulkoisia muutoksia sen sisäisen kasvun lisäksi, tietysti. Nyt vaan Prismaan tekin koko perhe, niin ootte niin virallisia tunikaleggariprismaperheitä. Jaksamista!

Vierailija
4/15 | 

Parhaimmat villavaatteet, niin lapsille kuin vanhemmille, löytyvät Ruskovillalta.
Myös Varustelekan merinohuppari on vertaansa vailla
- varmasti paras arkivaate, mitä olen koskaan omistanut!

Vierailija
6/15 | 

Täällä 7kk vanhan tytön äiti ja nuo ostamasi leggingsit on ihan parhaat! Mulla on ne jatkuvasti päällä,täytyy hakea vielä toiset kaappiin. Tosin ne hieman nukkaantuu mutta kivasti saa nukkakoneella siistiksi.

Imetystoppi ja neuletakki
8/15 | 

Tunikoissa vain se vika, että niissä on tosi epäkäytännöllistä imettää. Nimim. 4 viikkoa synnytyksestä ja kaipaan pitkiä huppareitani

Vierailija
9/15 | 

”Tunikoissa vain se vika, että niissä on tosi epäkäytännöllistä imettää. Nimim. 4 viikkoa synnytyksestä ja kaipaan pitkiä huppareitani.”

Juurikin näin. Itsellä kans muutama imetystoppi ja neuletakit olleet kova sana viimeiset 10 kk. toki nyt kun muksu syö jo paljon muutakin, voi esim. kaupungille laittaa päälle muutakin, voi vasta kotona sitten imettää.

Tuoanette
10/15 | 

Mulla on nuo samat leggarit. On tosi ihanat päällä. Ainut mikä harmittaa että tuo vyötärön kuminauhaosuus  jotenki venähtää helposti, ei oo enää niin napakka mitä aluksi.

Vierailija
11/15 | 

Hei pakko kysyä, että mikä vaateliike myy näitä leggareita? Vila, veromoda, Sokos...?

Fig's Porvoo
12/15 | 

Meillä porvoolaisessa Fig's-putiikissa löytyy Blusbarin jumalaiset merinovillaleggarit, laitan linkin verkkokauppaan:

https://www.figs.fi/products/bybasics-blusbar-merinovilla-leggingsit

Nämä ovat ihan täydelliset, ja siitä johtuen niitä onkin enää vain yhdet jäljellä. Meillä löytyy kyseisen merkin öko-tex -sertifioituja merinovillatuotteita paljon muitakin, ja oikeastaan vaikka mitä muuta :)

Lämpimät onnittelut perheenlisäyksestä, ja tervetuloa Fig'siin jos joskus retkeilet Porvooseen!

Henrietta
13/15 | 

Nuo sun mainitsemat leggarit on ollut mullakin käytössä jo monta vuotta. En ole synnyttänyt tai ollut raskaana, mutta jo 15-vuotiaana ekat leggarit ostaessani totesin, että nämähän on äitiyshousut. Kulkenut jo 7 vuotta sillä nimellä. Parhaat ikinä ulkohousujen alla, mekkojen kanssa tai ihan vaan kotona hengailuun. Viimeisin ostos on kans monen vuoden takaa, eikä leggarit oo vieläkään nukkaantuneet, vaikka on pesty ja rummutettu. Ihan parhaat! Kiva, kun muutkin ovat löytäneet noi!

Vierailija
14/15 | 

Tam-silkin villasilkkileggarit on miellyttävät ja lämpimät. Toimii välikerrastona tosi hyvin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat