IMG_20181231_190903.jpg
IMG_20181231_190903.jpg

IMG_20181231_202643.jpg
IMG_20181231_202643.jpg

IMG_20181231_163538.jpg
IMG_20181231_163538.jpg

IMG_20181231_181237.jpg
IMG_20181231_181237.jpg

Meidän piti mennä vuoden viimeiseksi illaksi ystäville kylään. Oli jaettu jo perunasalaatti- ja nakkinakit ja mietitty yökylähommat. Sitten iski ystäville vatsatauti ja meille pelko persiisiin – Edessä olisi vuoden eka viikko, aika monella tapaa tärkeä sellainen, joten päätettiin vältellä pöpöjä, vaikka oksentaminen kyläpaikassa olikin laantunut. Jäätiin kotiin. Ihan vaan meidän kesken. 

Vaikka harmitti, ettei voitukaan nähdä ystäviä, joita nähdään ihan liian harvoin, oli hyvä olla näin. Tuntuu nimittäin sille, että joskus on hyvä pysähtyä. Varsinkin lomilla ja juhlapyhinä, jossa sinkoillaan kyliin ja tehdään kaikkea spesiaalia. Vielä kun lapsellakin on kaksi päämajaa ja niissä lukuisia ja taas lukuisia mummoloita, sukulaisia, ystäviä ja serkkuja, voi se olla välillä myös vähän rankkaa. Siitäkin huolimatta, että kaikki tuollainen sosiaalinen toiminta on kivaa.

Siksi tuntuikin sille, että – lopulta – ihan vaan kolmistaan hissukseen (oikeasti ei hissukseen, koska meistä lähtee aina ihan kauhea mökä) oleminen oli varmasti meille kaikille aika tervetullutta. Kun vietettiin vanhan vuoden vika ja uuden vuoden eka päivä ihan vaan kotona ilman pakattuja laukkuja, erityisiä ohjelmanumeroita ja kymmeniä muita ihmisiä, saattoi se lopulta olla juuri oikea tapa viettää vuodenvaihde.

Niinpä käytiin luistelemassa (helkkarinmoisen ”onko pakko laittaa kypärä -taiston” jälkeen), sytytettiin tähtisädetikkuja, paistettiin omatekoisia nugetteja ja pihviä, syötiin uudessa lempparikahvilassamme peräti kaksi kertaa yhden päivän aikana ja pelattiin joululahjaksi saatua Monopolia. Katsottiin Ihmeperhettä, kirjoitettiin kirjeet itsellemme luettavaksi 31.12.2019 ja juoksenneltiin pitkin asuntoa eri ikkunoiden välillä, kun katsottiin niin kaupungin kuin muidenkin poksauttelemia ilotulituksia. Lapsi simahti kympiltä. Juotiin lasit viiniä, pussattiin oppikirjan mukaan miehen kanssa klo 00.00. Minä nukahdin kainaloon kesken Netflixin katselun.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Karoliina Pentikäinen

Pyynikintorin liha ja kahvi. Aivan ihana <3 Voin suositella täysillä tätä paikkaa! 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat