Istuin lauantai-iltana Jyväskyläläisen Vakiopaine-baarin pöydässä perhosia vatsassa. Bändi oli juuri aloittanut soittonsa, lasissa oli 16 senttiä valkkaria, aurinko paistoi isojen baarin ikkunoiden läpi sisään ja koko paikka oli aivan ääriään myöten Yläkaupungin yö -tapahtuman väkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomasin takanani vanhan tuttuni yliopistoajoiltani. Halasimme ja huusin metelin läpi "toi on mun sisko". "Niin mä tiedän", mies huikkasi ja osoitti takanani istuvaa siskoani, joka oli niin ikää myös hänen yliopistotuttujaan (minä ja pikkusiskoni olemme siis molemmat opiskelleet kirjallisuutta). "Ei, ei, kun tuo. Tuo tuolla LAVALLA on mun sisko MYÖS".  Mies vilkaisi lavalla laulavaa punapäätä, sitten minua ja vaaleaverikkösiskoani ja päätti olla varuillaan, "jos kerran Sallisia on enemmänkin Jyväskylässä".

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No ei meitä enempää ollut. Eikä ole.  Ja onneksi niin. En tiedä miten kestäisin, jos minulla olisi vielä yksi sisko lisää. Yksi sisko, jonka esiintymiset, työnhaut ja muut elämän suuret ja pienet ilon ja jännityksen aiheet kääntävät vatsani enemmän mutkalle kuin omat koitokseni ikinä.

Ja sellaista se kai on olla sisko. Isosisko. Jännittää pienten puolesta. Käydä jänskäpissalla ennen keikkaa. Tirauttaa muutama ylpeyskyynel ja taputtaa niin kovaa, ettei kenellekään jää epäselväksi, kenen joukoissa seistään.

Vielä silloinkin, kun ne pienet ovat isoja. Ja ihan pro. Ja hemmetin taitavia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Uusi manner. Kyllähän mä olen fanittanut teitä ennenkin. Nyt kolahti kuitenkin niin kovaa, että vielä maanantainakin hyräilen teidän säveliänne.

-Karkki-

P.S. Niin ja perkules. Tykätkääs niistä söpöläisistä facessa. Saatte mm. tiedon siitä, milloin kesän kovin EP julkaistaan!

Kommentit (2)

Marianna
1/2 | 

Mutta eikö ole ihanaa kun on siskoja joiden keikoilla voi käydä ja joista voi olla ylpeä?! :-D Meillä saatiin tyttö juuri tunnin itkun jälkeen nukkumaan ja manasin taas että tää on sit meidän ainoa kakara, mutta tämän kirjoituksen luettuani muistin taas miksi sisarukset on niin ihania. Aina mukana elämässä, niin hyvässä kuin pahassa <3

Karoliina Sallinen
2/2 | 

Voih! Juuri niinhän se on!! Ja juurikin samaisen manailun tein itse eilisen tunnin kestävän F:n nukutusraivarin jälkeen. Vaan kylläpä sillä kolikolla on kääntöpuolensa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat